Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi (Краткая грамматика языка цыган Финляндии) 978-952-5446-69-2

Citation preview

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

0

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi Kimmo Granqvist

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 24 Copyright @ Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Helsinki 2011 URN:ISBN 978-952-5446-69-2 ISSN 1796-041X

Lukijalle Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat perustiedot Suomen romanikielen keskeisimmistä rakenteista sekä niiden käytöstä. Kielioppi on laadittu ensi sijassa romanikielen yliopisto-opetuksen alkuvaiheita silmällä pitäen, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa aikuisopetuksessa sekä itseopiskelussa. Kielioppi perustuu Kimmo Granqvistin romanikielen oppikirjojen Vaaguno! ja Vauro! kieliopillisiin selityksiin. Osa kieliopin aineksesta pohjautuu Kimmo Granqvistin laajempaan kuvailevaan kielioppiteokseen Suomen romanikielen rakenne. Kielioppi painottuu romanikielen taivutusmuotoihin ja niiden tehtäviin lauseissa. Harvinaisemmatkin substantiivien ja verbien taivutustyypit on pyritty ottamaan mukaan. Sen sijaan äännerakennetta ja lauseoppia käsitellään vain suppeasti. Puhutun romanikielen ominaispiirteistä kuvataan tässä teoksessa ainoastaan kaikkein keskeisimmät. Ne on erotettu alaviitteisiin. Kieliopin esimerkit edustavat enimmäkseen kirjakieltä tai huoliteltua puhekieltä. Osa esimerkeistä on varovaisesti mukautettu romanikielen kirjallisista lähteistä ja puhutun romanikielen tutkimusaineistoista. Käsikirjoituksen ovat lukeneet Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja professori Pirkko Nuolijärvi sekä FM Mirkka Salo. Heitä kiitän lämpimästi lukuisista arvokkaista kommenteista ja parannusehdotuksista. Kiitän Kotimaisten kielten tutkimuskeskusta kieliopin julkaisemisesta. Helsingissä 16.11.2011 Kimmo Granqvist

Sisällys 1

AAKKOSET JA ÄÄNTÄMINEN .................................................... 1 AAKKOSET ................................................................................................... 1 ROMANIKIELEN FONEEMIT ......................................................................... 2 ROMANIKIELEN ÄÄNNEJÄRJESTELMÄN ERITYISPIIRTEITÄ ...................... 4 DIFTONGIT JA VOKAALIYHTYMÄT ............................................................. 5 LYHYET JA PITKÄT VOKAALIT JA KONSONANTIT ...................................... 6 ALLOFONIT .................................................................................................. 7 ERÄITÄ KESKEISIÄ ÄÄNNEVAIHTELUJA ..................................................... 9 SANAPAINO JA INTONAATIO .................................................................... 15

2

SUBSTANTIIVIT ............................................................................... 16 SUKU ........................................................................................................... 16 TEMAATTISET JA ATEMAATTISET SUBSTANTIIVIT .................................... 21 ELOLLINEN JA ELOTON ............................................................................. 23 YKSIKKÖ JA MONIKKO ............................................................................... 23 SIJAMUODOT .............................................................................................. 25 KESKEISET SUBSTANTIIVIEN TAIVUTUSTYYPIT ........................................ 27 NOMINATIIVIN KÄYTTÖ ............................................................................ 41 OBLIIKVIN KÄYTTÖ.................................................................................... 42 DATIIVIN KÄYTTÖ ...................................................................................... 43 ABLATIIVIN KÄYTTÖ .................................................................................. 45 INSTRUMENTAALIN KÄYTTÖ .................................................................... 49 GENETIIVIN KÄYTTÖ ................................................................................. 50

3

ADJEKTIIVIT ..................................................................................... 54 TEMAATTISET JA ATEMAATTISET ADJEKTIIVIT ......................................... 54 ADJEKTIIVIEN TAIVUTUS ........................................................................... 55 ADJEKTIIVI JA SUBSTANTIIVI ..................................................................... 58 ADJEKTIIVI PREDIKATIIVINA ..................................................................... 59 -ON-LAAJENNUS ADJEKTIIVIEN TAIVUTUSMUODOISSA .......................... 60 ADJEKTIIVIEN VERTAILU ........................................................................... 61 VERTAILUMUODOT LAUSEESSA................................................................ 64

4

PRONOMINIT ................................................................................... 66

PERSOONA- JA REFLEKSIIVIPRONOMINIT ................................................ 66 POSSESSIIVIPRONOMINIT .......................................................................... 68 DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT ................................................................ 69 INTERROGATIIVIPRONOMINIT JA -ADVERBIT .......................................... 74 RELATIIVIPRONOMINIT ............................................................................. 78 INDEFINIITTIPRONOMINIT ........................................................................ 79 5

NUMERAALIT ................................................................................... 86

6

VERBIT ................................................................................................. 91 ’OLLA’-VERBI ............................................................................................. 94 OMISTUSRAKENNE .................................................................................... 97 LEKSIKAALISTEN VERBIEN INDIKATIIVIN PREESENS ............................... 98 PERIFRASTINEN PREESENS ...................................................................... 103 PRETERITI ................................................................................................. 104 PRETERITIN VARTALON MUODOSTUS .................................................... 110 ETÄISYYDEN TUNNUS -AS PRETERITIN MUODOISSA ............................. 116 PERIFRASTINEN PRETERITI ...................................................................... 117 PERFEKTI .................................................................................................. 117 PLUSKVAMPERFEKTI ................................................................................ 121 FUTUURIN ILMAISUKEINOJA .................................................................. 124 KONDITIONAALIN PREESENS ................................................................. 125 KONDITIONAALIN PERFEKTI .................................................................. 129 SUBJUNKTIIVI ........................................................................................... 130 IMPERATIIVI.............................................................................................. 133 PARTISIIPIT ............................................................................................... 136 INDIKATIIVIN TEMPUSTEN KÄYTTÖ ....................................................... 140 KONDITIONAALIN KÄYTTÖ .................................................................... 144 SUBJUNKTIIVIN KÄYTTÖ .......................................................................... 146 IMPERATIIVIN KÄYTTÖ ............................................................................ 147 PASSIIVI .................................................................................................... 148 REFLEKSIIVI- JA RESIPROOKKIVERBIT ..................................................... 150 KAUSATIIVIT ............................................................................................ 151 PARTISIIPPIEN KÄYTTÖ ........................................................................... 152 MODAALI-ILMAUKSET ............................................................................ 156

7

ADVERBIT ........................................................................................ 159

TAVAN JA INTENSITEETIN ADVERBIT...................................................... 159 AJAN ADVERBEJA..................................................................................... 161 PAIKKAA ILMAISEVIA ADVERBEJA ......................................................... 162 ADVERBIEN VERTAILU ............................................................................ 168 8

ADPOSITIOT ................................................................................... 170

9

PARTIKKELIT .................................................................................. 177 TAVALLISIMPIA KONJUNKTIOITA ........................................................... 177

10

SANANMUODOSTUS .............................................................. 183

JOHTAMINEN............................................................................................ 183 YHDISTÄMINEN ....................................................................................... 198 11

SANAJÄRJESTYS ....................................................................... 201

KIRJALLISUUTTA .................................................................................. 203

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

1

1

Aakkoset ja ääntäminen

Suomen romanikielen ortoepinen ääntäminen ei tuota suomalaiselle suuria vaikeuksia. Valtaosa äänteistä ja äännejonoista ääntyy kuten suomessa. Muutamiin suomesta poikkeaviin äänteisiin on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota.

Aakkoset 1.1

Opetusministeriön ortografiakomitean vuonna 1971 suosittelemat Suomen romanikielen aakkoset käsittävät 27 (31) kirjainmerkkiä. Ne koostuvat 8 (9) vokaalista ja 18 (22) konsonanttimerkistä. Alla olevassa asetelmassa kirjaimet ovat aakkosjärjestyksessä ylhäältä alaspäin. Harmaalla painettuja kirjainmerkkejä ei käytetä romanikielisissä sanoissa. 1 2 3 4 5 6 7 8

A B C D E F G H

a b c d e f g h

a ajaa b, p baari Celcius d, t daami e eteen f farao g graavi h, ɦ huhu

9 ȟ 10 I 11 J 12 K

ȟ i j k

x i j k

ach (saks.) ikinä jojo kakku

aabisliin baal, tšimb, tšimbako daad, thund, thundesko ennos, meen fooros gaad, jang, jangako hajuvaa, kahmos kirjainyhdistelmissä kh, ph, th ȟoȟȟos piisavela jou, hajuvaa kak

2

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

13 L l l laulu 14 M m m, ɱ mummo 15 N n n, ŋ nenä 16 O o o odota 17 P p p pappi 18 Q q Lindquist 19 R r r raha, arpa 20 S s s sissi 21 Š š š show (engl.) 22 T t t tatti 23 U u u upeus 24 V v ʋ vauva 25 W w wankel 26 Y y y ynseys 27 Z z zombie 28 Ž ž ž Jean (ransk.) 29 Å å Åkerlund 30 Ä ä ä äänekäs 31 Ö ö ö öljy

lalluro maami nango fooros pekkaa rai, kurros sassi kirjainyhdistelmässä tš tatto upinsardo, hajuvaa vauro, douva, gau yynligo, fäärdy kirjainyhdistelmässä dž fäärdi öija, öödimen

Aspiroituja klusiileja kh, ph ja th ja affrikaattoja dž ja tš merkitään kahdella aakkosmerkillä eikä ligatuurien eli kaksoiskirjainten avulla. Aspiroiduilla klusiileilla alkavat sanat aakkostetaan k:n, p:n ja t:n alle, esimerkiksi sanat pekk- ’paistaa’, phuu ’maa’ ja pinsav- ’tuntea’ juuri tähän järjestykseen. Affrikaatoilla alkavat sanat aakkostetaan d:n ja t:n kohdalle, esim. drom ’tie’, džeeno ’mies’, dömma ’tuomio’; traȟ ’pelko’, tšau ’poika’, tu ’sinä’.

Romanikielen foneemit 1.2

Romanikielessä on 23–24 foneemia, joista 8 on vokaaleja ja 15–16 konsonantteja. Niitä erottavat piirteet kuvataan alla olevissa asetelmissa. Suluissa luetellaan allofonit.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

3

VOKAALIT Ääntymäpaikka Etuvokaalit suppeat puolisuppeat

i e

väljät

Takavokaalit

y ö

u o

pyöreät

ä

a

laveat

KONSONANTIT

frikatiivit

soinnittomat aspiroimattomat soinnittomat aspiroidut1 soinnilliset aspiroimattomat2 soinnton affrikaatta3 soinnillinen affrikaatta4 spirantit5

k

ph

th

kh

b (p)

d (t)

g (k)

tš

(glottalut)

t

velaarit

p

palataalit

alveolaarit

Ääntötapa

klusiilit

labiaalit

Ääntymäpaikka

dž f

x=ȟ

Puhutussa romanikielessä ph pyrkii monesti yksinkertaistumaan pelkäksi [h]:ksi tai korvautumaan [f]:llä ja edelleen [v]:llä, esim. [halːo, falːo, valːo]. th ja kh toteutuvat usein pelkkänä [h]:na, esim. [hunt] ja [ham]. 2 Monien romanien puheessa b, d, g pyrkivät suomen vaikutuksesta toteutumaan kaikkialla soinnittomina, esim. besko ’pieni’: [pesko], daad ’isä’ [taːt], gaad ’paita’; [kaːt]. Pohjanmaan romanit korvaavat d:n joskus r:llä, esim. thund ’maito’: [tʰur]. 3 Romanien puheessa tš voi toteutua myös [ʦ, s], esim. [ʦau, sau]. 4 dž toteutuu itämurteessa useimmiten [dj] tai [j], esim. [djeːno; jeːno]; länsimurteessa se kadottaa monesti sointinsa ja toteutuu joko [tš, ʦ] tai [s], esim. [tšeːno, ʦeːno, seːno]. 1

4

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

nasaalit likvidat puolivokaalit

sibilantti6 lateraali tremulantti soinniton soinnilliset

m (ɱ)

s, š n (ŋ) l r

v

ŋ

j

h(ɦ)

Romanikielen äännejärjestelmän erityispiirteitä 1.3

1.4

Romanikielen kahdeksasta vokaalista viisi eli eli a, e, i, o, u ovat yhteisiä kaikille romanikielen murteille. Vokaalit y, ä, ö ovat eri myöhempää perua. Ne esiintyvät lähinnä lainasanoissa kuten yynligo ’heikko’, fäärdi ’valmis’ ja öija ’saari’ sekä sanoissa phyylo ja phyyli ’leski’.7 Romanikielessä on kolmen tyyppisiä klusiileja: soinnittomia aspiroimattomia (p, t, k), soinnittomia aspiroituja (ph, th, kh) sekä soinnillisia aspiroimattomia (b, d, g). p, t ja k ovat foneettisesti identtisiä suomen vastaavien konsonanttien kanssa. Aspiroitujen klusiilien ph, th ja kh lopussa on selvästi kuuluva aspiraatio. Se on selvästi pitempi kuin esimerkiksi englannin soinnittomissa klusiileissa. Monista muista Europassa puhuttavista romanikielen murteista poiketen velaarisilla klusiileilla k, kh ja g ei ole Suomen romanikielessä merkittäviä palataalisia allofoneja. Sen sijaan historiallisesti osa Suomen romanikielen affrikaattojen tš ja dž f korvautuu suomen vaikutuksesta puheessa monesti puolivokaalilla [v], esim. [voːros]. ȟ toteutuu usein joko soinnittomana aspiroituna klusiilina [kʰ] esim. [kʰaːl] tai [h]:na, esim. [haːl]. 6 Sibilantilla s on varsinkin romaninuorten puheessa myös suhu-s:ää muistuttava toteutuma, joka vaihtelee vapaasti tavallisen [s]:n kanssa. 7 y, ä ja ö esiintyvät lisäksi Suomen romanikielen itämurteessa sanoissa däi ’äiti”, räi ’herra’ räkli ’tyttö’, tšäi ’tyttö’, gröstime ’anteeksi annettu’ (vrt. dai, rai, rakli, tšai, grostime) sekä vokaaliharmonian kautta kehittyneinä, esim. tykkyvää ’pitää’, hamyörä ’kuva’, lyönös ’palkka’ (vrt. tykkuvaa, hamyöra, lyönos). 5

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

1.5

1.6 1.7

5

esiintymistä on velaarien selektiivisen palatalisaation tulosta, esim. ker- > tšeer- ‘tehdä’, kher > tšeer ‘talo’, gili > džiili ‘laulu, virsi’. Useissa muissa Euroopan romanimurteissa esiintyvä soinniton aspiroitu affrikaatta čh puuttuu Suomen romanikielestä. Se on korvautunut joko vastaavalla aspiroimattomalla affrikaatalla, ȟȟ:lla tai ss:llä: čhaj > tšai ‘tyttö’, lačh- > latš > laȟȟ- ’löytää’, pačh- > pass- ‘uskoa’. š on kadonnut š > ȟ -äänteenmuutoksen (esim. šeel > ȟeel ‘sata’) vuoksi lukuun ottamatta maan kaakkoisimpia osia. Monien muiden Euroopan romanimurteiden ž ja z puuttuvat Suomen romanikielestä. Tremulantti r ääntyy kuten suomen r. Joissakin muissa Euroopan romanimurteissa esiintyvä uvulaarinen variantti ɾ puuttuu.

Diftongit ja vokaaliyhtymät 1.8

Suomen romanikielelle leimallisia ovat runsaat diftongit. Diftongeista yhdeksän on suppenevia/suppeita ja kolme (viisi) aukenevia. Diftongit ääntyvät kuten suomessa. SUPPENEVAT/SUPPEAT DIFTONGIT dai, ’äiti’, freidos ’rauha’, roi ’lusikka’; mui ’suu’, räi ’herra’ gau ’kylä’, ȟeu ‘haava’, jiu ‘lumi’, jou ’hän (mask.)’

1.9

AUKENEVAT DIFTONGIT dielos ’osa’ , tšuoro ’köyhä’, thyöli ’tupakka’, (kiäji, kuavo ’ei-romani’)

Vokaaliyhtymiä ovat ia(a), io, iu(u) ja ea(a), esim. kriatuuros ’eläin’, biofti ’harvoin’, biuutiboskiiro ’epäoikeutettu’, apreaaȟȟiba ’ylösnousemus’. Vokaaliyhtymien jäsenet kuuluvat diftongeista poiketen eri tavuihin.

6

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Lyhyet ja pitkät vokaalit ja konsonantit 1.10

1.11

Kirjoituksessa lyhyitä vokaaleja ja konsonantteja merkitään yhdellä kirjainmerkillä (a, k) ja pitkiä kahdella (aa, kk) kuten suomeakin kirjoitettaessa. lyhyt vokaali bar phen! klimavlolle bur byrjuvfäska förja

kivi sano! narrata yöksi kautta aloittaa matkalaukku väri

pitkä vokaali baar markka pheen sisko kliimavuida loolo punainen buur moukka phyyli leski fäärdy auto öödav-

autioittaa

Suomen romanikielen kaikki vokaalit voivat esiintyä sekä lyhyinä että pitkinä.

1.12

soinnittomat aspiroimattomat klusiilit frikatiivit

nasaalit likvidat soinnilliset aspiroimattomat

yksinäiskonsonantti p viipuvt latavk bokalo f bifallimen s trisavȟ traȟavm lyönimen n lyönos ŋ rankano l kalikos r garavb drabavd ada

viipyä selata nälkäinen hallitsematon ravistaa pelästyttää palkittu palkka kaunis eilen piilottaa lukea tämä

geminaatta toppa tatto pekkhoffos tassavȟoȟȟos dummo panna mangphallo tšarr(abboris (thundesko

huippu kuuma paistaa piha lämmitää jänis selkä vielä pyytää kiinni nuolla ahven) maidon)

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

klusiilit puolivokaalit

soinnittomat aspiroidut klusiilit

affrikaatat puolivokaalit

g v j ph th kh tš dž h

lugakiiro ajasaavo hajuvbiphersikaano thaan bikhossimen matšo raadža rakkaveha

vankilanjohtaja (flagga sellainen (dauva ymmärtää (tšaija totinen

7

lumimyrsky) tämä) tytöt)

paikka kuivaamaton kala kuningas puhut

Kaikki konsonantit voivat esiintyä lyhyinä. Useimmat konsonantit voivat esiintyä myös pitkinä. Soinnilliset geminaattaklusiilit ovat Suomen romanikielessä harvinaisia, koska niiden ensimmäinen segmentti on korvautunut yleensä samanpaikkaisella nasaalilla (tšimbako ’kielen’, thundesko ’maidon’, tšangako ’polven’). Puolivokaalit v ja j geminoituvat, mutta niiden ensimmäinen segmentti heikkenee aina vokaaliseksi (davva > dauva ’tämä’, tšajja > tšaija ’tytöt’). Aspiroidut klusiilit ph, th, kh, affrikaatat tš ja dž sekä puolivokaali h eivät geminoidu lainkaan.

Allofonit 1.13

Kaikki äänteet mukautuvat enemmän tai vähemmän ympäristöönsä. Suomen romanikielen vokaaleilla ei ole pääallofonien lisäksi muita merkittäviä allofoneja. Sen sijaan osalla konsonanteista on useita kombinatorisia allofoneja. foneemi b

allofonit p b

ympäristö sanan lopussa muualla

esimerkkejä dramb ’lääke’, tšimb ’kieli’ baal ’hius’, fabriika ’tehdas’, phambos ’omena’, tšimbako

8

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

’kielen’ d

t d

sanan lopussa muualla

gaad ’paita’, thund ’maito’ drabav- ’lukea’, alsindaag ’ikuinen’, thundesko ’maidon’

g

k

sanan lopussa tunnuksettomien nominien vartalon lopussa muualla

jang ’tuli’, ring ’puoli’ jangako ’tulen’, ringako ’puolen’

f:n edellä (vain sananrajan yli) muualla

rigaven fremden! […ɱ f…] ’kuljettakaa vieraita!’ maami ’isoäiti’, kham ’aurinko’

k:n ja kh:n edellä (sananrajan yli)

maan kamlila ’minua rakastaa’ […ŋ k…], maan kharna ’minua kutsutaan’ […ŋ kh…] jang ’tuli’, tšang ’polvi’; jangako ’tulen’, tšangengo ’polvien’ nau ’nimi’, džonrav- ’viljellä’, daan ’hammas’ ehe ’kyllä’, rakkavaha ’puhumme’ kahmos ’koni’

g m

ɱ m

n

h

ŋ

n

g:n edellä (sananja morfeeminrajan yli) muualla

ɦ

vokaalien välissä

h

vokaalin ja soinnillisen konsonantin välissä muualla

gau ’kylä’, taagla ’pyrstö’

hajuv- ’ymmärtää’, tenkaveha ’ajattelet’

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

9

Eräitä keskeisiä äännevaihteluja8 s/h-vaihtelu

Varsinkin puheessa esiintyy runsaasti muitakin, lähinnä suomen kielen vaikutuksesta romanikieleen omaksuttuja fonologisia prosesseja: a) Vokaalin ja puolivokaalin jonot av ja aj, äj (kirjoituksessa au, ai, äi) voivat toteutua suomen savolais- ja lounaismurteiden tavoin ao, ae, äe, esim. tšau > tšao ‘poika’, gau > gao ‘kylä’, tšai > tšae ~ tšäe ‘tyttö’. Tällöin jälkisegmentti assimiloituu osittain edeltävään väljään vokaaliin, joka muuttaa sen suppeasta puolisuppeaksi. b) Sananalkuiset kahden ja kolmen konsonantit jonot yksinkertaistuvat osassa yksilömurteita suomen vaikutuksesta, esim. snuuva > nuuva ‘nuha’, stranna > ranna ‘ranta’. c) Romanikieleen on omaksuttu suomen eri murteista siirtymävokaalin eli švaan epenteesi, esim. valăgoosos ‘paimen’, velĕkav- ‘valita’, valăpos ‘lapsi’, malăȟa ‘laukku’, gulŭva ‘lattia’, farăba ‘kuva’, berĕga ‘kallio’, berĕȟ ‘vuosi’, tšyryka ‘kirkko’, ȟarăpo ‘terävä’, barăvalo ‘rikas’, briȟĭno ‘sade’, volŏȟkav- ‘voihkia’, marăknos ‘markkina’, ferĕȟko ‘tuore’. d) Suffiksisointu (myönt-äv-ä-ä ~ myönt-äv-a-a ~ myönt-av-a-a ‘myöntää’, tykk-yv-ää ~ tykk-yv-a-a ~ tykk-uv-a-a ‘pitää’) on romanikieleen suomesta osittain omaksuttu assimilaatioilmiö. e) Suomen itämurteiden vaikutuksesta pääpainolliset väljät vokaalit aa ja ää toteutuvat joskus dissimilatiivisesti ua, iä, esim. gaajo > kuavo ‘valkolainen’, gaaji > kiäji ‘valkolainen’. Jälkiä esiintyy myös länsimurteiden kaltaisesta aitojen diftongien puolisuppeiden vokaalien väljenemisestä suppeiden vokaalien välissä, esim. uokaan > uakaan ‘voi’. Lisäksi muun muassa: f) Sananalkuinen r katoaa osassa yksilömurteita muutamista sanoista: rakkav- ~ akkav‘puhua’, rikkav- ~ ikkav- ‘pitää’, rigav- ~ igav- ‘kuljettaa’. g) Sananloppuiset konsonanttijonot yksinkertaistuvat eräiden muiden Euroopan romanimurteiden tavoin osassa yksilömurteita: vuȟt ~ vuȟ ‘pellava’, tšimb ~ tšim ‘kieli’, ȟing ~ ȟin ‘sarvi’. h) Sananloppuisista yksinäiskonsonanteista nasaali n ja klusiili k katoavat usein. Sananloppuinen n katoaa-ben-loppuisissa abstraktisubstantiiveissa, esim. ȟaaben ~ ȟaabe ‘ruoka’ ja atemaattisissa partisiipeissa, esim. presimen ~ presime ‘maksettu’. Sananloppuinen k katoaa usein pienessä joukossa -ik-loppuisia feminiinejä: bornik ~ borni ‘nyrkki’, kissik ~ kissi ‘lompakko’, kustik ~ kusti ‘vyö’, mussik ~ mussi ‘käsivarsi’, patrik ~ patri ‘lehti’. 8

10

1.14 1.15

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

s ja h vaihtelevat Suomen romanikielessä olla-verbin s-/h- vartalossa, muiden verbien preesensin persoonapäätteissä sekä nominien yksikön instrumentaalissa. s prees. yks. 1. p. s-om olen prees. yks. 2. p. s-al olet pret. yks. 3. p. s-as oli, olivat

h prees. yks. 3. p, h-in on, ovat mon. 2. ja 3. p.

Verbin s-/h- yksikön 3.p. ja monikon 2. ja 3.p. preesensin muoto on halkuinen h-in. Kaikki muut muodot alkavat s:llä.

1.16

s h subj. (te) rakkav-es puhua ind./kond. rakkav-eh-a, puhut, yks. 2. p. prees. rakkav-eh-as puhuisit yks. 2. p. ind./kond. rakkav-ah-a, puhumme, prees. rakkav-ah-as puhuisimme mon. 1. p. Muiden verbien kuin olla-verbin s-/h- subjunktiivin yksikön 2. p. päättyy es. Monikon 1. p:n -as-päätteisen muodon (*(te)rakkav-as) on korvannut koko monikolle yhteinen -en-päätteinen muoto ((te) rakkav-en). Indikatiivin ja konditionaalin preesensin yksikön 2. p. ja monikon 1. p. päätteissä on -h-.

1.17

s ȟaaben-es-sa ruoan kanssa dž-es-sa sydämen kanssa gr-es-sa hevosen kanssa

s~h džaanib-os-sa ~ -ha tus-sa ~ tu-ha les-sa ~ le-ha

tiedon kanssa sinun kanssasi hänen kanssaan

h džeen-e-ha miehen kanssa komun-i- ihmisen ha kanssa kal-ja-ha kahvin kanssa

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

11

Yksikön instrumentaali päättyy useimmiten -sa -iba- ja -ben-loppuisilla abstraktisubstatiiveilla ja muutamilla muillakin substantiiveilla sekä yksikön 2. ja 3. persoonan pronomineilla. Valtaosalla substantiiveja yksikön instrumentaali päättyy -ha. Maskuliinien yksikön obliikvin lopun -s- katoaa instrumentaalin -ha-päätteen edellä.

1.18

Nominintaivutusten ŋŋ ja nn monikko

datiivi

genetiivi

ablatiivi

rakl-en-ge džaanib-on-ge džuu-jen-ge rakl-en-go džaanib-on-go džuu-jen-go rakl-en-na džaanib-on-na džuu-jen-na

[rakleŋŋe] [džaaniboŋŋe] [džuujeŋŋe] [rakleŋŋo] [džaaniboŋŋo] [džuujeŋŋo]

pojille tiedoille naisille poikien tietojen naisten pojilta tiedoilta naisilta

Nomineja taivutettaessa syntyvät samanpaikkaisen nasaalin ja soinnillisen klusiilin jonot yksinkertaistuvat siten, että klusiili assimiloituu kokonaan edeltävään nasaaliin. Monikon datiivissa ja genetiivissä esiintyy siksi ŋŋ (kirjoitetaan ng), esim. rakleŋŋe (kirjoitetaan raklenge) ’pojille’, rakleŋŋo (kirjoitetaan raklengo) ’poikien’. Monikon ablatiivissa on nn, esim. džeenenna (< *džeenen-dar).

1.19

nj- ja lj-jonot l/n nominintaivutukset

yks. nom. ȟaaben komun-is momul-is kakl-i romn-i

lj/nj ruoka ihminen kynttilä sakset romani-

lj/nj > j mon. nom. ȟaabe-ja komu-ja momu-ja kak-ja rom-ja

ruoat ihmiset kynttilät sakset romani-

12

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

nainen kahvi vesi sisko kyynel

kaal-i paan-i pheen svaal verbintaivutukset

pret. m. 3. p. dik-l-e, dikn-e tšin-l-e au-le, au-ne ȟaa-le, ȟaane garu-dii-le, garu-diin-e

naiset kahvit vedet siskot kyynelet

kal-ja pan-ja phen-ja sval-ja

näkivät

pret. y. 1. p. dik-j-om

näin

ostivat tulivat söivät

tšin-j-om au-j-om ȟa-ij-om

ostin tulin söin

piiloutuivat

garu-diij-om

piilouduin

Suomen romanikieli osin säilyttää nj- ja lj-jonot, toisaalta joissakin tapauksissa n ja l liudentuvat. Painollisten tavujen resonantit liudentuvat yleensä vain umpitavuilla silloin, kun nj- ja lj-jonoja edeltää jokin konsonantti. Muotoja komuja ‘ihmiset’ ja momuja ’kynttilät’ motivoi pyrkimys keveisiin, konsonantista ja lyhyestä vokaalista koostuviin painottomiin tavuihin.

1.20

v/u/ø-vaihtelu

nominintaivutukset

v ~ uv mon. nom. gaav-e laav-e džuuv-e ruuv-e džiuv-e ~ džiiv-e jiuv-e ~ jiiv-e

u kylät sanat täit sudet jyvät. rukiit lumet

prees. y. 1. p.

gau lau džuu ruu džiu

ø yks. nom.

jiu pret. y. 1. p.

kylä sana täi susi jyvä, ruis lumi

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

verbintaivutukset

v-a-a rouv-a-a thouv-a-a rakkav-a-a

tulen itken pesen puhun

garuv-a-a

piiloudun

rouv-id-om thouv-id-om

au-jom

rou-d-om tho-nd-om rakka-d-om, rakka! garu-d-om, garu-diij-om garu!

13

tulin itkin pesin puhuin puhu! piilouduin piiloudu!

v ja u vaihtelevat osassa substantiivien muotoja siten, että u esiintyy tavun ja sanan lopussa ja v muualla. v-vartaloisten primaariverbien preteriti voidaan muodostaa myös siten, että v katoaa. Niiden imperatiivin yks. 2. persoonassa v katoaa aina. Poikkeuksena on verbi v- ’tulla’. v katoaa aina myös transitiivien ja intransitiivien preteritin tunnusten edellä sekä imperatiivin yks. 2. persoonassa.

ÄÄNTEIDEN KESTOVAIHTELU JA TAIVUTUS

1.21

nominintaivutukset

verbintaivutukset

-VV.Cyks. nom. paan-i saan-i pheen prees. y. 1. p. tšeer-a-a khaar-a-a

vesi velli sisko teen kutsun

-VC.Cmon. nom. pan-ja san-ja phen-ja prees. y. 3. p. tšerr-a

pret y. 1. p. khar-d-om

vedet vellit siskot tekee kutsuin

Nominien pitkä vartalovokaali lyhenee usein, kun vartaloon liitetään j-alkuinen sijapääte. Eräiden -r-vartaloisten primaariverbien pitkä vartalovokaali lyhenee yks. 3. sekä monikon 2. ja 3. persoonan lyhentyneissä muodoissa.

14

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Primaariverbien pitkä vartalovokaali lyhenee, kun vartalon loppuun lisätään preteritin tunnus.

1.22

nominintaivutukset

verbintaivutukset

yksinäiskonsonantti yks. nom. nak nenä rom romanimies sap käärme bok nälkä duk tauti tšai tyttö kuȟ kallis stöt lyhyt dui kaksi prees. y. 1. pret. p. y. 1. p. tšeer-a-a teen bol-d-om džeijom

geminaatta nakk-es romm-es

kastoin menin

sapp-es bokk-a dukk-a tšai-ja kuȟȟ-es stött-es dui-j-es prees. y. 3. p. tšerr-a boll-el-a

pret y. 1. p.

džeijomm-as

nenää romanimiestä käärmettä nälkää tautia tyttöä kallista lyhyttä kahta

tekee kastaa menin

Varsinkin tunnuksettomien nominien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu useimmiten lyhyen vartalovokaalin jäljessä, kun vartaloon liitetään sijapääte. -r-vartaloisten primaariverbien vartalon loppu-r geminoituu yks. 3. persoonan lyhentyneissä muodoissa. Primaariverbien vartalonloppuiset geminaatat yksinkertaistuvat preteritin tunnuksen edellä. Preteritin persoonapäätteiden loppukonsonantti geminoituu ”etäisyyden tunnuksen” -as edellä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

15

Sanapaino ja intonaatio 1.23

Pääpaino (ˈ) ˈsaaka ˈkniis ˈkamlimen biˈȟou biˈdžuuso

asia saita rakastettu ruma epäsiisti

Pää- ja sivupaino (ˌ) ˈskoolaˌkiiro oppilas ˈskoolaˌkiiresko oppilaan ˈameriˌkaano amerikkalainen biˈphersiˌkaano totinen ˈnaalˌsvaariba edesvastuu

Suomen romanikielessä sanapaino on sanan alussa. Suomen romanikielen sanoja painotetaan samalla tavoin kuin suomenkin: niiden ensitavu on pääpainollinen. Pitkissä sanoissa esiintyy lisäksi sivupainoja; sivupainojen sijainti vastaa suomea.

1.24

Neutraalin normaalipainotteisen väitelauseen intonaatio on suomen kaltainen yleislinjaltaan laskeva ns. ''pisteintonaatio''. Kysymyslauseiden intonaatio on tavallisesti suomen tavoin laskeva, mutta väitelauseita korkeammalta alkava.

16

2

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Substantiivit

Suku 2.1

2.2

Suomen romanikielen substantiiveilla on kaksi sukua: maskuliini ja feminiini. Monissa tapauksissa suku voidaan päätellä sanan lopun perusteella. Tunnuksettomien substantiivien sukua ei kuitenkaan ole mahdollista päätellä, vaan se on opeteltava ulkoa. Maskuliinit Maskuliineja ovat kaikki -o-, -os-, -is-, -es- ja -us-loppuiset substantiivit. Maskuliineihin kuuluvat myös -iba- ja -ben-loppuiset abstraktisubstantiivit. -a-loppuisista substantiiveista raadž-a ’kuningas’ on maskuliini. a) -o-loppuisia: ȟeer-o khoor-o rakl-o

pää pullo poika

tšaar-o sikjiboskiir-o kaal-o

lautanen opettaja romani

b) tunnuksettomia: anguš baal baȟ baȟt bereȟ

sormi hius tahto onni vuosi

mutter nak nau niijal paijer

virtsa nenä nimi kesä tuppi

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

bereȟȟeel berek bjau bou busaȟ daad daan deevel dramb drom džiu džoor džuu gaad gau ȟaal ȟing ȟummer ȟunt jiu kaan kaȟt kak khas khuuvar kotter lam lau leen liim liin loon maal mas moȟto(n)

vuosisata povi häät uuni kannus isä hammas Jumala lääke tie ruis voima täi paita kylä matkalaukku sarvi leivänmuru hiiva lumi korva puu(aines) setä heinä kerä palanen askel sana joki; järvi räkä kirja suola ystävä liha laatikko

peer phaal phar phou phus poȟum poȟtan raȟȟal rat ritš rom roma(n)seel ruk ruu sap saster souver sung thaan thau them thuu touver truȟȟul tšaȟ tšekan tšiiran tšikken tšil tšoon tšoor vast veȟ

vatsa veli silkki kulmakarva olki villalanka pellava pappi veri karhu romani(mies) romani puu susi käärme rauta vala haju paikka lanka maa savu kirves risti kaali otsa juusto rasva voi kuukausi varas käsi metsä

17

18

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

c) -a-loppuinen: raadž-a

kuningas

d) -iba/irba-/-ilba-loppuisia abstraktisubstantiiveja: lool-iba haj-iba rann-iba

punaisuus ymmärrys kirjoitus

triin-iba ȟukk-irba barv-ilba

kolmio hiljaisuus rikkaus

e) -ben-loppuisia abstraktisubstantiiveja: diiben džaaben džiiben

antaminen meno, matka elämä

ȟaaben liiben piiben

ruoka ottaminen; saaminen juoma

f) -os-loppuisia: foor-os ȟoȟȟ-os kokal-os

kaupunki jänis luu

lipp-os tšyöp-os parlamentos

huuli kauppa eduskunta

g) -is-loppuisia: balan-is gudun-is komun-is

sieni kello ihminen

transur-is klokkar-is sapun-is

lautanen lukkari saippua

h) -es-loppuisia: histor-es kapitul-es

historia kapituli

kulttuur-es musik-es

kulttuuri musiikki

i) -us/ys-loppuisia: balam-ys

satu

(bank-us

penkki

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

papp-us siir-us

isoisä taivaankansi

džurp-us fors-us

mökki lapanen)

2.3 Feminiinit Feminiinejä ovat lähes kaikki -i- ja -a-loppuiset substantiivit, esim. džuul-i ’nainen’, skool-a ’koulu’.

a) -i-loppuisia: džuul-i butt-i patt-i

nainen työ kunnia

angrust-i biib-i vaal-i

sormus täti lasi

b) tunnuksettomia: baar bok buul buȟt daar damb doȟ duk dummuk džaar džin džou fäärdy heu jaar jak jang jest khurmin

aita nälkä takamus varras pelko isku syy tauti nyrkki karva luku kaura auto haava naskali silmä tuli hiiva ryyni

miritš mool phaal phak phossin phuu poor por postin raan ring sassu skammin suu tšam tšang tšimb tšik tšum

helmi viini lauta siipi lonkka maa höyhen silta turkki vitsa puoli anoppi tuoli neula poski polvi kieli lika suukko

19

20

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

khuu meen

kantapää kaula

ȟeu ȟirȟil

reikä herne

c) -a-loppuisia: kaman-a kukl-a luvin-a

kello nukke olut

maȟk-a skool-a ansiȟt-a

kissa koulu kasvot

2.4 Rinnakkaiset maskuliinit ja feminiinit Maskuliini baakiboskiir-o baȟiboskiir-o dekakiir-o drambeskiir-o džambiboskiir-o -o-/-i jelpakiir-o masseskiir-o matšengiir-o sikjiboskiir-o tšelliboskiir-o rai rom ø/-ni grai ritš piskar-is -is/-issa tšeenar-is

Feminiini baakiboskiir-i baȟiboskiir-i dekakiir-i drambeskiir-i džambiboskiir-i jelpakiir-i masseskiir-i matšengiir-i sikjiboskiir-i tšelliboskiir-i raa-ni rom-ni graȟ-ni, graȟ-i ritš-ini piskar-issa tšeenar-issa

leipuri soittaja sotilas lääkäri laulaja apulainen lihakauppias kalastaja opettaja tanssija herra/rouva romani hevonen/tamma karhu orja palvelija

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2.5

21

Temaattiset ja atemaattiset substantiivit Romanikielessä esieurooppalaiset eli temaattiset substantiivit ja adjektiivit taipuvat eri tavoin kuin eurooppalaisista kontaktikielistä lainatut eli atemaattiset nominit. Rajapyykkinä näiden sanaston ja kieliopin kerrostumien omaksumisajankohtien välillä pidetään Bysantin aikaa (oikeastaan ajanjaksoa n. 900–1400 jKr). Suomen romanikielessä temaattisia ovat lähes kaikki -o-loppuiset maskuliinit, i-loppuiset feminiinit, tunnuksettomat maskuliinit ja feminiinit sekä kaikki abstraktisubstantiivit. Atemaattisten substantiivien päätyyppejä ovat -os-,-is-, -es- ja -us-loppuiset maskuliinit sekä -a-loppuiset feminiinit. Etymologiat ovat Pertti Valtosen romanikielen etymologisesta sanakirjasta (1972).

Temaattinen

džeen-o

mies

thuu

savu

tšau

poika

džuul-i

nainen

jang

tuli

indoarjalainen

< skt. jána’ihminen, mies’, pkt. jaṇa-; hind. janā < skt. dhūmá, pkt. dhūma-; hind. dhūā, dhuwā < skt. *chāpa’poikanen’, pkt. chāva-; hind. chāwā < skt. yuvatí-, pkt. yuvaï; hind. joī < skt. agní-, pkt. aggi-;

22

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

armenialainen

grai

hevonen

maal

ystävä

siiri

sipuli

drom angal-i

tie syli

kaman-a

kello

muur-a, muur-os

marja

maȟk-a

kissa

keskiyläsaksasta

bandr-a dekk-a

side miekka

keskialasaksasta/ skandinaavinen

gar-a

amme

far(a)b-a

kuva

persialainen persialainen/ kurdin kielestä Sattumalta temaattinen Sattumalta atemaattinen

kreikkalainen kreikkalainen romanialainen slaavilainen

Atemaattinen

skandinaavinen suomalainen

foor-os

svarvaris oosn-a alm-a

kaupunki

sorvari aasi almu

hind. āg < armen. grast < pers. hämäl < pers. kurd. sīr < kr. dromos < kr. angali < kr. foros < kr. kampana < luult. roman. mură < serbokr. mačka < kys. bant < kys. degen < kas. char, kar, nt. kar < kas. varwe, nt. nt. farve < ruots. svarvare < ruots. åsna < suom. almu

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2.6

23

Elollinen ja eloton

Elollisempi suora objekti

 Elottomampi suora objekti

Me dikkaa džeen-es (obl.sg.)/džeen-o) (nom.sg.). Allan rigadas džuujen (obl.pl)/ džuu-ja (nom.pl) aro markni. Joi kamlila pesko džukles (obl.sg.)/ džuklo (nom.sg.). Milaja broȟtavela gr-es(obl.sg.)/grai (nom.sg.). Tšai doȟȟela gur-jen (obl.pl.)/ gur-ja (nom.pl). Rosita ȟaȟila matš-e (nom.pl). Jou dela tšake louv-o (nom.sg).

Näen miehen.

Allan vei naiset markkinoille. Hän rakastaa koiraansa. Milaja harjaa hevosta. Tyttö lypsää lehmiä.

Rosita ruokkii kaloja. Hän antaa tytölle rahaa.

Suoran objektin morfologia kytkeytyy objektina olevan nominaalilausekkeen referenssin kohteen elollisuuteen. Elolliset tai elolliseen tarkoitteeseen viittaavat suorat objektit saavat obliikvin tunnuksen, kun taas elottomat suorat objektit ovat nominatiivissa. Suoran objektin sijaa koskeva periaate ei ole kuitenkaan substantiiveilla ehdoton.

24

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Yksikkö ja monikko 2.7

Douva phurano džeeno aaȟȟela Allan. Dola phurane džuuja aaȟȟena Nadja ta Katja. Douva kaȟt hin drouvo. Dola kaȟt hin drouve. Tšiȟko khas smaakavela greske. Khas smaakade graȟjenge.

Se vanha mies on Allan. Ne vanhat naiset ovat Nadja ja Katja. Se puu(aines) on kovaa. Ne puu(ainekset) ovat kovia. Hyvä heinä maistuu hevoselle. Heinät maistuivat tammoille.

Luku (yksikkö ja monikko) on nominien ja verbien ominaisuus. Luvussa taipuvat substantiivit, pronominit, adjektiivit ja verbit. Luvun oppositio kumoutuu nominatiivissa monilla ainesanoilla, jotka ovat tunnuksettomia sekä yksikön että monikon nominatiivissa.

2.8

dui džeene (nom.pl.) triin phenja (nom.pl.)

kaksi miestä kolme sisarta

dui džeeno (nom.sg.) triin pheen (nom.sg.)

kaksi miestä kolme sisarta

Kardinaalilukujen yhteydessä substantiivi voi olla joko yksiköllinen tai monikollinen.

2.9

angalja beregengiire böksi ȟiihi

länget mäkivyöt pöksyt, housut sukset

ȟolluja kaklija

housut aisat

vaalpi värki biknibi

tulitikut valjaat myyjäiset

tšellibi, tšellibongiire grävyöri markni

tanssijaiset hautajaiset markkinat

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

plouvi

sasterja

pihdit, hohtimet ruomat, rahkeet keritsimet

sastera sterdibongiire koola

jalas aisat vaatteet

stryyki

silat

ruomi

25

folki

väestö, kansa

komuja

väki

gurvane, kriatuuri terne latše tinija

karja nuoriso hyve taikinan kaappeet

Monet monikkosanat kuvaavat entiteettejä, jotka koostuvat kahdesta ja useammasta samanlaisesta osasta. Osa monikkosanoista kuvaa tilaisuuksia ja jaksoja. Monikkosanoihin kuuluu lisäksi kollektiivisanoja sekä eräitä substantivoituja adjektiiveja.

2.10

Sijamuodot Substantiivin vartalo

Sijajärjestelmän TASO I: PRIMAARISIJAT Nominatiivi

Sijajärjestelmän TASO II: SEKUNDAARISIJAT

Obliikvi

datiivi ablatiivi instrumentaali ’lyhyt’ genetiivi ’pitkä’ –,,–

26

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Suomen romanikielessä on kaksitasoinen sijajärjestelmä, joka koostuu kahdesta primaarisijasta nominatiivista ja obliikvista, sekä neljästä sekundaarisijasta, datiivista, obliikvista, instrumentaalista ja genetiivistä. Suomen romanikielessä erotetaan ’lyhyt’ (tšeeresko ’talon’) ja ’pitkä’ genetiivi (tšeereskiiro ’talon’). Nominatiivi päättyy yksikössä mm. -o, -i, -os, -is, -es, -a ja monikossa mm. -a, -ja, -i. Obliikvin pääte on yksikössä maskuliineilla useimmiten vokaali + s ja feminiineillä -(j)a. Atemaattisten substantiivien yksikön nominatiivi ja obliikvi ovat samannäköiset. Monikon obliikvi päättyy tavallisimmin joko -en tai -jen. Sekundaarisijojen datiivin, ablatiivin, instrumentaalin ja genetiivin tunnukset liitetään obliikvin muotoihin. Sekundaarisijojen päätteet ovat periaatteessa samat sekä maskuliineilla että feminiineillä yksikössä ja monikossa. Datiivin pääte on yksikössä -ke ja monikossa -ge (rakl-es-ke ’pojalle’, džuu-jen-ge ’naisille’). Ablatiivin pääte on yksikössä -ta ja monikossa -na (rakl-es-ta ’pojalta’, džuu-jen-na ’naisilta’). Instrumentaalin pääte on yksikössä useimmin -ha ja monikossa -sa (rakl-e-ha ’pojan kanssa’, džuu-jen-sa ’naisten kanssa’); maskuliinien obliikvin loppu -s elidioituu instrumentaalin -ha-päätteen edellä. Instrumentaali saa yleensä yksikössäkin -sa-päätteen -iba- ja -benloppuisilla abstraktisubstantiiveilla: džaan-ibos-sa ’tiedolla’, ȟaabenes-sa ’ruoan kanssa’ sekä sanoilla grai ’hevonen’ ja džii ’sydän’. Lyhyen genetiivin pääte on yksikössä -ko ja monikossa -go (rakl-es-ko ’pojan’, džuu-jen-go ’naisten’). Pitkä genetiivi päättyy yksikössä -kiiro ja monikossa -giir-o (sikj-ibos-kiir-o ’opettaja’, tšell-ibon-giir-e ’tanssit’). 9 Lokatiivi (esim. gaaveste, gaavenne sanasta gau ’kylä’) on käytännössä kadonnut lukuun ottamatta kaikkein konservatiivisimpia yksilömurteita. Vokatiivi puuttuu Suomen romanikielestä. 9

Genetiivi ei enää kongruoi määrittämänsä substantiivin kanssa adjektiivien tavoin

suvussa ja luvussa kuin satunnaisesti konservatiivisimmissa yksilömurteissa (esim. dak-o daad ’äidin isä’, dak-i dai ’äidin äiti’ , dak-e phen-ja ’äidin sisaret’). Varsinkin

puhutussa romanikielessä ”pitkän” genitiivin päätteiden asu voi olla myös -kier-o/-giero tai -ker-o/-ger-o.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

27

Keskeiset substantiivien taivutustyypit 2.11

Temaattiset maskuliinit a) -o-päätteiset maskuliinit

primaarisijat sekundaarisijat

’poika’ yks. nom. rakl-o mon. rakl-e obl. rakl-es rakl-en dat. rakl-es-ke rakl-en-ge abl. rakl-es-ta rakl-en-na instr. rakl-e-ha rakl-en-sa ‘lyhyt’ gen. rakl-es-ko rakl-en-go ‘pitkä’ gen. rakl-es-kiiro rakl-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire

-o-päätteisiä temaattisia maskuliineja on runsaasti. Niiden joukkoon kuuluu indoarjalaista sanastoa, suuri joukko tekijännimiä ja substantivoituja adjektiiveja, ȟeero ’pää’, khooro ’pullo’, tšaaro ’lautanen’, sikjiboskiiro ’opettaja’, kaalo ’romani’. b) tunnuksettomat maskuliinit ’talo’ primaarisijat yks. nom. tšeer mon. tšeer-e obl. tšeer-es tšeer-en sekundaarisijat dat. tšeer-es-ke tšeer-en-ge abl. tšeer-es-ta tšeer-en-na instr. tšeer-e-ha tšeer-en-sa ‘lyhyt’ gen. tšeer-es-ko tšeer-en-go ‘pitkä’ gen. tšeer-es-kiiro tšeer-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire

28

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Valtaosa tunnuksettomista temaattisista maskuliineista saa nykyään tšeer-sanan tavoin monikon nominatiivissa päätteen –e.10

’sana’ primaarisijat yks. nom. lau mon. laav-e obl. laav-es laav-en sekundaarisijat dat. laav-es-ke laav-en-ge abl. laav-es-ta laav -en-na instr. laav-e-ha laav-en-sa ‘lyhyt’ gen. laav-es-ko laav-en-go ‘pitkä’ gen. laav-es-kiiro laav-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Kuten lau taipuvat esim. džiu ‘ruis, jyvä’, džuu ‘täi’, gau ‘kylä’, jiu ‘lumi’ ja nau ‘nimi’. Näissä sanoissa vartalovokaali on pitkä kaikissa muissa sijoissa paitsi yksikön nominatiivissa. Sanoja džiu ja jiu on mahdollista taivuttaa myös siten, että lopun puolivokaali pidentyy: džiuves, džiuve, džiuven; jiuves, jiuve, jiuven jne.

’vuosi’ yks. nom. bereȟ obl. bereȟȟ -es sekundaarisijat dat. bereȟȟ -es-ke abl. bereȟȟ -es-ta instr. bereȟȟ -e-ha primaarisijat

10

mon. bereȟȟ-a bereȟȟ -en bereȟȟ-en-ge bereȟȟ-en-na bereȟȟ-en-sa

Monikon nominatiivin -e-pääte on analogiaa -o-loppuisten maskuliinien mukaisesti.

Varsinkin puhutussa romanikielessä se korvaa usein -a- ja -ja-päätteet useimmissa

muissakin tunnuksettomien maskuliinien ryhmissä: esim. baal-a ~ baal-e ’hiukset’, kaȟt ~ kaȟt-e ’puut’, vuudar-ja ~ vuudar-je, vuudar-e ’ovet’ , grai-ja ~ grai-je ’hevoset’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

‘lyhyt’ gen. bereȟȟ -es-ko ‘pitkä’ gen. bereȟȟ -es-kiiro -kiiri -kiire

29

bereȟȟ-en-go bereȟȟ-en-giiro -giiri -giire

Kuten bereȟ ‘vuosi’ taipuvat esimerkiksi baal ‘hius’, Deevel ‘Jumala’, nak ‘nenä’, ritš ‘karhu’, ruk ‘puu’, sap ‘käärme’, sung ‘haju’, thaan ‘paikka’, tšaȟ ‘kaali’ ja veȟ ‘metsä’. ’puu’ primaarisijat yks. nom. kaȟt mon. kaȟt obl. kaȟt-es kaȟt-en sekundaarisijat dat. kaȟt-es-ke kaȟt-en-ge abl. kaȟt-es-ta kaȟt-en-na instr. kaȟt-e-ha kaȟt-en-sa ‘lyhyt’ gen. kaȟt-es-ko kaȟt-en-go ‘pitkä’ gen. kaȟt-es-kiiro kaȟt en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Sanan kaȟt yksikön ja monikon nominatiivin muodot ovat samannäköiset. Kuten kaȟt taipuvat esimerkiksi khas ‘heinä’, loon ‘suola’ ja mas ‘liha’.

’ovi’ primaarisijat yks. nom. vuudar mon. vuudar-ja obl. vuudar-es vuudar-(j)en sekundaarisijat dat. vuudar-es-ke vuudar-(j)en-ge abl. vuudar-es-ta vuudar-(j)en-na instr. vuudar-e-ha vuudar-(j)en-sa ‘lyhyt’ gen. vuudar-es-ko vuudar-(j)en-go ‘pitkä’ gen. vuudar-es-kiiro vuudar-(j)en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire

30

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Kuten vuudar taipuvat esim. khuuvar ‘kerä’, kotter ‘palanen’, lam ‘askel’ mutter ‘virtsa’ paijer ‘tuppi’, phus ‘olki’, saster ‘rauta’, souver ‘vala’, touver ‘kirves’, tšekan ‘otsa’, tšiiran ‘juusto’, tšikken ‘rasva’, tšil ‘voi’. ’hevonen’ primaarisijat yks. nom. grai mon. grai-ja obl. g-es gr-een sekundaarisijat dat. gr-es-ke gr-en-ge abl. gr-es-ta gr-en-na instr. gr-es-sa gr-en-sa ‘lyhyt’ gen. gr-es-ko gr-en-go ‘pitkä’ gen. gr-es-kiiro gr-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Substantiivi grai säilyttää osalla puhujista konservatiivisen taivutuksensa, jossa obliikvi ja sekundaarisijat muodostetaan eri vartalosta kuten nominatiivi. Monilla puhujilla niiden taivutusmuodot pyrkivät säännönmukaistumaan: grai, graijes, graija, graijen. c) -i-päätteiset maskuliinit11

11

Varsinkin puhutussa romanikielessä monikon nominatiivi kuuluu joskus džii-je. Myös

temaattisten -i-loppuisten feminiinien mukainen taivutus on mahdollinen: primaarisijat

sekundaarisijat

yks. nom. džii

mon. džii-ja

obl. dži-ja

dat. dži-ja -ke abl. dži-ja-ta

instr. dži-ja-ha

‘lyhyt’ gen. dži-ja-ko

‘pitkä’ gen. dži-ja-kiiro

-kiiri

-kiire

dži-jen

dži-jen-ge

dži-jen-na dži-jen-sa

dži-jen-go

dži-jen-giiro -giiri

-giire

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

31

’sydän’ primaarisijat yks. nom. dž-ii mon. džii-ja obl. dž-es dž-en sekundaarisijat dat. dž-es-ke dž-en-ge abl. dž-es-ta dž-en-na instr. dž-es-sa dž-en-sa ‘lyhyt’ gen. dž-es-ko dž-en -go ‘pitkä’ gen. dž-es-kiiro dž-en- giiro -kiiri -giiri -kiire -giire

Abstraktisubstantiivit d) -iba-päätteiset maskuliinit12 ’tieto’ primaarisijat yks. nom. džaanib-a mon. džaanib-i obl. džaanib-osdžaanib-onsekundaarisijat dat. džaanib-os-ke džaanib-on-ge abl. džaanib-os-ta džaanib-on-na instr. džaanib-os-sa, -ha džaanib-on-sa ‘lyhyt’ gen. džaanib-os-ko džaanib-on-go ‘pitkä’ gen. džaanib-os-kiiro džaanib-on-giiro

12

Varsinkin puhutussa romanikielessä taivutus noudattaa usein atemaattisten -a-

loppuisten feminiinien mallia: primaarisijat

sekundaarisijat

yks. nom. džaanib-a

obl. džaanib-a-

dat. džaanib-a-ke abl. džaanib-a-ta

instr. džaanib-a--ha

‘lyhyt’ gen. džaanib-a-ko

‘pitkä’ gen. džaanib-a-kiero -kieri

-kiere

mon. džaanib-i

džaanib-en-

džaanib-en-ge

džaanib-en-na džaanib-en-sa

džaanib-en-go

džaanib-en-giiro -giiri

-giire

32

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

-kiiri -kiire

-giiri -giire

e) -ben-päätteiset maskuliinit ’ruoka’ primaarisijat yks. nom. ȟaaben mon. ȟaabe-ja obl. ȟaaben-esȟaaben-ensekundaarisijat dat. ȟaaben-es-ke ȟaaben-en-ge abl. ȟaaben-es-ta ȟaaben-en-na instr. ȟaaben-es-sa ȟaaben-en-sa ‘lyhyt’ gen. ȟaaben-es-ko ȟaaben-en-go ‘pitkä’ gen. ȟaaben-es-kiiro ȟaaben-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Valtaosa abstraktisubstantiiveista on -iba-päätteisiä, esim. looliba ‘punaisuus’, hajiba ‘ymmärrys’, ranniba ‘kirjoitus’, komuneskiba ‘inhmillisyys’, peskiiriba ‘itsenäisyys’, triiniba ‘kolmio’, ȟukkirba ‘hiljaisuus’, dariba ‘pelokkuus’. -ben-johtimella voidaan muodostaa teonnimiä ja teon tuloksen nimiä vain suppeasta joukosta primaariverbejä.

Oikeinkirjoitusseikkoja a) Tunnuksettomien maskuliinien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu lyhyen vartalovokaalin jäljessä, kun vartaloon liitetään sijapääte: nak ’nenä’ – nakk-es – nakk-a – nakken, ruk ’puu’ – rukk-es, rukk-a, rukk-en. Geminoitumista ei kuitenkaan tapahdu useampitavuisissa sanoissa, kuten kotter ’palanen’ – kotter-es – kotter-ja, tšekan ’otsa’ – tšekan-es – tšeka-ja.13 b) Useampitavuisten maskuliinien vartalonloppuinen -n katoaa, kun vartaloon liitettään -j-alkuinen sijapääte: tšiiran ’juusto’ – tšiira-ja –

13

Yleisesti kuitenkin (berȟ >) bereȟ ’vuosi’ – bereȟȟ-es – bereȟȟ-a.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

33

tšiira-jen, ȟaaben ’ruoka’ – ȟaabe-ja – ȟaaben-en, piiben ’juoma’ – piibe-ja – piiben-en.14

2.12

Atemaattiset maskuliinit

a) -os-päätteiset maskuliinit15 ’kaupunki’ Yks. nom. foor-o-s mon. foor-i obl. foor-o-s foor-en sekundaarisijat dat. foor-o-s-ke foor-en-ge abl. foor-o-s-ta foor-en-na instr. foor-o-ha foor-en-sa ‘lyhyt’ gen. foor-o-s-ko foor-en-go ‘pitkä’ gen. foor-o-s-kiiro foor-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire primaarisijat

Kuten fooros taipuvat esim. ȟoȟȟos ’jänis’; kokalos ‘luu’; lippos ‘huuli’, lyönos ‘palkka’, tšyöpos ‘kauppa’; parlamentos ‘eduskunta’ ja rannos ‘kynä’. b) -is-päätteiset maskuliinit16

primaarisijat

14

’ihminen’ Yks. nom. komun-i-s obl. komun-i-s

mon. komu-ja komu-jen

Varsinkin puhutussa romanikielessä myös yksikön nominatiivi on usein vailla loppu-

n:ää, esim. ȟaabe, piibe. 15

Yksikön obliikvin -os-pääte korvautuu usein -es-päätteellä analogisesti temaattisten

maskuliinien kanssa, esim. foores. Monikon nominatiivi kuuluu usein foor-e. 16

Yksikön obliikvin -is-pääte korvautuu usein -es-päätteellä, esim. komunes. Monikon

nominatiivi on silloin tällöin -e-päätteinen, esim. komuje ~ komune. Monikon obliikvissa esiintyy dejotaatiota, esim. komunen ~ komujen.

34

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

sekundaarisijat

dat. komun-i-s-ke abl. komun-i-s-ta instr. komun-i-ha ‘lyhyt’ gen. komun-i-s-ko ‘pitkä’ gen. komun-i-s-kiiro -kiiri -kiire

komu-jen-ge komu-jen-na komu-jen-sa komu-jen-go komu-jen-giiro -giiri -giire

Kuten komunis taipuvat esim. balanis ‘sieni’, gudunis ‘kello’, sapunis ‘saippua’; klokkaris ‘lukkari’; praataris ‘lörpöttelijä’; granitis ‘graniitti’, kuparis ‘kupari’, kompassis ‘kompassi’. c) -es-päätteiset maskuliinit ’historia’ primaarisijat yks. nom. histor-e-s mon. histor-ja obl. histor-e-s histor-en sekundaarisijat dat. histor-e-s-ke histor-en-ge abl. histor-e-s-ta histor-en-na instr. histor-e-ha histor-en-sa ‘lyhyt’ gen. histor-e-s-ko histor-en-go ‘pitkä’ gen. histor-e-s-kiiro histor-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Kuten histores ‘historia’ taipuvat esim. kapitules ‘kapituli’, kulttuures ‘kulttuuri’ ja musikes ‘musiikki’. d) -us-päätteiset maskuliinit ’isoisä’ primaarisijat yks. nom. papp-u-s obl. papp-u-s sekundaarisijat dat. papp-u-s-ke abl. papp-u-s-ta instr. papp-u-ha

mon. papp-u-ja papp-u-jen papp-u-jen-ge papp-u-jen-na papp-u-jen-sa

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

‘lyhyt’ gen. papp-u-s-ko ‘pitkä’ gen. papp-u-s-kiiro -kiiri -kiire

35

papp-u-jen-go papp-u-jen-giiro -giiri -giire

Kuten pappus taipuvat esim. balamys ‘satu’, siirus ‘itä’; bankus ‘penkki’, forsus ‘lapanen’, džurpus ‘mökki’; rehus ‘rehu’, kakkus ‘kakku’ ja proomus ‘proomu’.

Oikeinkirjoitusseikkoja -is-loppuisten substantiivien vartalonloppuiset konsonantit -n/-l katoavat monikon kaikissa sijoissa sijapäätteen alun j-aineksen edellä: komunis ’ihminen’ – komu-ja – komu-jen, momul-is ’kynttilä’ – momu-ja – momu-jen.

2.13

Temaattiset feminiinit

a) -i-päätteiset feminiinit17 ’kahvi’ primaarisijat yks. nom. kaal-i mon. kal-ja obl. kal-ja kal-jen sekundaarisijat dat. kal-ja-ke kal-jen-ge abl. kal-ja-ta kal-jen-na instr. kal-ja-ha kal-jen-sa ‘lyhyt’ gen. kal-ja-ko kal-jen-go ‘pitkä’ gen. kal-ja-kiiro, kal-jen-giiro kaali-ja-kkiiro -kiiri -giiri -kiire -giire 17

Yksikön obliikviin pyrkii leviämään -jes-loppu, esim. džuujes. Monikon nominatiivin -

ja-pääte korvautuu aika ajoin vastaavasti -je-päätteellä, esim. džuuje.

36

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Kuten kaali ’kahvi’ taipuvat useimmat -i-loppuiset feminiinit, esim. džuuli ’nainen’, paani ’vesi’, raani ’rouva’, saani ’velli’ jne.

’sormus’ primaarisijat yks. nom. angrust-i mon. angrust-ija obl. angrust-ija angrust-ijen sekundaarisijat dat. angrust-ija-ke angrust-ijen-ge abl. angrust-ija-ta angrust-ijen-na instr. angrust-ija-ha angrust-ijen-sa ‘lyhyt’ gen. angrust-ija-ko angrust-ijen-go ‘pitkä’ gen. angrust-ija-kkiiro angrust-ijen-giiro -kkiiri -giiri -kkiire -giire Kuten angursti taipuvat a) substantiivit biibi ’täti’, ȟistardi ‘arkku’, kirsi ‘hartijahuivi’, maami, maamri ‘isoäiti’, mortši ‘nahka’, patti ’kunnia’, sessi ‘emäntä’, siivi ‘valkolaisnainen’, staadi ‘hattu’, tatti ‘sauna’, tšerki ‘viina’, vaali ‘lasi’ ja vaalpi ‘tulitikku’; b) ”pitkien” genetiivien feminiinimuodot, esim. symnaskiirija sanasta symnaskiiri ‘ompelijatar’. Joko kuten kaali tai kuten angrusti voivat taipua esim. butti ‘työ’ , kakli ‘sakset’, siiri ‘sipuli’ ja tšefni ‘kuori’. b) tunnuksettomat feminiinit18

primaarisijat

18

’sisko’ yks. nom. pheen obl. phen-ja

mon. phen-ja phen-jen

Yksikön obliikviin pyrkii levittäytymään -jes/-es-loppu, esim. phenjes, tšimbes pro phenja, tšimba. Monikon nominatiivin -ja-pääte korvautuu joskus -je/-e-päätteellä, esim. phenje, tšimbe.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

sekundaarisijat

dat. phen-ja-ke abl. phen-ja-ta instr. phen-ja-ha ‘lyhyt’ gen. phen-ja-ko ‘pitkä’ gen. phen-ja-kiiro -kiiri -kiire

37

phen-jen-ge phen-jen-na phen-jen-sa phen-jen-go phen-jen-giiro -giiri -giire

Kuten pheen taipuvat a) suurin osa resonanttivartaloisista tunnuksettomista feminiineistä: tšam ‘poski’; džin ‘luku’, meen ‘kaula’ raan ‘vitsa’; mool ’viini’, phaal ‘lauta’, svaal ‘kyynel’; baar ‘aita’, daar ‘pelko’, džaar ‘karva’, jaar ‘naskali’ poor ‘silta’; džou ‘kaura’, khuu ‘kantapää’, heu ‘haava’, ȟeu ’reikä’, phuu ‘maa’, ruu ‘susi’, suu ‘neula’. b) diftongiin päättyvät feminiinit, esim. bai ‘hiha’ ja ja roi ‘lusikka’.

’ryyni’ primaarisijat yks. nom. khurmin mon. khurmi-ja obl. khurmi-ja khurmi-jen sekundaarisijat dat. khurmi-ja-ke khurmi-jen-ge abl. khurmi-ja-ta khurmi-jen-na instr. khurmi-ja-ha khurmi-jen-sa ‘lyhyt’ gen. khurmi-ja-ko khurmi-jen-go ‘pitkä’ gen. khurmi-ja-kiiro khurmi-jen-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Kuten khurmin taipuvat a) muutkin -in-loppuiset feminiinit, esim. khurmin ‘ryyni’, phossin ‘lonkka’, postin ‘turkki’, skammin ‘tuoli’; b) substantiivi fäärdy(n) ‘auto’.

38

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

’nyrkki’ primaarisijat yks. nom. bornik mon. borni-ja obl. borni-ja borni-jen sekundaarisijat dat. borni-ja-ke borni-jen-ge abl. borni-ja-ta borni-jen-na instr. borni-ja-ha borni-jen-sa ‘lyhyt’ gen. borni-ja-ko borni-jen-go ‘pitkä’ gen. borni-ja-kiiro borni-jen-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Kuten bornik taipuvat muutkin -ik-loppuiset feminiinit, esim. bornik ‘nyrkki’, kissik ‘lompakko’, kustik ‘vyö’, mussik ‘käsivarsi’ ja patrik ’(puun) lehti’;

’äiti’ primaarisijat yks. nom. dai mon. dai-ja obl. da dai-jen sekundaarisijat dat. da-ke dai-jen-ge abl. da-tta dai-jen-na instr. da-ha dai-jen-sa ‘lyhyt’ gen. da-ko dai-jen-go ‘pitkä’ gen. da-kkiiro dai-jen-giiro -kkiiri -giiri -kkiire -giire Substantiivin dai tavoin taipuu myös tšai ‘tyttö‘. Näitä sanoja voidaan taivuttaa myös kuten sanaa pheen. Kontrahoimattomat yksikön obliikvin muodot ovat kuitenkin käytössä harvinaisia. ’kieli’ yks. nom. tšimb obl. tšimb-a sekundaarisijat dat. tšimb-a-ke abl. tšimb-a-ta primaarisijat

mon. tšimb-a tšimb-en tšimb-en-ge tšimb-en-na

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

instr. tšimb-a-ha ‘lyhyt’ gen. tšimb-a-ko ‘pitkä’ gen. tšimb-a-kiiro -kiiri -kiire

39

tšimb-en-sa tšimb-en-go tšimb-en-giiro -giiri -giire

Kuten tšimb taipuvat a) useimmat obstruenttivartaloiset tunnuksettomat feminiinit, esim.: buȟt ’varras’; bok ’nälkä’, duk ’tauti’, dummuk ’nyrkki’, jak ’silmä’, kotšuk ’nappi’, phak ’siipi’, tšik ’lika’; damb ’isku’, tšimb ’kieli’; ring ’puoli’, tšang ’polvi’; doȟ ’syy’; miritš ’helmi’; b) eräät resonanttivartaloiset tunnuksettomat feminiinit: buul ’takamus’, ȟirȟil ’herne’, tšum ’suukko’.

Oikeinkirjoitusseikkoja a) Tunnuksettomien feminiinien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu lyhyen vartalovokaalin jäljessä, kun vartaloon liitetään sijapääte: bok ’nälkä’ – bokka – bokken; duk ’tauti’ – dukka – dukken. Geminoitumista ei kuitenkaan tapahdu useampitavuisissa sanoissa, kuten dummuk ’nyrkki’ – dummuk-a. b) Pitkä vartalovokaali lyhenee useimmiten, kun vartaloon liitetään jalkuinen sijapääte: paan-i ’vesi’ – pan-ja, saan-i ’velli’ – san-ja, pheen ’sisko’ – phen-ja. c) -n-/-l- katoavat aina muun konsonantin ja -j-alkuisen sijapäätteen välissä: romni ’romaninainen’ – rom-ja, rakl-i ’tyttö’ rak-ja. Huomaa sanat džuul-i ’nainen’ (< džuvli) – džuu-ja ja phyyl-i ’leski’ (< phivli) joko phyl-ja tai phyy-ja. d) -in- ja-uk-loppuisten feminiinien vartalon loppukonsonantti -n tai -k katoaa, kun vartaloon liitetään sijapääte: khurmin ’ryyni’ – khurmija, bornik ’nyrkki’ – borni-ja.

40

2.14

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Atemaattiset feminiinit

-a-päätteiset feminiinit ’koulu’ primaarisijat yks. nom. skool-a mon. skool-i obl. skool-a skool-en sekundaarisijat dat. skool-a-ke skool-en-ge abl. skool-a-ta skool-en-na instr. skool-a-ha skool-en-sa ‘lyhyt’ gen. skool-a-ko skool-en-go ‘pitkä’ gen. skool-a-kiiro skool-en-giiro -kiiri -giiri -kiire -giire Kuten skoola taipuvat esim. kamana ’kello’, kukla ’nukke’, miija ’peninkulma’, muura ’marja’, luvina ’olut’, maȟka ’kissa’; ansiȟta ’kasvot’, apinjara ’apina’, bakka ’mäki’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

41

Nominatiivin käyttö 2.15

Tarita tšeerela butti. Tarita tekee työtä. Ame dikkaha doi buut komuja. Näemme siellä paljon ihmisiä. Nominatiivi on normaalisubjektin sijana. Se kongruoi verbin kanssa luvussa. Džuuja hyövuvena te tšeeren buut butti. Joon na hyövude te tšeeren jakkes buut butti.

2.16

Naisten tarvitsee tehdä paljon työtä. Heidän ei tarvinnut tehdä niin paljon työtä.

Nesessiivisubjekti on nominatiivisijainen rakennetyypissä, jossa modaaliverbi kongruoi subjektin kanssa. Joon drabavena dum liine. Me na passaa mango jakka. Ame dikkaha hilo tiija it komuja. Liine sote oppenbaaraven oftide. Kyösti dikkena buut aro kaaljakkiiro.

He lukevat tyhmiä kirjoja. En usko silmiäni. Näemme ajan samat ihmiset. Kirjoja tulisi julkaista useammin. Kyöstiä nähdään paljon kahvilassa.

Nominatiivia käytetään sekä elottoman että usein elollisenkin suoran objektin sijana sekä aktiivi- että passiivilauseissa. Persoonapronominiobjektin sijana on kuitenkin aina obliikvi.

2.17

aro Finitiko them Suomessa Liin hin Ø tafla. Kirja on pöydällä.

42

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Substantiivit ovat prepositioiden jäljessä nykykielessä aina nominatiivisijaisia. Persoonapronominit ovat sitä vastoin preposition jäljessä obliikvissa.

Obliikvin käyttö 2.18

Dikkehako tu doori buut komujen? Tu aujal jakkes huot te jelpaves ameen. Kaalen jelpana aro buut sankibi.

Näetkö siellä paljon ihmisiä? Sinä tulit niin pian auttamaan meitä. Romaneja autetaan monissa yhdistyksissä.

Obliikvi kilpailee nominatiivin kanssa elollistarkoitteisen suoran objektin sijana sekä aktiivi- että passiivilauseissa. Obliikvi on pakollinen persoonapronominien sijana silloin, kun ne esiintyvät aktiivi- tai passiivilauseiden suorana objektina.

2.19

Aro la hin buut tattiba ta fiiniba.

Hänessä on paljon lämpöä ja viisautta.

Obliikvi on pakollinen persoonapronominien sijana silloin, kun ne esiintyvät preposition täydennyksenä.

2.20

Allanes hin rankano beero. Allanilla on hieno auto. Maan hin kaan baro tšeer. Minulla on nyt iso talo. Omistusrakenteissa omistajaa ilmaistaan aina obliikvisijaisella loogisella subjektilla.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2.21

Allanes hyövula te jelpavel Tarita. Maan mostula te rakkavaa phurane komujensa.

43

Allanin tarvitsee auttaa Taritaa. Minun täytyy puhua vanhojen ihmisten kanssa.

Nesessiivirakenteet voidaan muodostaa myös siten, että niiden subjekti on obliikvissa ja modaaliverbi yksipersoonainen (yksikön 3. persoona).

2.22

Divises dissula kham. So tu tšeereha vennes? Niijales komuja džeele aro ookri.

Päivisin paistaa aurinko. Mitä teet talvisin? Kesäisin ihmiset menivät pelloille.

Obliikvia käytetään temporaalisesti vastaamassa suomen adessiivia eräissä adverbiaali-ilmauksissa.

Datiivin käyttö 2.23

Jou hin diijas leske volla te dömmävel. Satu diijas Unelmake louvo. Me rekkavaa tukke ȟaaben. Tu na rakkaveha lenge tši.

Hän on antanut hänelle vallan tuomita. Satu antoi Unelmalle rahaa. Minä tarjoan sinulle ruoan. Sinä et kerro heille mitään.

Datiivia käytetään antamisverbien ja kommunikaatioverbien epäsuoran objektin sijana ilmaisemassa, kenelle annetaan tai puhutaan.

2.24

Paarkiba, ka tu anjal menge ȟaaben ta guruȟȟa! Jou alti anjas valpenge buut ȟaaben.

Kiitos, kun toit meille ruokaa ja rahaa! Hän aina toi lapsille paljon ruokaa.

Datiivin avulla ilmaistaan lisäksi vastaanottajaa tai kokijaa.

44

2.25

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Bi kaan tukko phenja hin aune baaridenge. Me vaa dukadeske. Jou byrjula sikjiboskiireske. Joi tšellidas pes tšiinjimeske.

Mutta nyt sinun siskosi ovat kasvaneet isommiksi. Tulen sairaaksi. Hän alkaa opettajaksi. Hän tanssi itsensä väsyksiin.

Datiivi vastaa suomen translatiivia tilanmuutos- ja tulosrakenteissa, jossa ilmaistaan, millaiseksi tai miksi joku tai jokin tulee. Lisäksi resultatiivimuoteissa datiivin avulla ilmaistaan mm. tilaa, jossa objektin tarkoite on subjektitarkoitteen aikaansaaman muutoksen ansiosta.

2.26

Hinko lesta sikjiboskiireske? Jou hin tšiȟko gaajeske.

Onko hänestä opettajaksi? Hän on hyvä ei-romaniksi.

Romanikielen datiivi vastaa suomen translatiivia soveltuvuutta, sopivuutta tai riittävyyttä ilmaisevissa olla-verbillisissä rakenteissa, joissa toinen adverbiaali on ablatiivissa.

2.27

Douva hin tšiȟkeske. Douva naa ilakeske.

Se on hyväksi. Se ei ole pahaksi.

Romanikielen datiivi vastaa suomen translatiivia olla-verbin kanssa myös sanonnassa ‘se on hyväksi ~ pahaksi’.

2.28

Gravyöri sas stellade kurko diiveske. Aro dikkibosko moȟto lovade aka diiveske briȟno. Milaja aulo daari hilo niijalesko tiijake. Me vaa aro butti enjake.

Hautajaiset oli järjestetty sunnuntaiksi. Televisiossa luvattiin täksi päiväksi sadetta. Milaja tuli tänne koko kesäksi. Tulen työhön yhdeksäksi.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

45

Datiivilla voidaan ilmaista myös ajankohtaa.

2.29

Soskekoha joon na rakkavena kaalengo tšimb? Me na aaȟȟaa kokares dooleske, ka mango daad hin mansa.

Miksköhän he eivät puhu romanikieltä? En ole yksin, koska isäni on kanssani.

Datiivi ilmaisee syytä eräissä interrogatiivipronomineissa.

Ablatiivin käyttö 2.30

Ablatiivi on Suomen romanikielessä erittäin monikäyttöinen sijamuoto. Se on erosija, jolla on sekä sisä- että ulkopaikallissijamaista käyttöä. Sitä käytetään Suomen romanikielessä yleensä samoissa tapauksissa kuin suomen elatiivia ja ablatiivia. a) Romanikielen ablatiivi vastaamassa suomen elatiivia

2.31

Jou ȟleppudas doori skoolata. Me lähtyvää dai tšeeresta nikki. Me džangadiijom suunesta.

Hän pääsi sieltä koulusta. Lähden tästä talosta pois. Heräsin unesta.

Ablatiivia käytetään ilmaisemaan siirtymistä pois paikasta tai tilasta.

2.32

Me rakkavaa do saakata. Patros rannela kaalengo dživibosta. Doori saare sas sonakesta laagimen. Loȟjuvaha saare dauva rankano kvellata.

Puhun siitä asiasta. Lehti kirjoittaa romanien elämästä. Siellä kaikki oli kullasta laitettu. Iloitaan kaikki tästä hienosta illasta.

46

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Ablatiivin avulla ilmaistaan asiaa, puheenaihetta materiaalia, tai alkuperää.

2.33

Me drabadom patrosta. Jou staudas arre biȟool vuudaresta. Beeresta džeelo paȟ kurros Ma sterda maan koolenna! Tšita la kakjata!

Luin lehdestä. Hän astui sisään matalasta ovesta. Autosta meni rikki pyörä. Älä vedä minua vaatteista! Kutita häntä kainalosta!

Ablatiivi ilmaisee välittäjää, kanavaa tai väylää sekä kosketuskohtaa.

2.34

Allan biknadas pesko beero dui aadur barresta. Jou vakutela pesko beero ȟeel aadur barresta.

Allan myi autonsa kahdesta tuhannesta markasta. Hän vakuuttaa autonsa sadasta tuhannesta markasta.

Ablatiivilla voidaan ilmaista myynti- tai vakuutusarvoa.

2.35

Roodidalko tu tukko duitujatta? Me laȟtom douva mango tšeeresta. Soske tu sientjudal stunnata? Me na vojuvaa te niekuvaa maan baȟtesta. Niekadeko joon kaalenna tšekkar douva?

Etsitkö huoneestasi? Löysin sen kotoani. Miksi myöhästyit tunnilta? En voi kieltäytyä onnesta. Kielsivätkö he romaneilta koskaan sitä?

Ablatiivi esiintyy etsimistä, löytämistä ja löytymistä sekä estämistä ja estymistä ilmaisevien verbien yhteydessä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2.36

Dikken bi sar buut amenna kaalenna hin naȟade kaalengo tšimb. buut kentenna

47

Katsokaa, kuinka monet meistä romaneista ovat kadottaneet romanikielen. monet lapsista

Romanikielen ablatiivia käytetään ablatiivirakenteissa ilmaisemassa kokonaisuutta, jonka osasta on puhe.

2.37

Manna aulo nevo džeeno, ka me liijom te pinsavaa la. Lesta hin aulo broosno.

Minusta tuli uusi mies, kun sain tutustua häneen. Hänestä on tullut ylpeä.

Romanikielen ablatiivia käytetään tuloslauseessa, jossa ilmaistaan, mistä tai kenestä tulee tai kehittyy jotakin tai jonkinlainen.

2.38

Milaja rakkila jakkes rankanes, buut rankanide manna ta buut, buut fendide tutta, Kyösti.

Milaja puhuu niin kauniisti, paljon minua kauniimmin ja paljon, paljon sinua paremmin, Kyösti.

Romanikielen ablatiivia käytetään vertailurakenteissa. Vertailun ablatiivi korvaa sar-sanan ‘kuin’ ja sen substantiivitäydennyksen muodostaman adpositiolausekkeen.

b) Romanikielen ablatiivi vastaamassa suomen ablatiivia

2.39

Manna tu leha louvo. Lenna ȟluutadiilo tiija. Lenna aulo liin.

Minulta saat rahaa. Heiltä loppui aika. Heiltä tuli kirje.

48

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Ablatiivia käytetään omistusta tai hallussapitoa kuvaavissa ilmauksissa.

2.40

Saavesta douva goi smaakudas? Jou dissudas mulanesta. Ȟunjula tšiȟkesta!

Miltä se makkara maistui? Hän näytti surulliselta. Kuulostaa hyvältä!

Ablatiivi esiintyy vaikutelmaverbien yhteydessä.

2.41

Tuttaha douva baȟtula. Satu kakjadas Unelmata baale Unelmata perdas kissik. Manna tu leha nevo stikka.

Sinultahan se onnistuu. Satu leikkasi Unelmalta hiukset. Unelmalta putosi lompakko. Minulta saat uuden tikun.

Ablatiivi ilmaisee tekijää toiminnan lähteenä. Lisäksi ablatiivi ilmaisee toisen henkilön suorittaman toiminnan läpikäyjää.

2.42

Jou sas vauro pesko dako naavesta ta vauro sas pesko daadesko naavesta.

Hän oli eri äitinsä nimeltä ja oli eri isänsä nimeltä.

Ablatiivi ilmaisee osan ominaisuutta rakenteissa, joissa osa on ablatiivissa ja ominaisuus esitetään adjektiivi- tai nominaalilausekkeella.

2.43

Mo tšiinjibosta me na orkudom butte te drabavaa.

Väsymykseltäni en jaksanut enää lukea.

Ablatiivi ilmaisee, miksi puheena oleva tilanne ei toteudu.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

49

c) Romanikielen ablatiivi vastaamassa suomen elatiivia ja allatiivia

2.44

Me vaa sarrata ~ kurkesko ȟluutibosta Me som tšerdom dauva butti bereȟȟesta 1997. Koni neevide ranniba hin bereȟȟesta 1997.

Tulen aamusta ~ loppuviikosta. Olen tehnyt tätä työtä vuodesta 1997. Uusin kirjoitus on vuodelta 1997.

Romanikielen ablatiivi vastaa suomen ablatiivia ja elatiivia usean tyyppisissä ajanilmauksissa.

Instrumentaalin käyttö 2.45

Traadideko siiva beereha ta gressa? Kooneha vandruveha, kooneha tšelleha? Joon mukkena maan gaajensa daari. Tu mostuveha te rakkaves buutide kaalengo tšimb valpensa.

Ajoivatko valkolaiset autolla vai hevosella? Kenen kanssa kuljet, kenen kanssa kuljet? He jättävät minut valkolaisten kanssa tänne. Sinun täytyy puhua enemmän romanikieltä lasten kanssa.

Instrumentaali vastaa käytöltään paljolti suomen instruktiivia, osin adessiivia sekä komitatiivia. Sitä käytetään ilmaisemaan tapaa tai välinettä sekä habitiivisia tai kuuluvuussuhteita.

50

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Genetiivin käyttö ”LYHYT” GENETIIVI

2.46

”Lyhyt” genetiivi edeltää aina määrittämäänsä substantiivia. Genetiivi ei enää nykykielessä kongruoi adjektiivien tavoin määrittämänsä substantiivin kanssa suvussa ja luvussa, vaan yksikön maskuliinimuoto on yleistetty kaikkialle. ”Lyhyt” genetiivi voi esiintyä substantiivien, adjektiivien, adverbien ja postpositioiden yhteydessä sekä irrallaan. Genetiivi on harvinaisena atemaattisten partisiippien agenttina. a) Genetiivi substantiivin yhteydessä

2.47

mango daadesko daad Allanesko dako dai mango koni phuuride phaal tukko naarta mango piere taflako brendi

minun isäni isä Allanin äidinäiti vanhin veljeni sinun sukulaisesi minun jalkani pöydän reunat

Substantiivien yhteydessä esiintyessään genetiivi on joko omistusmuoto tai ilmaisee sukulaisuutta, ruumiinosaa tai muuta osakokonaisuussuhdetta.

2.48

kaalengo dživiba Henkkako liin

romanien elämä Henkan kirja

Genetiivi voi ilmaista substantiivien yhteydessä myös tilaa tai prosessia. Se voi olla myös tekijägenetiivi.

2.49

omsorgako bataljoona dekakiirengo peros

huoltopataljoona sotilaspoliisi

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

iek dieloskiiro rassako koola niijalesko briȟno foorosko puorta brootosko tšuuri

51

yksiosaiset yöasut kesäsade kaupunginportti leipäveitsi

”Lyhyt” genetiivi on myös erittäin tavallinen suomen yhdyssanojen määriteosan vastineena erilaisissa sanaliitoissa. Harvinaisempana keinona muodostaa suomen yhdyssanoja vastaavia sanaliittoja ovat adjektiiviattribuutista ja substantiivista koostuvat lausekkeet: perdalno hastiba ’ylinopeus’, baro praatiboskiiro ’imartelija’.

2.50

dekakierengo gaavengo ȟatšiba Allanesko ȟymmerako piiben Unelmako spilliba tšooresko phanniba Allanesko tamlibosko traȟȟiba

sotilaiden kylien polttaminen Allanin oluenjuonti Unelman pistos varkaan vangitseminen Allanin pimeänpelko

Verbikantaisten abstraktisubstantiivien argumenttina substantiivin genetiivi on joko agentti, kokija tai teema.

2.51

b) Genetiivi adjektiivin ja adverbin yhteydessä

baaresko drouvo ȟyönosko gröönt blaatosko siivo folkengo maȟkurno dui pusjako veegiboskiero taflako brendi

kivenkova merenvihreä siniharmaa kansainvälinen kahden kilon painoinen pöydän reunat

52

2.52

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

c) Genetiivi postposition yhteydessä kutti tiijako paalal mango ȟaal tumengo praal

vähän ajan päästä minun vuokseni teidän yllenne

Kaikki romanikielen postpositiot järjestyvät genetiivisijaisen substantiivin kera. d) Genetiivi atemaattisen partisiipin yhteydessä

2.53

Jeesusesko sikjime laave Tu aaȟȟeha bengesko risime.

Jeeuksen opettamat sanat Olet perkeleen kiduttama.

Genetiivimuotoinen nominaalilauseke on mahdollinen atemaattisten partisiippien subjektigenetiivinä. Subjektigenetiivi ilmaisee tekijän, atemaattinen partisiippi verbiprosessin ja partisiippirakenteen pääsanana oleva, partisiipin määrittämä substantiivi toiminnan kohteen. e) Genetiivi irrallaan

2.54

Hinko douva tukko elle lengo? fendide sar vaurengo

Onko se sinun vai heidän? parempi kuin muiden

Irrallisina esiintyy genetiivipredikaatteja.

”PITKÄ” GENETIIVI

2.55

Osa pitkistä genetiiveistä on substantiiveja, jotka taipuvat sijoissa ja luvussa kuten esim. raklo ’poika’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Tekijännimet

Muut yksilöä ilmaisevat johdokset Välineennimet Paikkaa ilmaisevat johdokset Tekopaikan ja tilaisuuden nimiä

2.56

alotiboskiiro faldakiiro petliboskiiro poringiiro stopakiiro džantakiiro ranniboskiiro symnaskiiro kaljakkiiro muulengiiri bollibongiire apribongiire

53

alokas komentaja kengittäjä venäläinen korpraali kersantti kynä sormustin kahvila hautausmaa kastajaiset arpajaiset

Osa pitkistä genetiiveistä on pikemminkin adjektiiveja. Ne taipuvat kuten esim. loolo ’punainen’. baaleskiiro förjakiiro greȟȟoskiiro goodengiiro džintakiiro laavengiiro

karvainen värikäs, värillinen syntinen älykäs järkevä, älykäs; varovainen sanallinen

54

3

3.1

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Adjektiivit

Temaattiset ja atemaattiset adjektiivit

Temaattinen

Sattumalta temaattinen Sattumalta atemaattinen

baro

iso

kaalo

musta

loolo

punainen

persialainen

fendider

parempi

< skt.19 vaḍra’suuri’ (leȟ.), pkt. vaḍḍa-; hind. baṛā, dard. báro < skt. kāla’musta’ (< *kāḍa-, lainattu dravidakielistä), pkt. kāla-; hind. kāliyā’tummaihoinen’ ja hind. kālā ’musta’ < ~ skt. lōhita[lóhita-], pkt. lohia-; hind. lohū < pers. behtär

kreikkalainen

kurko

pyhä

< kr. kiriaki

kreikkalainen

hortto

oikea

< kr. orthos

indoarjalainen

skt. = sanskrit, ptk. = prakrit, hind. = hindi, dard. = dardilaiskielet, pers. = persia, kr. = kreikka, roman. = romania, mslv = muinaisslaavi, kys. = keskiyläsaksa, kas. = keskialasaksa, saks. = saksan kieli, mr. = muinaisruotsi, nr. = nykyruotsi, suom. = suomen kieli. 19

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

romanialainen slaavilainen

keskiyläsaksasta Atemaattinen

keskialasaksasta/ skandinaavinen

skandinaavinen suomalainen

kresso

kiharainen

siivo

harmaa

armsaaligo

kurja

besko

pieni

best

paras

ilako

paha

stöt vieko

lyhyt viekas

< roman. creţ ’kihara’? < mslv. serbokr. sivo < kys. armsal ’köyhyys, kurjuus’, adj. armselig. < Saksan must. bissla (< saks. murt. Bissel ’muru’) < kas. best, nr. bäst. < mr. t. nr. murt. ilak < nr. murt. stött < suom. viekas

Etymologiat ovat Pertti Valtosen romanikielen etymologisesta sanakirjasta (1972).

Adjektiivien taivutus 3.2

-O-LOPPUISET ADJEKTIIVIT a) Temaattiset -o-loppuiset adjektiivit Yksikkö Monikko Maskuliini Feminiini bar-o bar-i bar-e kaal-o kaal-i kaal-e latš-o latš-i latš-e lool-o lool-i lool-e phuur-o phuur-i phuur-e

55

iso musta kiltti punainen vanha

56

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

b) Atemaattiset -o-loppuiset adjektiivit20 Yksikkö Monikko Maskuliini Feminiini besk-o besk-i besk-a fiin-o fiin-i fiin-a tšiȟk-o tšiȟk-i tšiȟk-a

pieni viisas hyvä

Suomen romanikielen adjektiivit taipuvat ainoastaan suvussa ja luvussa. Adjektiiveilla on yksikössä erilliset maskuliinin ja feminiinin muodot, mutta monikossa yksi, molemmille suvuille yhteinen muoto. Adjektiivien ainoa sijamuoto on nominatiivi. Adjektiivien obliikvin muodot hävisivät Suomen romanikielestä 1900-luvulla. Suurin osa Suomen romanikielen adjektiiveista on yksikön maskuliinissa -o-loppuisia (baro ’iso’, langȟto ’pitkä’). -o-loppuisia adjektiiveja on sekä temaattisia että atemaattisia. Temaattiset ja atemaattiset -o-loppuiset adjektiivit kuuluvat eri taivutustyyppeihin. c) Temaattiset johdetut adjektiivit Yksikkö Maskuliini Feminiini barval-o barval-i maalan-o maalan-i tšatšun-o tšatšun-i naalun-o naalun-i sonakaan-o sonakaan-i

Monikko barval-e maalan-e tšatšun-e naalun-e sonakaan-e

rikas ystävällinen todellinen etummainen kultainen

Temaattisin johtimin muodostetut johdosadjektiivit taipuvat kuten temaattiset -o-loppuiset adjektiivit.

Atemaattisten -o-loppuisten adjektiivien taivutus pyrkii muuttumaan varsinkin puhutussa romanikielessä temaattisten adjektiivien mukaiseksi. -i-loppuinen feminiinimuoto on temaattisten adjektiivien analogiaa. 20

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

d) Atemaattiset johdetut adjektiivit Yksikkö Maskuliini Feminiini undravitik-o undravitik-o finitik-o finitik-o faarlig-o faarlig-o

57

Monikko undravitik-a finitik-a faarlig-a

ihmeellinen suomalainen vaarallinen

Atemaattisin johtimin muodostettujen johdosadjektiivien yksiköstä puuttuvat erilliset feminiinimuodot. Muuten taivutus on atemaattisten -o-loppuisten adjektiivien mukainen.

3.3

TEMAATTISET JA ATEMAATTISET TUNNUKSETTOMAT ADJEKTIIVIT

Temaattiset Atemaattiset

Yksikkö Maskuliini duur ȟool blyöt dum hyög klaar laagom reend

Feminiini duur ȟool blyöt dum hyög klaar laagom reend

Monikko duur ȟool blyöt dum hyög klaar laagom reend

kaukainen syvä läpimärkä tyhmä korkea selkeä sopiva rehellinen

Tunnuksettomia konsonanttiloppuisia adjektiiveja on sekä temaattisia että atemaattisia. Ne ovat yleensä attribuutteina taipumattomia.

58

3.4

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

MUUT VOKAALILOPPUISET ADJEKTIIVIT

Germaaniset

Suomalaiset

Yksikkö Maskuliini froo

Feminiini froo

froomi fäärdi halakulla ȟimlinga rönska hellävä kultale

froomi fäärdi halakulla ȟimlinga rönska hellävä kultale

Monikko froo froomi fäärdi halakulla ȟimlinga rönska hellävä kultale

eri; erinomainen turha valmis sokea hämärä irstas hellä kultainen

Pieni joukko vokaaliloppuisia germaanisia ja suomalaisperäisiä adjektiiveja on kokonaan taipumattomia.

Adjektiivi ja substantiivi 3.5

Allan hin barvalo džeeno (mask.) Unelma hin rankani tšai (fem.). Allan ta Kyösti hin baȟtale džeene (mask. mon.). Milaja ta Anna hin rankane tšaija (fem. mon.). Lilja hin rankani džukli (fem.). Romano tšimb (fem.) hin rankano. Abboris ta stukka hin smaakavitika matše (mask. mon.).

Allan on rikas mies.

Me dikkaa doori rankani džuuja

Näen siellä kauniin naisen.

Unelma on kaunis tyttö. Allan ja Kyösti ovat onnellisia miehiä. Milaja ja Anna ovat kauniita tyttöjä. Lilja on kaunis koira. Romanikieli on kaunis. Ahven ja hauki ovat maukkaita kaloja.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

(fem., yks. obl.). Me naa daa louvo barvalo džeeneske (mask., yks. dat.). Me ȟunnaa tšiȟka laave maalane komujenna.

59

En anna rahaa rikkaalle miehelle. Kuulen kauniita sanoja ystävällisiltä ihmisiltä.

Suomen romanikielessä adjektiivit voivat mukautua niitä seuraavan substantiivin sukuun ja lukuun, mutta eivät sijamuotoon. Adjektiivien sukukongruenssi on paljolti rappeutunut, eikä sitä esiinny osalla puhujista lainkaan. Tällä hetkellä norminmukaisena pidetään sitä, että adjektiivit mukautuvat ihmistarkoitteisen pääsanan sukuun. Adjektiivien mukautuminen pääsanansa lukuun on puhutussa romanikielessä jonkin verran sukukongruenssia tavallisempaa. Adjektiiviattribuutti edeltää aina määrittämäänsä substantiivia.

Adjektiivi predikatiivina 3.6

Romano tšimb (fem.) hin rankano. Milaja ta Anna hin rankane (fem. mon.). Allan ta Kyösti hin baȟtale (mask. mon.). Abboris ta stukka hin smaakavitika (mask. mon.).

Romanikieli on kaunis.

Džeeno aulo barvaleske. Milaja aulo loȟaneske. Kyösti ta Allan aune loȟanenge. Jou dissudas loȟanesta. Milaja dissudas loȟanesta. Milaja ta Anna dissude loȟanenna.

Mies tuli rikkaaksi. Milaja tuli iloiseksi Kyösti ja Allan tulivat iloisiksi. Hän näytti iloiselta. Milaja näytti iloiselta. Milaja ja Anna näyttivät iloisilta.

Milaja ja Anna ovat kauniita. Allan ja Kyösti ovat onnellisia. Ahven ja hauki ovat maukkaita.

60

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Suomen romanikielessä adjektiivit voivat mukautua määrittämänsä substantiivin sukuun ja lukuun myös predikatiiveina silloin, kun ne ovat nominatiivissa. Muut sijamuodot noudattavat temaattisten maskuliinisukuisten substantiivien taivutusta.

Oikeinkirjoitusseikkoja a) Osalla adjektiiveista vartalovokaalin kesto voi vaihdella. Vartalovokaali on lyhyt silloin, kun adjektiivi on attribuuttina, mutta pitkä silloin, kun adjektiivi on predikatiivina: baro komunis ’iso ihminen’ – komunis hin baaro, phuri džuuli ’vanha nainen’ – džuuli hin phuuri ’nainen on vanha’. b) Tunnuksettomien adjektiivien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu lyhyen vartalovokaalin edellä, kun adjektiivia taivutetaan substantiivien tavoin sijamuodoissa: kuȟ ’kallis’ – kuȟȟes – kuȟȟen, stöt ’lyhyt’ – stöttes – stötten (mutta ȟool ’syvä’ – ȟooles – ȟoolen, gröönt ’vihreä’ – grööntes – grööntes).

-on-laajennus adjektiivien taivutusmuodoissa 3.7

-on-laajennusta tavataan eräiden atemaattisten adjektiivien obliikvin muodoissa ja sekundaarisijoissa silloin, kun niitä käytetään itsenäisesti. on-laajennus esiintyy lisäksi muutamilla substantivoiduilla adjektiiveilla, kuten kaalo ’romani’ (yksikön obliikvissa kaalones/kaales) ja siivo ’eiromani’ (yksikön obliikvissa siivones/siives) sekä eräillä pronominaaliadjektiiveilla. -on-laajennus on harvoin pakollinen.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Koon lela omsorga douva beskonesta? Allan ta Kyösti lena ofti frendonen. Milaja aulo friȟkoneske aro hylitiija.

Kuka huolehtii siitä pikkuisesta? Allan ja Kyösti saavat usein vieraita. Milaja tuli terveeksi lomalla.

Yksikön nominatiivi besko

Yksikön obliikvi beskones (beskes)

Monikon nominatiivi beska

Monikon obliikvi beskonen (besken)

frendo

frendones (frendes)

frende

frendonen (frenden)

vieras

friȟko

friȟkones (friȟkes)

friȟka

(friȟkonen) friȟken

terve

Adjektiivien vertailu Komparatiivin muodostus

3.8

61

Positiivi bar-o kaal-o latš-o lool-o phuur-o besk-o fiin-o kuȟ kniis

iso musta kiltti punainen vanha pieni

Komparatiivi baar-ide kaal-ide latš-ide lool-ide phuur-ide besk-ide

isompi mustempi kiltimpi punaisempi vanhempi pienempi

viisas kallis saita

fiin-ide kuȟȟ-ide kniis-ide

viisaampi kalliimpi saidempi

pieni

62

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Adjektiivien komparatiivi muodostetaan useimmiten lisäämällä adjektiivien vartaloon suffiksi -ide. Tatto ratteskiire graija hin hastide sar ȟielo ratteskiire graija. Rosita hin fiinide sar Unelma.

3.9

Positiivi barval-o bengal-o džoral-o nasval-o rankan-o

rikas huono vahva sairas kaunis

Komparatiivi barv-ilde bengj-ilde džorj-ilde nasv-ilde rank-ilde

Lämminverihevoset ovat nopeampia kuin kylmäverihevoset. Rosita on viisaampi kuin Unelma.

rikkaampi huonompi vahvempi sairaampi kauniimpi

Eräiden -alo- ja -ano-johtimilla muodostettujen temaattisten adjektiivien komparatiivi voidaan muodostaa -ilde-loppuisena. Rinnalla esiintyy säännönmukainen -ide-loppuinen komparatiivi: barvalide, bengalide, džoralide, nasvalide, rankide. Erikseen on opeteltava komparatiivit fendide ’parempi’ ja veride ’huonompi’, jotka muodostetaan eri vartaloista kuin positiivit tšiȟko ’hyvä’ ja bengalo ’huono’.

Allanesko daad hin barvilde sar buut terne kaale. Rosita hin rankilde sar Unelma.

Allanin isä on rikkaampi kuin monet nuoret romanit. Rosita on kauniimpi kuin Unelma.

Superlatiivin muodostus

3.10

Positiivi bar-o kaal-o

iso musta

Superlatiivi koni baar-ide koni kaal-ide

isoin mustin

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

latš-o lool-o phuur-o besk-o fiin-o kuȟ kniis barval-o

kiltti punainen vanha pieni viisas kallis saita rikas

koni latš-ide koni lool-ide koni phuur-ide koni besk-ide koni fiinide koni kuȟȟ-ide koni kniis-ide koni barv-ilde

kiltein punaisin vanhin pienin viisain kallein saidoin rikkain

bengal-o

huono

koni bengj-ilde

huonoin

džoral-o nasval-o rankan-o

vahva sairas kaunis

koni džorj-ilde koni nasv-ilde koni rank-ilde

vahvin sairain kaunein

Tatto ratteskiire graija hin koni hastide. Rosita hin koni fiinide. Allanesko daad hin koni barvilde. Rosita hin koni rankilde.

63

Lämminverihevoset ovat nopeimpia. Rosita on viisain. Allanin isä on rikkain. Rosita on kaunein.

Superlatiivi muodostetaan Suomen romanikielessä komparatiivin pohjalta partikkelin koni avulla. koni-partikkeli jää pois sanan saaride ’kaikkein’ edellä: Rosita hin saaride rankilde. ’Rosita on kaikkein kaunein.’.

Oikeinkirjoitusseikkoja Tunnuksettomien adjektiivien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu komparatiivissa ja superlatiivissa, jos vartalovokaali on lyhyt: kuȟ ’kallis’ – kuȟȟide – koni kuȟȟide, stöt ’lyhyt’ – stöttide – koni stöttide (mutta ȟool ’syvä’ – ȟoolide – koni ȟoolide, gröönt ’vihreä’ – grööntide – koni grööntide).

64

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Vertailumuodot lauseessa 3.11

3.12

Les hin baaride tšeer sar Allanes. Rosita hin rankilde tšai sar Unelma. Kaalen hin latšide džuuja sar gaajen.

Hänellä on isompi talo kuin Allanilla. Rosita on kauniimpi tyttö kuin Unelma. Romaneilla on kiltimmät naiset kuin ei-romaneilla.

Les hin koni baaride tšeer. Rosita hin koni rankilde tšai. Kaalen hin koni latšide džuuja.

Hänellä on suurin koti. Rosita on kaunein tyttö. Romaneilla on kilteimmät naiset.

Komparatiivi ja superlatiivi eivät taivu attribuuttina. Kyöstisko tšeer hin koni baaride. Rosita hin koni rankilde. Kaalengo džuuja hin latšide.

Kyöstin talo on suurin.

Kyösti boȟladas pesko tšeer pannaki baarideske. Rosita velkade saaride rankildeske. Kaalengo džuuja dissuna koni rankildenna.

Kyösti laajensi talonsa vieläkin suuremmaksi. Rosita valittiin kaikkein kauneimmaksi. Romaninaiset näyttävät kauneimmilta.

Rosita on kaunein. Romaninaiset ovat kiltimpiä.

Komparatiivi ja superlatiivi ovat taipumattomia myös predikatiiveina silloin, kun ne ovat nominatiivissa. Muut sijamuodot noudattavat temaattisten maskuliinisukuisten substantiivien taivutusta.

3.13

Kyösti hin barvilde sar Allan. Rosita hin rankilde sar Unelma. Kaalengo džuuja hin latšide

Kyösti on rikkaampi kuin Allan. Rosita on kauniimpi kuin Unelma. Romaninaiset ovat kiltimpiä kuin

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

65

sar gaajengo.

ei-romaninaiset.

Kyösti hin Allanesta barvilde. Rosita hin rankilde Unelmata.

Kyösti on Allania rikkaampi. Rosita on Unelmaa kauniimpi.

Vertailurakenteissa ’kuin’-sanana on sar: Monesti vaihtoehtoisesti sarsana ja sen substantiivitäydennyksen muodostama adpositiolauseke voidaan korvata vertailun ablatiivilla (Ablativus comparationis).

3.14

Allan naa it barvalo sar Kyösti. Hinko joi it latši sar me? Anna ta Milaja hin it rankane sar Mirikli.

Allan ei ole yhtä rikas kuin Kyösti. Onko hän yhtä kiltti kuin minä? Anna ja Milaja ovat yhtä kauniita kuin Mirikli.

Yhtä – kuin muodostetaan sanan it ’yhtä; sama’ ja konjunktion sar avulla.

66

4

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Pronominit

Persoona- ja refleksiivipronominit 4.1

1. persoona

Yksikkö Primaarinominatiivi me sijat obliikvi maan Sekundaari- datiivi man-ge sijat ablatiivi man-na instrumentaali man-sa genetiivi man-go 2. persoona Primaarisijat Sekundaarisijat

nominatiivi obliikvi datiivi ablatiivi instrumentaali genetiivi

Monikko (a)me(n) (a)meen (a)men-ge (a)men-na (a)men-sa (a)men-go

Yksikkö tu tuut tukke tutta tussa, tuha tukko

Monikko tume(n) tum(e)en tumen-ge tumen-na tumen-sa tumen-go

3. persoona21 21

Yksikön 3. persoonassa maskuliinin muodot pyrkivät syrjäyttämään feminiinin kaikissa

sijoissa. Yksikön maskuliinin ja feminiinin sekä monikon yhteisenä 3. persoonan persoonapronominina käytetään yleisesti puheessa muotoa joo. 3. persoonan

persoonapronominien tehtävissä käytetään yleisesti suomen mallin mukaisesti myös demonstratiivipronominia douva ‘se’ (mon. doola ‘ne’).

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Yksikkö mask. Primaarinominatiivi jou sijat obliikvi les Sekundaari- datiivi les-ke sijat ablatiivi les-ta instrumentaali les-sa, le-ha genetiivi (lyhyt) les-ko (pitkä) les-kiir-o -kiir-i -kiir-e

67

Monikko fem. joi joon la leen la-ke len-ge latta len-na la-ha len-sa la-ko len-go la-kkir-o len-giir-o -kkir-i -giir-i -kkir-e -giir-e

Kuten muissakin Euroopan romanimurteissa, yksikön ja monikon 3. persoonan muodoissa on suppletiivinen obliikvin vartalo. REFLEKSIIVI- JA RESIPROOKKIPRONOMINI

4.2

Yksikkö pes

Monikko peen

Primaariobliikvi sijat Sekundaari- datiivi pes-ke pen-ge sijat ablatiivi pes-ta pen-na instrumentaali pes-sa pen-sa genetiivi (lyhyt) pes-ko pen-go (pitkä) pes-kiir-o ?pen-giir-o -kiir-i -giir-i -kiir-e -giir-e

3. persoonassa on vajaaparadigmainen refleksiivi- ja resiprookkipronomini. Sen muodot ovat molemmille suvuille yhteiset.

4.3

Jou bokkadas pes teele. Joi tšinjas peske neve koola.

Hän kumartui alas. Hän osti itselleen uusia

68

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Allan hin jakkes broosno pesta. Jou khardas leen pessa. Jou džeelo aro pesko föddibosko fooros. Milaja hin horttas peskiiri. Joon mekle bollen peen. Joon hommavena penge barvilba. Joon lähtudiine pengo iego drom.

vaatteita. Allan on niin ylpeä itsestään. Hän kutsui heidät mukaansa. Hän meni syntymäkaupunkiinsa. Milaja on hyvin itsenäinen. He antoivat kastaa itsensä. He hankkivat itselleen rikkautta. He lähtivät omille teilleen.

Possessiivipronominit22 4.4

Omistaja yks.1.p lyhyt muoto pitkä muoto yks.2.p lyhyt muoto pitkä muoto mon.1.p. mon.2.p.

mask. fem. mon. (mask./fem,) mo mi me muro muri mure to ti te tiro tiri tire (a)maro (a)mari (a)mare tumaro tumari tumare

1. ja 2. persoonan possessiivipronominien sijasta käytetään yleisesti persoonapronominien genetiivimuotoja. 3. persoonan possessiivipronomineina käytetään aina vastaavia persoonapronominien genetiivin muotoja lesko (mask.), lako (fem.), lengo (mon.), pesko (refl., yks.) ja pengo (refl., mon.). Pitkät muodot ovat harvinaisia.

Possessiivipronominit voivat kongruoida adjektiivien tavoin omistuksen kohteena olevan substantiivin kanssa suvussa: mi tšäi ‘minun tyttöni’, mo daad ‘minun isäni’; adjektiivinen kongruenssi luvussa lienee mahdollinen. Käytännössä nykykielessä käytetään omistuksen kohteen suvusta ja luvusta riippumatta useimmiten kuitenkin niiden maskuliinin muotoja: mo tšaijeske ‘tytölleni’ (yks.fem.), mo bakrenge ‘lampailleni’ (mon.). 22

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

1. persoona

2. persoona

3. persoona

Mo kakkesko tšai staavela paargong. Mango maami sas jakkes džuuso. Dauva hin maro tšau. Douva hin mengo doȟ. Me vaa to neere.

Setäni tytär käy joskus.

So tukko nau hin? Joon kannena tumaro lau. Katta tumengo daad aaȟtas? Lesko neer aune buut komuja. Sasko lako dai daarita foorosta? Douva hin lengo iego.

Mikä sinun nimesi on? He tottelevat teidän sanaanne. Mistä teidän isänne oli?

Mummoni oli niin siisti. Tämä on meidän poikamme. Se on meidän syymme. Tulen sinun luokseni.

Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. Oliko hänen äitinsä täältä kaupungista? Se on heidän omansa.

Demonstratiivipronominit SUBSTANTIIVISESTI KÄYTETTÄVIEN DEMONSTRATIIVIPRONOMINIEN TAIVUTUS

4.5

dauva ’tämä, nämä’: primaarisijat

yks. nom. da-uva mon. daa-la obl. daa-les daa-len sekundaarisijat dat. daa-les-ke daa-len-ge abl. daa-les-ta daa-len-na instr. daa-le-ha daa-len-sa ‘lyhyt’ gen. daal-les-ko daa-len-go Dauva hin tukko tšau. Daales hin buut maale.

69

Tämä on sinun poikasi. Tällä on paljon ystäviä.

70

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Tuut mostula te phennes daaleske. Daalesta aulo sikjiboskiiro. Daalesko maami aaȟtas doorita. Daala hin siiva. Savo ȟlaaga dživiba daalen hin kaan? Joon baȟavena daalenge. Koon tšeeknina daalenna? Daalensa ame hin rakkadommas. Hin ajasaavo nyödä daalengo ȟaal.

4.6

Sinun täytyy sanoa tälle. Tästä tuli opettaja. Tämän mummo oli sieltä. Nämä ovat ei-romaneja. Millainen elämä näillä on nyt? He soittavat näille. Kuka todistaa näistä? Näiden kanssa me olemme puhuneet. On sellainen hätä näiden vuoksi.

kouva ’tuo, nuo’: primaarisijat

yks. nom. ko-uva mon. koo-la obl. koo-les koo-len sekundaarisijat dat. koo-les-ke koo-len-ge abl. koo-les-ta koo-len-na instr. koo-le-ha koo-len-sa ‘lyhyt’ gen. koo-les-ko koo-len-go Kouva hin foorosta. Koolesko dai sas phuuri. Koola hin aro Joensuu. Joon aaȟte jakkes broosne koolenna.

4.7

Tuo on kaupungista. Tuon äiti oli vanha. Nuo ovat Joensuussa. He olivat niin ylpeistä noista.

douva ’se, ne’: primaarisijat

yks. nom. do-uva mon. doo-la obl. doo-les doo-len sekundaarisijat dat. doo-les-ke doo-len-ge abl. doo-les-ta doo-len-na instr. doo-le-ha doo-len-sa ‘lyhyt’ gen. dool-les-ko doo-len-go

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Douva hin nevo. Dooles sas vaure tšetli. Me na aaȟȟaa kokares dooleske, ka mo daad hin mansa. Rakka kutti doolesta. Dooleha tšinjommas gres. So doolesko nau hin? Dola hin bare komuja. Doolen na aaȟtas tšeer. Me naa na rakkavaa doolenge. Hinko tu ȟunjal doolenna tši? So joon tšerna doolensa. So doolengo naave sas?

71

Se on uusi. Sillä oli eri astiat. Minä en ole yksin siksi, että isäni on kanssani. Kerro vähän siitä. Sillä ostimme hevosen. Mikä sen nimi on? Ne ovat aikuisia ihmisiä. Niillä ei ollut kotia. Minä en puhu niille. Oletko kuullut niistä mitään? Mitä tekevät niiden kanssa? Mitkä niiden nimet olivat?

3. persoonan persoonapronominien tehtävissä käytetään yleisesti suomen mallin mukaisesti myös demonstratiivipronominia douva ‘se’ (mon. doola ‘ne’).

ADNOMINAALISESTI KÄYTETYT PITKÄT DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT

4.8

dauva ’tämä, nämä’: yks. nom. da-uva mon. da-la obl. (da-la da-la) Dauva džeeno vela daari. Dauva džuuli rakkila vaȟka sar buut.

Tämä mies tulee tänne. Tämä nainen puhuu vaikka miten paljon.

72

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Me byrjudommas kaan te rakkavaa dauva džeeneha. Me byrjudommas kaan te rakkavaa dala džeeneha. Dala kenti hin ilaka. Joi barjula kaan dala beska tšaijen ta tšaaven.

4.9

Aloin nyt puhua tämä miehen kanssa.

Ne lapset ovat pahoja. Hän kasvattaa nyt näitä pikkutyttöjä ja -poikia.

kouva ’tuo, nuo’: yks. nom. ko-uva mon. ko-la obl. (ko-la ko-la) Kouva tukko phaal hin nii passiba. Kouva Hilja hin phuranide. Me minsavaa kouva mango daad(es). Me minsavaa kola mango daad(es). Ai ku venas kola tšaije. Koon traadela kola gressa?

4.10

Tuo sinun veljesi on myös uskossa. Tuo Hilja on vanhempi. Muistan tuon isäni. Ai kun tulisivat nuo tytöt. Kuka ajaa sillä hevosella?

douva ’se, ne’: yks. nom. do-uva mon. do-la obl. (do-la do-la) Kaifas sas douva bereȟ praaluno raȟȟal. So douva Tarita tšerra? Me puȟȟaa douva siivonesta. Me puȟȟaa dola siivonesta.

Kaifas oli sinä vuonna ylipappi. Mitä se Tarita tekee? Kysyn siltä ei-romanilta.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Kai dola gravyöri aaȟte? Rakka kutti dola tiijenna.

73

Missä ne hautajaiset olivat? Kerro vähän niistä ajoista.

4.11

Adnominaalisesti käytettyinä pitkillä demonstratiivipronomineilla on adjektiivien tavoin yleensä vain yksikön ja monikon nominatiivin muotoja. Yksikön muodot ovat varsinaisesti maskuliinin muotoja, jotka on yleistetty myös feminiinien yhteyteen. Obliikvissa olevien ja sekundaarisijaisten substantiivien edellä myös adnominaalisten demonstratiivien obliikvi on mahdollinen. Huom! Obliikvin muotojen ja monikon nominatiivin vartalovokaali on lyhyt.

4.12

dauva tšeer dauva baro tšeer dauva phaalesko tšeer dauva saaro rakkiba

tämä talo tämä iso talo tämä veljen talo tämä kaikki puhe

Adnominaaliset demonstratiivipronominit edeltävät nominaalilauseketta, adjektiiviattribuutteja ja substantiivien genetiivejä.

4.13

dauva mo/mango tšeer mo/mango dauva tšeer dauva saaro rakkiba saaro dauva rakkiba

tämä minun taloni minun tämä taloni tämä kaikki puhe kaikki tämä puhe

Possessiivipronominit sekä universaalikvanttorit saaro ‘kaikki, koko’ ja sakko ‘kaikki’ voivat kuitenkin myös edeltää demonstratiivipronomineja.

4.14

dauva tšai daari kouva gau koori dola kaale doori

tämä tyttö tässä tuo kylä tuossa ne romanit siinä

74

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Demonstratiivit voivat koostua sisäisesti demonstratiivipronominista ja sen lokatiivisesta vahvikkeesta. Demonstratiivipronomineja vahvistavia lokatiivisia ilmauksia ovat: daari ‘tässä’, koori ‘tuossa’ ja doori ‘siinä’.

ADNOMINAALISESTI KÄYTETYT LYHYET DEMONSTRATIIVIPRONOMINIT

4.15

ada khangari ada paani ada mo loȟiba ako džeeno ako tšai ado diives do tiija ado džiido paani aka diives aka ajasaavo tiija aka fiiniba

tämä kirkko tämä leipä tämä minun iloni tuo mies tuo tyttö sinä päivänä se aika se elävä vesi tänään tämä sellainen aika tämä viisaus

Yksikössä käytetään kolmen taipuvan demonstratiivin rinnalla myös lyhyempiä, vajaaparadigmaisia muotoja (a)da ‘tämä’, (a)ko ‘tuo’, (a)do ‘se’ ja (a)ka ‘tämä’. Lyhyitä demonstratiiveja käytetään yksinomaan adnominaalisesti. Poikkeuksina ovat ablatiivit datta ’tästä’, kotta ’tuosta’ dotta ’siitä’ ja katta? ’mistä?’.

Interrogatiivipronominit ja -adverbit 4.16

koon ’kuka?’: primaari-

yks. nom. koon

mon. koon, koon-e

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

sijat sekundaarisijat

obl. koon-es dat. koon-es -ke abl. koon-es -ta instr. koon-e-ha ‘lyhyt’ gen. koon-es-ko

Koon tu sal? Koones sas džurpos? Kooneske Allan diijas louvo? Kooneha joi tšellidas? Koonesko dauva fäärdy hin? Koon hajude rannen? Koonen joon streffade? Koonenge joon baȟade? Koonensa joon rakkade? Koonengo koola daala hin?

75

koon-en koon-en-ge koon-en-na koon-en-sa koon-en-go

Kuka sinä olet? Kenellä oli mökki? Kenelle Allan antoi rahaa? Kenen kanssa hän tanssi? Kenen tämä auto on? Ketkä osasivat kirjoittaa? Ketkä he tapasivat? Keille he soittivat? Keiden kanssa he puhuivat? Keiden vaatteet nämä ovat?

Itsenäisesti substatiivisesti käytettynä koon taipuu primaari- ja sekundaarisijoissa.

Koon Santtu? Koon komuja vena kaan? Koon kaalenge jou baȟadas? Koon tšaijenna joi liijas koola? Attribuuttina koon on taipumaton.

4.17

so ’mikä, mitä?’: yks. nom. obl. dat. abl. instr.

so soske sosta sossa

Kuka Santtu? Keitä ihmisiä tulee nyt? Keille romaneille hän soitti? Keiltä tytöiltä hän sai vaatteita?

76

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

‘lyhyt’ gen. sosko So tukko nau hin? Soske tu phenjal jakkes? Sosta joon rakkina? Sossa tume rigade green? Sosko ȟaal tume vena sient?

Mikä sinun nimesi on? Miksi sinä sanoit niin? Mistä he puhuvat? Millä te kuljetitte hevoset? Minkä vuoksi te tulette myöhässä?

Itsenäisesti substantiivisesti käytettynä so taipuu rajoitetusti primaarija sekundaarisijoissa. Sen leksikaalistuneella datiivilla soske on merkitys ‘miksi’. So saaka les sas doori? So liine doola hin? So buttiatta joon rakkana? So saakenna jou rannela?

Mitä asiaa hänellä oli sinne? Mitä kirjoja ne ovat? Mistä työstä he puhuvat? Mistä asioista hän kirjoittaa?

Attribuuttina so on taipumaton.

4.18

savo ’mikä, mitä’: yks. mask. yks. fem. monikko sav-o sav-i sav-e

Savo ȟaaben tume tšerde? Savi duk muulo? Save skooli daala hin?

Mitä ruokaa te teitte? Mihin tautiin hän kuoli? Mitä kouluja nämä ovat?

savo taipuu attribuuttina kuten -o-loppuisiin luokkiin kuuluvat adjektiivit.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

4.19

savo ȟlaaga ‘millainen?’: Savo ȟlaaga tieȟȟi tumen aaȟte? Savo ȟlaaga paramisja doola sas? Savo ȟlaaga meribossa jou vela meerel?

4.20

Missä sinä asut? Missä ne seisoivat? Mihin menet?

katta ’mistä?’: Katta tu vaha kaan? Katta tu laȟtal douva? Katta jou issadas?

4.23

Milloin olet ostanut bensiiniä? Milloin te uskotte? Milloin tulet tänne?

kai ’missä, mihin, minne?’: Kai tu buuruveha? Kai doola aaȟte sterdo? Kai tu džaha?

4.22

Millaiset kengät teillä oli? Millaisia satuja ne olivat? Miten kuoleman hän tulee kuolemaan?

kaana ‘milloin?’: Kaana tu hin tšinjal makkiba? Kaana tume passena? Kaana tu aujal daari?

4.21

77

Mistä sinä tulet nyt? Mistä sinä löysit sen? Mistä hän arvasi?

sar ’miten kuinka?’: Sar kaale liine ȟaaben? Sar tumengo dživiba hin aka diives? Sar phuraneske joon džiivude?

Mistä romanit saivat ruokaa? Millaista teidän elämänne on tänä päivänä? Miten vanhoiksi he elivät?

78

4.24

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

sar buut ’kuinka paljon, kuinka monta?’: Sar buut tu hin staudal skoola? Sar buut tiija dotta hin ? Sar buut kenti tumen hin?

Kuinka paljon olet käynyt koulua? Kuinka paljon aikaa siitä on? Kuinka monta lasta teillä on?

Relatiivipronominit 4.25

Džeeno, koon vela, hin barvalo. Tšau, koones hin buut louvo, hin baȟtalo. Doori hin komuja, koonen ame pinsavaha. Tšai, kooneske me diijom louvo, tšinjas neve koola. Džuklo, so ȟellavela, na drannavela. Fäärdy, so me tšinjom, sas bikuȟ. Ma tšeer sar me tšeeraa!

Mies, joka tulee, on rikas. Poika, jolla on paljon rahaa, on onnellinen. Tuolla on ihmisiä, jotka me tunnemme. Tyttö, jolle annoin rahaa, osti uusia vaatteita. Koira, joka haukkuu, ei pure. Auto, jonka ostin, oli halpa. Älä tee kuten minä teen!

Sanat koon, so ja sar toimivat myös relatiivipronomineina. koonpronominin korrelaatti on ihmistarkoitteinen. so-pronomini viittaa yleensä muuhun elolliseen tai elottomaan korrelaattiin. Sen korrelaattina voi olla myös lause.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

79

Indefiniittipronominit 4.26

TŠ-ALKUISET INDEFINIITTIPRONOMINIT Spesifit Determinoija tšek ‘joku’ Persoona tšek ‘joku’ Asia

Paikka Aika

Negatiiviset naa ‘ei’ naa tšek ‘(ei) kukaan’ tši ‘jokin, mitään’ naa tši naa tšitši ‘(ei) mitään’ tšeeni naa tšeeni varekai ‘jossakin’ ‘ei missään’ tšekkar ‘koskaan’ naa tšekkar paarong ‘joskus’ ‘ei koskaan’

Kaikkia tš-alkuisia (varhaisromanin indefiniittitunnukseen *kaj perustuvia) indefiniittipronomineja voidaan käyttää sekä myönteisessä että kielteisessä merkityksessä. Kielteisinä niitä edeltää negaatio naa ’ei’.

a) tšek ’kukaan, joku’, naa tšek ’ei kukaan’: primaarisijat

yks. nom. tšek mon. tšek obl. tšekk-es tšekk-en sekundaarisijat dat. tšekk-es-ke tšekk-en-ge abl. tšekk-es-ta tšekk-en-na instr. tšekk-e-ha tšekk-en-sa ”lyhyt” gen. tšekk-es-ko tšekk-en-go tšek taipuu tunnuksettomien temaattisten maskuliinien tavoin.

80

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

iega kenti, tšek vaure ta mo kakkesko tšai Daari na aaȟȟela tšek. Naa tšek kaale na kammena džan doori. naa tšek, kooneha rakkilas Jou na dikjas tšekkes vaures bi douva džuuja. Na rakkavaha datta tšekkeske tšitši.

omat lapset, jotkut muut ja setäni tytär Siellä ei ole ketään. Ketkään romanit eivät halua mennä sinne. ei ketään, kenen kanssa puhua Hän ei nähnyt ketään muuta kuin sen naisen. Ei puhuta siitä kenellekään mitään.

b) tši ’jokin, jota(k)in’, naa tši ’ei mitään’:

Velako Nasareatta tši tšiȟko? Biknadeko tumen tši? Joi na liilo tši jelpa. Naa me na tšerdom tšitši.

Tuleeko Nasaretista jotain hyvää? Myittekö te jotain? Hän ei saanut mitään apua. En minä tehnyt mitään.

tši on taipumaton. Se kahdentuu joskus muotoon tšitši. c) tšeeni ’jossakin, johonkin’, naa tšeeni ’ei missään, ei mihinkään’:

Hinko phurane komuja daari tšeeni? Douva naa tšeeni. Naa douva lähtula tšeeni. Joon na džeene tšeeni.

Ovatko vanhat ihmiset täällä jossakin? Se ei ole missään. Ei see lähde minnekään. He eivät menneet mihinkään.

Sanan tšeeni rinnalla käytetään joskus pronominia varekai. d) tšekkar ’koskaan’, naa tšekkar ’ei koskaan’: Dikneko tume tšekkar les?

Näitteko te koskaan häntä?

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Me na naa tšekkar ȟunjommas douva lau.

81

En ole koskaan kuullut sitä sanaa.

Merkityksessä ’joskus’ käytetään sanaa paargong.

4.27

UNIVERSAALIT INDEFINIITTIPRONOMINIT Determinoija sakko ‘joka’ Asia

sakko ‘kaikki’

Persoona

sakko iek ’jokainen, kukin’ sakko theeni ‘kaikkialla, kaikkialle’

Paikka

saaro ‘kaikki’ ona ’molemmat’ saaro ‘kaikki’ ona ’molemmat’ saaro ‘kaikki’ ona ’molemmat’

a) sakko ’joka(inen), kaikki’: mon. sakk-a yks. nom. (sakk-e) obl. sakk-on-es sakk-on-en (sakkanen) sekundaarisijat dat. sakk-on-es-ke sakk-on-en-ge (sakkanenge) abl. sakk-on-es-ta sakk-on-en-na (sakkanenna) instr. sakk-on-e-ha sakk-on-en-sa (sakkanensa) ‘lyhyt’ gen. sakk-on-es-ko sakk-on-en-go (sakkanengo) primaarisijat

mask./fem. sakk-o

sakko taipuu -o-loppuisten atemaattisten adjektiivien taivutustyypin mukaisesti, ja sen substantiiviisesti käytetyissä muodoissa esiintyy -onlaajennus.

82

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

sakko diives Sakkones hin kaan tšiȟko dživiba. Allan rekkades kaali sakkoneske. Paarkiba kaan sakkonesta! Sakkonesko dživiba hin aulo barvildeske. sakka kaale Jou pinsadas sakkonen. Douva sas pinsardo sakkonenge. Douva hin baaride sakkonenna. Jou rakkadas sakkonensa. Sakkonengo džii sas loȟano.

joka päivä Jokaisella on nyt hyvä elämä. Allan tarjosi jokaiselle kahvit. Kiitos nyt jokaisesta! Jokaisen elämä on tullut rikkaammaksi. kaikki romanit Hän tunsi kaikki. Se oli tuttua kaikille. Se on suurinta kaikista. Hän puhui kaikkien kanssa. Kaikkien sydän oli iloinen.

b) saaro ’kaikki’: mask. fem. yks. nom. saar-o obl. saar-es sekundaarisijat dat. saar-es-ke abl. saar-es-ta instr. saar-e-ha ‘lyhyt’ gen. saar-es-ko primaarisijat

mon. saar-e saar-en saar-en-ge saar-en-na saar-en-sa saar-en-go

saaro taipuu kuten -o-loppuiset temaattiset adjektiivit. Monikon muotoja käytetään enemmän kuin yksikön. Douva hin saaro tšiȟko. Saaro douva hin tšiȟko. Paarkiba saaresta! Saare komuja aaȟte tšuoride sar kaan. Komuja aaȟte saare tšuoride sar kaan. Dotta hin saaro phallo. Joon aune saare aro daadesko

Se on kaikki hyvää. Kaikki se on hyvää. Kiitos kaikesta! Kaikki ihmiset olivat köyhempiä kuin nyt. Ihmiset olivat kaikki köyhempiä kuin nyt. Siitä on kaikki kiinni. He tulivat kaikki isän päiville.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

divisa. Saaren hin iega hisbi. Na rakkavaha saarenge. Jou hin koni džuuside saarenna. Me rakkavaa saarensa. Douva hin lengo saarengo naal.

83

Kaikilla on omat talot. Ei kerrota kaikille. Hän on siistein kaikista. Puhun kaikkien kanssa. Se on heidän kaikkien puolesta.

c) sakko iek ’jokainen, kukin’: Sakko iek lenna lela pesko dielos. Lenna sakko iek lela pesko dielos. Sakko iekes hin kaan doȟ te aaȟȟel loȟano.

Jokainen heistä saa osansa. Heistä jokainen saa osansa. Jokaisella on nyt syytä olla iloinen.

Pronominissa sakko iek taivutus liittyy jälkiosaan: yks. obl. sakko iekes ‘jokaista’, yks. dat. sakko iekeske ‘jokaiselle’. Pronominilla sakko iek on yleensä vain yksikön muotoja. Monikon muodot kuten sakko ieke (nom.) ja sakko ieken (obl.) ovat harvinaisia. d) sakko theeni ’kaikkialla, kaikkialle’: Kaale tšeerena tšyöpi sakko theeni. Kaale vandrudiine Intiatta sakko theeni aro Europa ta boliba.

Romanit tekevät kauppaa kaikkialla. Romanit vaelsivat Intiasta kaikkialle Eurooppaan ja maailmaan.

e) ona ’molemmat’: Ona džeene hin tšiinjimen. Džeene hin ona tšiinjimen. Ona saaki baȟtudiine. Joon hin ona aro tšeer.

Molemmat miehet ovat väsyneitä. Miehet ovat molemmat väsyneitä. Molemmat asiat onnistuivat. He ovat molemmat kotona.

84

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Harvoin käytetty ona on taipumaton.

4.28

VAPAAVALINTAISET INDEFINIITTIPRONOMINIT Determinoija soobi ‘mikä vain’

vaȟkaso ‘vaikka mikä’

Asia

soobi ‘mikä vain’

vaȟkas ‘vaikka mikä’

Persoona

koonbi ‘kuka vain’ vaȟkakoon‘vaikka kuka’

Paikka Aika Tapa

– – –

vaȟkakai ‘vaikka missä’ vaȟkakaana ‘vaikka milloin’ vaȟkasar ‘vaikka miten’

Vapaavalintaisia indefiniittipronomineja on kahta tyyppiä, jotka ovat molemmat käännöslainaa suomesta: a) pronominien so ’mikä, mitä’, koon ’kuka’ ja konjunktion bi ’vaan’ yhdistelminä muodostetut soobi ’mikä tahansa, mitä tahansa’ ja koonbi ’kuka tahansa’; b) konjunktion vaȟka ’vaikka’ ja pronominien so, koon, kai ’missä, mihin’, kaana ’milloin’ ja sar ’kuinka’ yhdistelminä muodostetut vaȟkaso ’vaikka mikä, vaikka mitä’, vaȟkakoon ’vaikka kuka’, vaȟkakai ’vaikka missä, vaikka mihin’, vaȟkakaana ’vaikka milloin’, vaȟkasar ’vaikka kuinka’. Vapaavalintaisissa indefiniittipronomineissa taipuu vain esisana, vrt. yks. dat. kooneskebi ‘kenelle tahansa’, yks. abl. sostabi ‘mistä tahansa’.

Soobi saaka tšerra maan ȟojimeske. Drabaven vaȟkaso liinesta. Koonbi tumenna vojula te vel. Me vinnavaa vaȟkakoones

Mikä vain asia tekee minut vihaiseksi. Lukekaa vaikka mistä kirjasta. Kuka vain teistä voi tulla. Minä voitan vaikka kenet heistä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

lenna. Tšeer soobi! Ran leske vaȟkasosta. Tume lena te džan vaȟkakai. Joon vena tšeere vaȟkakaana. Jou tšingrila peski džuuja vaȟkasar.

4.29

85

Tee mitä vain! Kirjoita hänelle vaikka mistä. Te saatte mennä vaikka mihin. He tulevat kotiin vaikka milloin. Hän loukkaa vaimoaan vaikka miten.

MUITA INDEFINIITTIPRONOMINEJA buut liine buutide ȟaaben kutti liine kuttide ȟaaben noogra džeene Hinko tuut dosta? dosta ȟaaben Me pinsavaa iek rankani tšai. it saaka Douva hin it mange. Joi hin kaan froo komunis. vaure liine Joon hin vaurengo neer.

monta kirjaa enemmän ruokaa harvoja kirjoja vähemmän ruokaa muutama mies Onko sinulla tarpeeksi? tarpeeksi ruokaa Tunnen erään kauniin tytön. sama asia Se on sama minulle. Hän on nyt eri ihminen. muut kirjat He ovat muiden luona.

buut ’moni, usea’, kutti ’harva’ ja niiden vertailuasteet ilmaisevat sekä suurta että pientä joukkoa. Ruotsista lainattu noogra ‘muutama’ ilmaisee pienehköä, mutta yhtä suurempaa joukkoa. Indefiniittipronomineihin luetaan myös slaavilaisperäinen dosta ‘tarpeeksi’. Sana iek toimii numeraalin ‘yksi’ lisäksi myös indefiniittipronominina ‘eräs’. Sanat it ’sama’ ja froo ’eri’ ovat taipumattomia. vauro ’muu’ taipuu adjektiivisesti käytettynä temaattisten -o-loppuisten adjektiivien tavoin ja itsenäisesti substantiivisesti käytettynä temaattisten -o-loppuisten substantiivien tavoin.

86

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

5

Numeraalit

5.1

PERUSLUVUT 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18

iek dui triin staar pangȟ ȟou efta oȟta enja deȟ deȟ-o-iek deȟ-o-dui deȟ-o-triin deȟ-o-staar deȟ-o-pangȟ deȟ-o-ȟou deȟ-o-efta deȟ-o-oȟta

19 20 21 22 30 40 50 60 70 80 90 100 200 300 1 000 2 000 1 000 000 2 000 000

deȟ-o-enja biȟ biȟ ta iek biȟ ta dui triijana, triinda stavardeȟ pangȟvardeȟ ȟovardeȟ eftavardeȟ oȟtavardeȟ enjavardeȟ ȟeel dui ȟeel triin ȟeel aadur dui aadur ~ dui aadurja miljoonos dui miljoonos ~ dui miljooni

Suurin osa Suomen romanikielen perusluvuista on substantiivin edellä yleensä taipumattomia (poikkeuksena rakennetyyppi ieke, duije tijaȟȟi ’yhdet, kahdet kengät’). Substantiivi voi olla peruslukujen jäljessä joko yksikössä tai monikossa.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

87

Huomaa kymmenluvuista epäsäännölliset triijana, triinda ’kolmekymmentä’, stavardeȟ ’neljäkymmentä’ sekä hovardeȟ ’kuusikymmentä’. dui džeene = dui džeeno triin džuujenge = triin džuujake triijana beereha = triijana beerensa

5.2

kaksi miestä kolmelle naiselle kolmellakymmenellä autolla

Itsenäisesti käytettyjen peruslukujen taivutus Om iekes sas ȟaaben, diijas vaurengeki. Jou aulo douva iekesko neer. Dola ieke tšerde ilakas. Me liijom douva dola iekenna. Jeesus phenjas dola deȟ-oduijenge. iek lenna deȟ-o-duijesta Jou sas vauro dola duijenna. ȟouvesko numros Naa na dui ȟeelesko denarisko maare rökkunas.

Jos jollakin oli ruokaa, hän antoi muillekin. Hän tuli sen yhden luokse. Ne yhdet tekivät pahasti. Sain sen niiltä yksiltä. Jeesus sanoi niille kahdelletoista. yksi heistä kahdestatoista Hän oli toinen niistä kahdesta. kuutosen numero Eivät kahdensadan denaarin leivät riittäisi.

Kardinaaliluvuilla on itsenäisesti käytettyinä substantiivien kaltainen kaksitasoinen sijataivutus. Yksikön ja monikon muotoja käytetään paljolti rinnan. Lukusanojen 1–6 ja 10, 20, 40–90 ja 100 monikon nominatiivimuotojen pääte on -e, esim. iek-e ’yhdet’, deȟȟ-e ’kymmenet’, ȟeel-e ’sadat’. Lukusana aadur ’tuhat’ taipuu kuten substantiivi vuudar ’ovi’. Sen monikon nominatiivi kuuluu aadur-ja. Lukusana miljoonos ’miljoona’ taipuu kuten -os-loppuiset atemaattiset maskuliinit. Sen monikon nominatiivi kuuluu miljoon-i. Kreikkalaisperäiset lukusanat efta ’seitsemän’, oȟta ’kahdeksan’, enja ’yhdeksän’ ja triijana, triinda ’kolmekymmentä’ ovat taipumattomia.

88

5.3

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Jou hungadas kaȟt duijeske/duijenge. Ame džeijam doori triines/triinensa.

Hän iski puun kahtia. Menimme sinne kolmistaan.

Osalla lukusanojen sijoista on eriytynyttä adverbaalista käyttöä. Datiivin muodot kuten duijeske/duijenge ovat leksikaalistuneet adverbiksi ‘kahtia’. Itsenäisesti käytetty obliikvi ja monikon instrumentaalin muodot, kuten triines ‘kolmittain’, triinensa ‘kolmistaan’, toimivat distributiivisina adverbeina.

5.4

JÄRJESTYSLUVUT 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18.

vaaguno, iekto vauro, duito tritto startto pangȟto ȟouto eftato oȟtato enjato deȟto deȟ-o-iekto deȟ-o-duito deȟ-o-tritto deȟ-o-startto deȟ-o-pangȟto deȟ-o-ȟouto deȟ-o-eftato deȟ-o-oȟtato

19. 20. 21. 22. 30. 40. 50. 60. 70. 80. 90. 100. 200. 300. 1 000. 2 000. 1 000 000. 2 000 000.

deȟ-o-enjato biȟto biȟto ta vaaguno biȟto ta vauro triijanato, triindato stavardeȟto pangȟvardeȟto ȟovardeȟto eftavardeȟto oȟtavardeȟto enjavardeȟto ȟeelto dui ȟeelto triin ȟeelto aadurto dui aadurto miljoonosto dui miljoonosto

Järjestyslukujen johtimena toimii kreikasta lainattu suffiksi -to. ‘Ensimmäinen’ ja ‘toinen’ ilmaistaan yleisesti suppletiivisilla muodoilla vaago, vaaguno ja vauro. Rinnalla käytetään joskus säännöllisiä

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

89

kardinaalikantaisia muotoja iekto ja duito. Huomaa myös epäsäännölliset muodot tritto ’kolmas’ ja startto ’neljäs’. Järjestysluvut taipuvat kuten -o-loppuiset temaattiset adjektiivit. vaaguno gonga tšoonesko vauro diives Allan sas baȟtalo startto stedosta. Jou aulo tritteske.

5.5

ensimmäinen kerta kuukauden toinen päivä Allan oli onnellinen neljännestä tilasta. Hän tuli kolmanneksi.

MURTOLUVUT ½ 1½ ¼ ²/³ ¾

paȟ paȟvaro (iek) startto dielos, (iek) startto paart dui tritto dielos, dui tritto paart triin startto dielos, triin startto paart

Romanimurteiden ainoa alkuperäinen leksikaalinen murtolukuilmaus on paȟ ‘puoli’. paȟvaro ‘puolitoista’ on Suomen romanikielen ainoa yhdysperäinen murtolukuilmaus. Muut murtolukuilmaukset perustuvat sanaliittoihin, jotka koostuvat järjestysluvusta ja ‘osaa’ merkitsevästä substantiivista.

5.6

KELLONAJAT Kamana hin dui. Kamana hin pangȟ fot dui. Kamana hin pangȟ praal dui. Kamana hin deȟ-o-pangȟ praal dui. Kamana hin paȟ dui.

Kello on kaksi. Kello on viittä vaille kaksi. Kello on viittä yli kaksi. Kello on varttia yli kaksi. Kello on puoli kaksi.

90

5.7

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Sanontoja jekkar, iek gonga

kerran

dui gongi triin gongi staar gongi dui triin sikjikuune pangȟ, ȟou, efta bereȟȟengo tiijake

kaksi kertaa kolme kertaa neljä kertaa kaksi kolme oppilasta viiden, kuuden, seitsemän vuoden ajaksi

deȟȟe gongi ȟeele romaseele paar džeeno buut komuja jakkes biȟ kenti deȟostaaresta kajo deȟoȟouto diives aka tšoon

kymmeniä kertoja satoja romaneja pari miestä paljon ihmisiä noin kaksikymmentä lasta 14.–16. päivänä tätä kuuta

pangȟto diivesta kajo deȟopangȟto po triinensa, po tritto

5. päivästä 15:een kolmistaan

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

6

6.1

91

Verbit

Suomen romanikielen verbeillä on vain aktiivin muotoja. Passiivia ilmaistaan joko impersonaalin avulla tai perifrastisesti. Synteettisiä tempuksia Suomen romanin leksikaalisilla verbeillä on kaksi: preesens ja preteriti. Synteettisten tempusten ohella Suomen romaniin on omaksuttu liittotempukset perfekti ja pluskvamperfekti. Synteettinen futuuri puuttuu, mutta futuuria voidaan ilmaista preesensin lisäksi erilaisin verbiliitoin. Suomen romanikielen modukset ovat indikatiivi, konditionaali, subjunktiivi ja imperatiivi.

Prees.

Pret.

Perf.

Indikatiivi So tu tšeereha kaan? Mitä sinä teet nyt?

Allan dikjas kalikos pesko naarti. Allan näki eilen sukulaisiaan. Kaan tu sal drabadal douva dosta! Nyt sinä olet lukenut sitä tarpeeksi!

Konditionaali Me vandruvaas aro Sveittiko them. Matkustaisin Ruotsiin.

So tu aaȟȟehas tšerdal, om tu aaȟȟehas vinnadal? Mitä olisit

Subjunktiivi Allan kammela te souvel. Allan haluaa nukkua.

Imperatiivi Tšeer bi jakkes! Tee vaan niin!

92

Pluskv.

(Futuuri)

6.2

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Allan rakkadas just Kyöstiha, koon sas vinnadas aro arpibongiire. Allan puhui juuri Kyöstin kanssa, joka oli voittanut arpajaisissa. So tu veha (te) tšeeres aro juulako tiija? Mitä teet jouluna?

tehnyt, jos olisit voittanut?

Romanikielen leksikaaliset verbit jaetaan konsonantti- ja vokaalivartaloisiin. Suurin osa verbeistä on konsonanttivartaloisia. Konsonanttivartaloiset verbit jakautuvat kolmeen pääryhmään: johtamattomiin primaariverbeihin (n. 1/10 verbeistä), johdettuihin transitiiveihin (n. 2/3 verbeistä) sekä johdettuihin intransitiiveihin (n. 1/4 verbeistä). Verbien pääryhmät jakautuvat edelleen useisiin alaryhmiin. Sekä transitiivien että intransitiivien ryhmiin sisältyy myös lainaverbejä. Vokaalivartaloisiin verbeihin kuuluu varsinaisesti vain neljä primaariverbiä, mutta niiden joukkoa kasvattavat johdettujen verbien kontrahoidut muodot. Pääryhmien ulkopuolelle jää ’olla’-verbi s-/h-.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

93

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

94

’Olla’-verbi S-/H-

6.3

Preesens Yksikkö 1.p. 2.p. 3.p. Monikko 1.p. 2.p. 3.p.

6.4

Myönteinen s-om s-al h-in s-am/ s-ommas s-an h-in

Kieltomuoto naa naa naa naa naa naa

Mennyt aika Myönteinen somm-as sall-as s-as samm-as/ somm-as 2.p. sann-as 3.p. s-as

Yksikkö 1.p. 2.p. 3.p. Monikko 1.p.

Kieltomuoto na somm-as na sall-as naas na samm-as/ na somm-as na sann-as naas

Verbi s-/h- ’olla’ on Suomen romanikielen ainoa verbi, jonka yhteydessä etäisyyden tunnus -as ilmaisee mennyttä aikaa. Sen menneen ajan muodot vastaavat käytöltään paljolti suomen olla-verbin imperfektin muotoja. Me som aro butti.

Olen työssä.

Joi naa kaan aro tšeer.

Hän ei ole nyt kotona.

Kai tume sannas kalikos?

Missä te olitte eilen?

Naako joon naas doori?

Eivätkö he olleet siellä?

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

95

Oikeinkirjoitusseikkoja Persoonapäätteiden loppukonsonantit -m, -n ja -l geminoituvat menneen ajan muodoissa etäisyyden tunnuksen edellä: som – sommas, san – sannas, sal – sallas.

AAȞȞ- TÄYDENTÄMÄSSÄ ’OLLA’-VERBIN MUOTOJA

6.5

6.6

aaȟȟ- ’olla’ on primaariverbi, jota voidaan käyttää varsinaisen kopulan s-/htilalla. aaȟȟ-verbiä käytetään lisäksi s-/h-verbin tilalla indikatiivin liittotempusten pääverbinä sekä konditionaalin, subjunktiivin ja imperatiivin muodoissa. Perfekti yks. 1. s-om aaȟ-t-om p. 2. p. s-al aaȟ-t-al 3. p. h-in aaȟ-t-as mon. s-am aaȟ-t-am/ 1.p. somm-as aaȟ-tommas 2. p. s-an aaȟ-t-e 3. p h-in aaȟ-t-e

h-in aaȟ-t-om h-in aaȟ-t-al h-in aaȟ-t-as h-in aaȟ-t-am/ h-in aaȟ-tommas h-in aaȟ-t-e h-in aaȟ-t-e

Pluskvamperfekti s-omm-as aaȟ-t-om s-as aaȟ-t-om s-all-as aaȟ-t-al s-as aaȟ-t-as s-amm-as aaȟ-tam/ somm-as aaȟ-tommas s-ann-as aaȟ-t-e s-as aaȟ-t-e

s-as aaȟ-t-al s-as aaȟ-t-as s-as aaȟ-t-am/ s-as aaȟ-tommas s-as aaȟ-t-e s-as aaȟ-t-e

’OIla’-verbin indikatiivin perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan käyttäen matriisiverbinä verbin aaȟȟ- ’olla’ preteritiä, esim. tu hin aaȟtal valpos ‘sinä olet ollut lapsi’, me hin aaȟtommas butti doori ‘minä olen ollut työssä siellä’.

6.7

Preesens yks. 1. p. aaȟȟ-a-as 2. p. aaȟȟ-eh-as 3. p. aaȟȟ-el-as

Perfekti aaȟȟ-a-as aaȟ-t-om aaȟȟ-eh-as aaȟ-t-al aaȟȟ-el-as aaȟ-t-as

96

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

mon. 1.p. aaȟȟ-ah-as aaȟȟ-ah-as aaȟ-t-am/ aaȟȟ-ah-as aaȟ-t-ommas 2. p. aaȟȟ-en-as aaȟȟ-en-as aaȟ-t-e 3. p aaȟȟ-e-nas aaȟȟ-e-nas aaȟ-t-e Varsinaisella ’olla’-verbillä s-/h- ei ole konditionaalin muotoja. Kopulan konditionaalina toimivat verbin aaȟȟ- ‘olla’ konditionaalin muodot.

6.8

yks. 1. p. (te) 2. p. (te) 3. p. (te) mon. 1.p. (te) 2. p. (te) 3. p (te)

aaȟȟ-aa aaȟȟ-es aaȟȟ-el aaȟȟ-en aaȟȟ-en aaȟȟ-en

Varsinaisella ’olla’-verbillä s-/h- ei ole subjunktiivin muotoja. ’Olla’-verbin subjunktiivina toimivat verbin aaȟȟ- ’olla’ muodot.

6.9

Kopulan imperatiivin muodot kuuluvat aaȟ!, aaȟȟen!. Kielto muodostetaan ma-partikkelin avulla: ma aaȟ!, ma aaȟȟen! Me som aaȟtom aro butti.

Olen ollut työssä.

Aaȟȟenasko tumen sartti aro tšeer?

Olisitteko te huomenna kotona?

Me aaȟȟaas aaȟtom baȟtalo laha.

Olisin ollut onnellinen hänen kanssaan.

Joi na kammela te aaȟȟel auri.

Hän ei halua olla ulkona.

Aaȟ ȟukkar!

Ole hiljaa!

Ma aaȟȟen mulane!

Älkää olko surullisia!

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

97

Omistusrakenne 6.10

Preesens Kieltomuoto yks. 1. p. maan hin maan naa maan aaȟȟela maan na aaȟȟela 2. p. tuut hin tuut naa tuut aaȟȟela tuut na aaȟȟela 3. p. les hin les naa les aaȟȟela les na aaȟȟela jne.

Preteriti maan sas maan aaȟtas tuut sas tuut aaȟtas les sas les aaȟtas jne.

Kieltomuoto maan naas maan na aaȟtas tuut naas tuut na aaȟtas les naas les na aaȟtas

Omistusta ilmaistaan rakenteella, jossa obliikvisijainen omistaja on omistusrakenteen notionaalinen subjekti. Omistuksen kohdetta ilmaistaan yleensä nominatiivisijaisella loogisella objektilla. Persoonapronominiobjektit ovat kuitenkin aina obliikvissa: tšihko, at maan hin tuut ‘hyvä, että minulla on sinut’. Hinko tuut louvo?

Onko sinulla rahaa?

Les naa beero.

Hänellä ei ole autoa.

Allanes sas baȟt.

Allanilla oli onnea.

Gaajen na aaȟtas džii.

Ei-romaneilla ei ollut sydäntä.

Aaȟtasko les liin skokka?

Oliko hänellä kirja mukana?

98

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Leksikaalisten verbien indikatiivin preesens 6.11

Indikatiivin preesens23 koostuu verbijuuresta tai verbin vartalosta (boll-), preesensin persoonapäätteestä (-a-, -eh-, -el-, -ah-, -en-) sekä ”etäisyyden tunnuksesta” -a, joka sijoittaa verbin kuvaaman tapahtuman joko nykyiseen tai tulevaan aikaan. KONSONANTTIVARTALOISET VERBIT

6.12

Primaariverbit

a) Muut kuin -r-vartaloiset primaariverbit boll’kastaa’ yks. 1. p. boll-a-a

23

traad’ajaa’ traad-a-a

baȟȟ’pyytää’ baȟȟ-a-a

mekk’jättää’ mekk-a-a

d’antaa’ d-a-a

Monissa yksilömurteissa verbien persoonataivutus pyrkii eri tavoin yksinkertaistumaan,

esimerkiksi indikatiivin preesensissä:

a) Yksikön 2. persoonan muoto = yksikön 1. persoona, monikon 3. persoona = yksikön 3. persoona:

yk.s. 1.p. traadaa 2.p. traadaa

3.p. traadela

mon. 1.p traadaha 2.p. traadena 3.p. traadela

b) Yksikön 2. persoonan muoto = yksikön 3. persoona, monikon 3. persoona yleistetty koko monikkoon:

yk.s. 1.p. traadaa

2.p. traadela 3.p. traadela

mon. 1.p traadaha 2.p. traadena 3.p. traadela

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2. p. boll-eh-a 3. p. boll-el-a mon. 1.p boll-ah-a 2. p. boll-en-a 3. p boll-en-a

traad-eh-a traad-el-a traad-ah-a traad-en-a traad-en-a

baȟȟ-eh-a baȟȟ-el-a baȟȟ-ah-a baȟȟ-en-a baȟȟ-en-a

mekk-eh-a mekk-el-a mekk-ah-a mekk-en-a mekk-en-a

99

d-eh-a d-el-a d-ah-a d-en-a d-en-a

b) -r-vartaloiset primaariverbit tšeer’tehdä’ yks. 1. p. tšeer-a-a 2. p. tšeer-eh-a 3. p. tšerr-a mon. 1.p tšeer-ah-a 2. p. tšer-n-a 3. p tšer-n-a

lurr’ryöstää’ lurr-a-a lurr-eh-a lurr-el-a, (lurr-a) lurr-ah-a lur-n-a lur-n-a

Oman ryhmänsä konsonanttivartaloisten primaariverbien joukossa muodostavat -r-vartaloiset primaariverbit kuten daar- ‘pelätä’, khaar‘kutsua’, kurr- ’tapella’, meer- ’kuolla’, peer- ‘kaataa’ ja tšoor- ‘varastaa’. Niillä teemavokaali katoaa osassa indikatiivin preesensin persoonataivutusta. Teemavokaalin -e- elisio koskee valtaosalla näistä verbeistä vain yksikön 3. persoonaa sekä monikon 2. ja 3. persoonaa. Osalla verbeistä kontrahoitu yksikön 2. persoonan muoto on harvinainen.

6.13

Transitiivit Lähes kaikki transitiivit on muodostettu -av-johtimella. Transitiivien yksikön 3. ja monikon 2. ja 3. persoonan muodot esiintyvät useimmiten lyhentyneinä -i-preesenseinä (rakkavela ’puhuu’ = rakkila, rakkina; rakkavena ’puhutte, puhuvat’ = rakkina)24. Usein -av-johtimella muodostettujen 24

Varsinkin puhutussa romanikielessä usein myös rakk-el-a, rakk-en-a.

100

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

transitiiviverbien monikon 2. ja 3. persoonan muodot kontrahoituvat (esim. rakkana ’puhutte, puhuvat’). a) -av-johtimella muodostetut transitiiviverbit ja lainaverbit rakkav’puhua’ -e-preesens yks. 1. p. rakkav-a-a 2. p. rakkav-eh-a 3. p. rakkav-el-a mon. 1.p rakkav-ah-a 2. p. rakkav-en-a 3. p rakkav-en-a

-i-preesens kontrahoituneet muodot – – – – rakk-il-a, – rakk-in-a – – rakk-in-a rakka-n-a rakk-in-a rakka-n-a

b) -arv- ja -erv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit phagarv’rikkoa’ -e-preesens yks. 1. p. phagarv-a-a 2. p. phagarv-eh-a 3. p. phagarv-el-a mon. 1.p phagarv-ah-a 2. p. phagarv-en-a 3. p phagarv-en-a

phagerv’rikkoa’ -i-preesens -e-preesens -i-preesens – phagerv-a-a – – phagerv-eh-a – phagir-l-a phagerv-el-a phagir-l-a – phagerv-ah-a – – phagerv-en-a – – phagerv-en-a –

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

101

c) -ev- ja -iv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit tšaaljev’tehdä kylläiseksi’ -e-preesens yks. 1. p. tšaaljev-a-a 2. p. tšaaljev-eh-a 3. p. tšaaljev-el-a mon. 1.p tšaaljev-ah-a 2. p. tšaaljev-en-a 3. p tšaaljev-en-a

tšeekjiv’tunnustaa’ -e-preesens tšeekjiv-a-a tšeekjiv-eh-a tšeekjiv-el-a

-i-preesens – – tšeekj-il-a, tšeekj-in-a tšeekjiv-ah-a – tšeekjiv-en-a tšeekj-in-a tšeekjiv-en-a tšeekj-in-a

d) -alv-johtimella muodostetut transitiiviverbit džorjalv’vahvistaa’ -e-preesens yks. 1. p. džorjalv-a-a 2. p. džorjalv-eh-a 3. p. džorjalv-el-a mon. 1.p džorjalv-ah-a 2. p. džorjalv-en-a 3. p džorjalv-en-a

6.14

-i-preesens – – džorj-il-a – džorj-in-a džorj-in-a

Intransitiivit Lähes kaikki intransitiivit on muodostettu -uv-/-ov-johtimella. Primaariverbeistä ja transitiiveista poiketen intransitiivien indikatiivin preesensin yksikön 3. ja monikon 2. ja 3. persoonan muodot kontrahoituvat säännönmukaisesti. Intransitiivien pitkät muodot ovat harvinaisia. Myös -uv-johtimellisten intransitiivien yksikön 3. ja monikon 2. ja 3. persoonan muodot voivat esiintyvä puhutussa romanikielessä lyhentyneinä -ipreesenseinä.

102

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

a) -uv-/-ov-johtimella muodostetut intransitiivi- ja lainaverbit garuv’piiloutua’ -e-preesens

-i-preesens

yks. 1. p. garuv-a-a – 2. p. garuv-eh-a – 3. p. (garuv-el-a) gar-il-a, gar-in-a mon. 1.p garuv-ah-a – 2. p. (garuv-en-a) gar-in-a 3. p (garuv-en-a) gar-in-a

kontrahoituneet muodot – – garu-l-a – garu-n-a garu-n-a

b) -urv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit agurv’loppua’ -e-preesens yks. 1. p. agurv-a-a 2. p. agurv-eh-a 3. p. argurv-el-a mon. 1.p agurv-ah-a 2. p. agurv-en-a 3. p agurv-en-a c) -ulv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p 2. p.

džorjulv’vahvistua’ -e-preesens džorjulv-a-a džorjulv-eh-a džorjulv-el-a džorjulv-ah-a džorjulv-en-a

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

103

3. p džorjulv-en-a VOKAALIVARTALOISET PRIMAARIVERBIT

6.15

Vokaalivartaloisten verbien -a- ja -i-preesensit dža’mennä’ yks. 1. p. dža-a 2. p. dža-h-a 3. p. dža-l-a mon. 1.p dža-h-a 2. p. dža-n-a 3. p dža-n-a

ȟa’syödä’ ȟa-a ȟa-h-a ȟa-l-a ȟa-h-a ȟa-n-a ȟa-n-a

sa’nauraa’ sa-a sa-h-a sa-l-a sa-h-a sa-n-a sa-n-a

pi’juoda’ piiv-a-a pi-h-a pi-l-a piiv-ah-a pi-n-a pi-n-a

Vokaalivartaloisia primaariverbejä on Suomen romanikielessä vain neljä. Niiden preesensissä persoonapäätteiden e- ja a-teemavokaalit sulautuvat vartalovokaaleihin. Siksi yksikön 2. persoonan ja monikon 1. persoonan muodot ovat samannäköiset. Verbin pi- yksikön ja monikon 1. persoonan muodot noudattavat konsonattivartaloisten primaariverbien taivutusta.

Perifrastinen preesens 6.16

Me som sterdo. Joon aaȟȟena lolle doori. Tume san souvimen.

Minä seison. He ovat siellä yötä. Olette nukkumassa.

Perifrastinen preteriti koostuu apuverbistä s-/h- ‘olla’ tai aaȟȟ- ‘olla’ ja temaattisesta tai atemaattisesta partisiipista.

104

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Preteriti 6.17

Preteriti on Suomen romanikielessä menneen ajan aikamuoto, joka vastaa käytöltään suomen imperfektiä. Sen muodot perustuvat preesensin vartaloon (esim. boll-), johon lisätään preteritin (-d-) tunnus sekä menneen ajan persoonapääte (-om). Monikon 2. ja 3. persoonan muodot ovat finitisoituja partisiippeja. Osassa verbeistä myös yksikön 3. persoonan muotona voidaan käyttää finitisoitua partisiippia. Finitisoidut partisiipit esitetään taivutuskaavoissa kehystettyinä. PRETERITIN PERSOONATAIVUTUS25

6.18

Primaariverbit

25

Varsinkin puhutussa kielessä preteritin persoonataivutus on usein yksinkertaisempi:

a) Yksikön 2. persoonan muoto = yksikön 1. persoona, monikon 3. persoona = yksikön 3. persoona:

yks. 1.p. traadidom 2.p. traadidom 3.p. traadidas

mon. 1.p. traadidom(mas) 2.p. traadide

3.p. traadidas b) Yksikön 2. persoonan muoto = yksikön 3. persoona, monikon 3. persoona yleistetty koko monikkoon:

yks. 1.p. traadidom 2.p. traadidsd 3.p. traadidas

mon. 1.p. traadide 2.p. traadide 3.p. traadide

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

105

a) -d-, -id- ja -t-preteritit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p

boll’kastaa’ bol-d-om bol-d-al bol-d-as bol-d-am, bol-d-ommas

2. p. bol-d-e 3. p bol-d-e

traad’ajaa’ traad-i-d-om traad-i-d-al traad-i-d-as traad-i-d-am, traad-i-d-ommas

baȟȟ’pyytää’ baȟ-t-om baȟ-t-al baȟ-t-as baȟ-t-am, baȟ-t- ommas

traad-i-de traad-i-de

baȟ-t-e baȟ-t-e

Yksikön 2. persoonan -al-päätteen tilalla esiintyy joskus -ol, esim. bol-d-ol, traadi-id-ol, baȟ-t-ol. b) -l/j- ja -ø-preteritit mekk’jättää’ yks. 1. p. mek-j-om 2. p. mek-j-al 3. p. mek-j-as

d’antaa’ diij-om diij-al diij-as, diil-o mon. 1.p mek-j-am, diij-am, mek-j-ommas diij-ommas 2. p. mek-l-e, mek-n-e 3. p mek-le, mek-n-e

dii-l-e, dii-n-e dii-l-e, dii-n-e

-l/j-preteriteissä jotaatio eli -j-aines säilyy säännönmukaisesti lukuun ottamatta monikon 2. ja 3. persoonan ja joskus yksikön 3. persoonan finitisoituja partisiippeja. Historiallinen -l- katoaa aina jotaation edellä (lj > j, esim. mek-ljas > mek-j-as). -l- ja -n- vaihtelevat monikon 2. ja 3. persoonassa.

106

6.19

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Finitisoitu partisiippi primaariverbien yksikön 3. persoonassa Verbi

džavmeer-

mennä tulla kuolla

pidl-

juoda antaa ottaa; saada

Finitisoitu partisiippi todennäköisempi

Satu džeelo26 nikki. Satu džeijas nikki. Auloko jou tšeere? Aujasko jou tšeere? Jou muulo. Jou merdas ~ muulidas. ? So Allan piilo? So Allan piijas? ? Kyösti diilo lake niȟ. Kyösti diijas lake niȟ. ? Jou liilo ȟaaben. Jou liijas ȟaaben.

26

yks. 3. p. finitisoitu partisiippi

yks. 3. p. aito finiittiverbi

džeelo aulo muulo

džeijas aujas merdas, muulidas piijas diijas liijas

piilo diilo liilo

Aito finiittiverbi todennäköisempi

Satu meni pois. Tuliko hän kotiin? Hän kuoli. Mitä Allan joi? Kyösti antoi hänelle lahjan. Hän sai ruokaa.

Finitisoitu partisiippi kongruoi yhä silloin tällöin subjektin kanssa suvussa, esim. Satu džeeli

nikki.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

6.20

Transitiivit

a) -av-johtimella muodostetut transitiiviverbit ja lainaverbit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p

rakkav’puhua’ rakka-d-om rakka-d-al rakka-d-as rakka-d-am, rakka-d-ommas

2. p. rakka-d-e 3. p rakka-d-e

b) -arv- ja -erv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p

phagarv’rikkoa’ phagar-d-om phagar-d-al phagar-d-as phagar-d-am, phagar-d-ommas

2. p. phagar-d-e 3. p phagar-d-e

phagerv’rikkoa’ phager-d-om phager-d-al phager-d-as phager-d-am, phager-d-ommas phager-d-e phager-d-e

c) -ev- ja -iv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p

tšaaljev’tehdä kylläiseksi’ tšaalje-d-om tšaalje-d-al tšaalje-d-as tšaalje-d-am,

tšeekjiv’tunnustaa’ tšeekji-d-om tšeekji-d-al tšeekji-d-as tšeekji-d-am,

107

108

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

tšaalje-d-ommas tšeekji-d-ommas 2. p. tšaalje-d-e 3. p tšaalje-d-e

tšeekji-d-e tšeekji-d-e

d) -alv-johtimella muodostetut transitiiviverbit

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p

džorjalv’vahvistaa’ džorja-d-om džorja-d-al džorja-d-as džorja-d-am, džorja-d-ommas

2. p. džorja-d-e 3. p džorja-d-e

6.21

Intransitiivit

a) -uv-/-ov- johtimella muodostetut intransitiivi- ja lainaverbit garuv’piiloutua’ yks. 1. p. garu-d-om 2. p. garu-d-al 3. p. garu-d-as

garu-d-ii-jom garu-d-ii-jal

gara-d-ii-jom gara-d-ii-jal

garu-d-iil-o

gara-d-iil-o

mon. 1.p garu-d-am, garu-d-ii-jam, garu-d-ommas garu-d-ii-jommas 2. p. garu-d-e 3. p garu-d-e

garu-d-iil-e, garu-d-iin-e garu-d-iil-e, garu-d-iin-e

gara-d-ii-jam, gara-d-ii-jommas gara-d-iil-e, gara-d-iin-e gara-d-iil-e, gara-d-iin-e

Intransitiivit taipuvat preteritin persoonissa kuten -av-johtimelliset transitiivit, jos niiden preteriti on muodostettu -d-tunnuksen avulla.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

109

-d-preteritien rinnalla käytetään kaksoissuffiksin -diil- (mon. 2./3. p:n finitisoiduissa partisiipeissa joskus -diin-) avulla muodostettuja preteritejä. Kaksoissuffiksin -l-aines katoaa persoonapäätteiden alun jotaation edellä. Myös yksikön 3. persoonassa käytetään tällöin yleensä finitisoitua partisiippia. Transitiivisuuden oppositio kumoutuu usein kaksoissuffiksin edellä. b) -urv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit agurv’loppua’ yks. 1. p. agur-d-om 2. p. agur-d-al 3. p. agur-d-as

agur-d-ii-jom agur-d-ii-jal

agar-d-ii-jom agar-d-ii-jal

agur-d-iil-o

agar-d-iil-o

mon. 1.p agur-d-am, agur-d-ii-jam, agur-d-ommas agur-d-ii-jommas 2. p. agur-d-e 3. p agur-d-e

agur-d-iil-e, agur-d-iin-e agur-d-iil-e, agur-d-iin-e

agar-d-ii-jam, agar-d-ii-jommas agar-d-iil-e, agar-d-iin-e agar-d-iil-e, agar-d-iin-e

c) -ulv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit džorjulv’vahvistua’ yks. 1. p. džorju-d-om 2. p. džorju-d-al 3. p. džorju-d-as

džorju-d-ii-jom džorju-d-ii-jal

džorja-d-ii-jom džorja-d-ii-jal

džorju-d-iil-o

džorja-d-iil-o

mon. 1.p džorju-d-am, džorju-d-ii-jam, džorju-d-ommas džorju-d-ii-jommas 2. p. džorju-d-e 3. p džorju-d-e

džorju-d-iil-e, džorju-d-iin-e džorju-d-iil-e, džorju-d-iin-e

džorja-d-ii-jam, džorja-d-ii-jommas džorja-d-iil-e, džorja-d-iin-e džorja-d-iil-e, džorja-d-iin-e

110

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Preteritin vartalon muodostus 6.22

Preteritin vartalo muodostetaan preesensin vartalosta lisäämällä sen perään preteritin tunnus, joko -d-, -id-, -t-, -l-/-n- tai kaksoissuffiksi -diil-/-diin-. Pienellä osalla primaariverbejä preteriti muodostetaan liittämällä jotaatio ja persoonapääte suoraan juureen. Preteritin tunnuksen valinta riippuu preesensin vartalon viimeisestä segmentistä sekä verbin valenssista. PRIMAARIVERBIT

6.23

-d-preteriti

a) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -rkhaarkurrpeertšeer-

kutsua tapella kaataa tehdä

khar-dkur-dper-dtšer-d-

khar-d-om kur-d-om per-d-om tšer-d-om

b) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -lbollspilltšelltšoll-

kastaa pistää tanssia kuoria

bol-dspil-dtšel-dtšol-d-

bol-d-om spil-d-om tšel-d-om tšol-d-om

c) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -vtšuuvlaittaa tšu-nd- (< tšutšu-nd-om dd-)

6.24

-id-preteriti

a) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -b-, -d-, -t-

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

džambkhandroodtraadprast-

laulaa haista etsiä ajaa juosta

džamb-idkhand-idrood-idtraad-idprast-id-

111

džamb-id-om khand-id-om rood-id-om traad-id-om prast-id-om

b) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -n- 27 džaankannphannrann-

tietää totella vangita kirjoittaa

džaan-idkann-idphann-idrann-id-

džaan-id-om kann-id-om phann-id-om rann-id-om

džiiv-id-

džiiv-id-om28

c) verbillä džiiv- ’elää’ džiiv-

elää

Osalla primaariverbeistä -d-tunnus liityy preesensin vartaloon sidevokaalin -ikera, jolloin verbin vartalo ei muutu. Sidevokaali on pakollinen primaariverbeillä, joiden vartalo päättyy ei-velaariseen klusiiliin. Sidevokaali esiintyy myös eräillä -n-vartaloisilla primaariverbeillä.

6.25

-d- ja -id-preteriti vaihtelevat rouv-

itkeä

souv-

nukkua

staav-

kävellä

thouv-

pestä

rou-drouv-idsou-dsouv-idstau-dstaav-idtho-ndthouv-id-

rou-d-om rouv-id-om sou-d-om souv-id-om stau-d-om staav-id-om tho-nd-om thouv-id-om

27

Harvoin -l/j-preteriti: kanjom, ranjom.

28

Usein myös džiivadom, džiivudom, dživadiijom.

112

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Sidevokaalillinen -d-preteritityyppi on pyrkinyt nykykielessä muutamissa -vvartaloisissa primaariverbeissä syrjäyttämään sidevokaalittomat -d-preteritit.

6.26

-t-preteriti -t-tunnus vastaa -d-tunnusta niillä primaariverbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy soinnittomaan ei-velaariseen konsonanttiin. -t-preteritejä esiintyy primaariverbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy joko

a) konsonanttiin -ȟaaȟȟbaȟȟbeȟȟkoȟȟnaȟȟpuȟȟtraȟȟ-

olla pyytää istua kirota karata kysyä pelätä

aaȟ-tbaȟ-tbeȟ-tkoȟ-tnaȟ-tpu-ȟ-ttra-ȟ-t-

aaȟ-t-om baȟ-t-om beȟ-t-om koȟ-t-om naȟ-t-om puȟ-t-om traȟ-t-om

khos-t-

khos-t-om

b) tai konsonanttiin -skhoss-

6.27

pyyhkiä

-l-preteriti

a) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -g- tai -kmang-

pyytää

mang-l-

dikk-

nähdä

mekk-

jättää

mukk-

jättää

dik-l-, dik-nmek-l-, mek-nmuk-l-,

mang-j-om mang-l-e dik-j-om dik-l-e, dik-n-e mek-j-om mek-l-e, mek-n-e muk-j-om

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

muk-npekk-

paistaa

pek-l-, pek-n-

113

muk-l-e, muk-ne pek-j-om pek-l-e, pek-n-e

b) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy konsonanttiin -m- tai -nkamm-

haluta

kam-l-

aan-

tuoda

an-l-

ȟunn-

kuulla

ȟun-l-

phenn-

sanoa

phen-l-

tšinn-

ostaa

tšin-l-

tulla

au-l-, au-n-

kam-j-om kam-le an-j-om an-l-e ȟun-j-om ȟun-l-e phen-j-om phen-l-e tšin-j-om tšin-l-e

c) verbillä v- ’tulla’ v-

au-j-om au-l-e, au-n-e

d) verbeillä, joiden preesensin vartalo päättyy vokaaliin ȟa-

syödä

sa-

nauraa

ȟaa-l-, ȟaa-nsan-l-

ȟa-ij-om ȟaa-l-e, ȟaa-n-e san-j-om san-l-e

-l-tunnus esiintyy verraten harvoilla verbeillä. Historiallinen -l-aines katoaa jotaation edellä. Monikon 2. ja 3. persoonassa -l-tunnuksen rinnalla esiintyy osalla verbeistä -n-.

114

6.28

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

-ø-preteriti d-

antaa

l-

ottaa; saada

pii(v)-

juoda

d-iij-om d-iil-e, d-iine l-iij-om l-iil-e, l-iin-e p-iij-om p-iil-e, p-iin-e

Verbien d- ‘antaa’, l- ‘saada; ottaa’ ja pii(v)- ‘juoda’ preteriti muodostetaan liittämällä jotaatio ja persoonapääte suoraan juureen.

6.29

Epäsäännölliset preteritit dža-

mennä

džeel-, džeen-

meer-

kuolla

muul-, muun-

dže-ij-om džee-l-e, džee-n-e mu-ij-om29 muu-l-e, muu-n-e

Suomen romanikielessä on vain vähän epäsäännöllisiä preteritin vartaloja. Harvat epäsäännölliset preteritivartalot perustuvat muinais- ja keskiindoarjalaisten kielten epäsäännöllisiin menneen ajan partisiippeihin.

Oikeinkirjoitusseikkoja a) Primaariverbien preesensin vartalon pitkä vokaali lyhenee lisättäessä vartalon loppuun preteritin tunnus, esim. khar-d-, tšer-d-. b) Vartalonloppuiset geminaatat yksinkertaistuvat preteritin tunnuksen edellä, esim bol-d-.

29

Usein kuitenkin muulidom, merdom.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

6.30

115

TRANSITIIVIT daravȟaȟavȟoȟavtassavundrav-

pelätä syöttää valehdella lämmittää ihmetellä

dara-dȟaȟa-dȟoȟa-dtassa-dundra-d-

dara-d-om ȟaȟad-om ȟoȟa-d-om tassa-d-om undra-d-om

Transitiivien preteriti muodostetaan aina -d-tunnuksen avulla.

INTRANSITIIVIT

6.31

garuv-

piiloutua

garu-dgaru-diil-, garu-diin-

vandruv-

vaeltaa

vandru-dvandru-diil-, vandru-diin-

garu-d-om garu-dii-j-om garu-dii-l-e, garu-dii-n-e vandru-d-om vandru-dii-j-om vandru-diil-e, vandru-diin-e

gara-dii-j-om gara-dii-l-e, gara-dii-ne vandra-dii-j-om vandra-diil-e, vandra-diin-e

Intransitiivien preteriti voidaan muodostaa -d-tunnuksen avulla. Rinnalla käytetään kaksoissuffiksin -diil-/-diin- avulla muodostettuja preteritejä. Transitiivisuuden oppositio kumoutuu usein kaksoissuffiksin edellä. Oikeinkirjoitusseikkoja a) Transitiivien ja intransitiivien preesensin vartalon loppu-v katoaa preteritin tunnusten edellä. b) Kaksoissuffiksin lopun -l- katoaa persoonapäätteiden jotaation edellä.

116

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Etäisyyden tunnus -as preteritin muodoissa 6.32

a) yksikön 1. persoona: ȟleppudomm-as liijomm-as staudomm-as vandrudomm-as

= = = =

ȟleppudom liijom staudom vandrudom

pääsin sain kävin kuljin

b) yksikön 2. persoona: ȟleppudall-as liijall-as staudall-as vandrudall-as

= = = =

ȟleppudal liijal staudal vandrudal

pääsit sait kävit kuljit

c) monikon 1. persoona: ȟleppudamm-as liijamm-as staudamm-as vandrudamm-as

= = = =

ȟleppudam liijam staudam vandrudam

pääsimme saimme kävimme kuljimme

”Etäisyyden tunnus” -as on kopulaa s/h- lukuun ottamatta preteritin muodoissa morfosemanttisesti tyhjä. Sen lisääminen tai pois jättäminen eivät vaikuta millään lailla verbinmuodon merkitykseen. Suomen romanikielessä se voi liittyä optionaalisesti osaan preteritin muodoista.

6.33

-as voidaan lisätä myös liittotempusten perfektin ja pluskvamperfektin pääverbeinä oleviin preteritin muotoihin ilman, että merkitys muuttuu: me som liijommas = me som liijom ’minä olen saanut’, tu sallas liijallas = tu sallas liijal ’sinä olit saanut’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Oikeinkirjoitusseikkoja Persoonapäätteiden loppukonsonantit -m ja -l geminoituvat etäisyyden tunnuksen edellä. vrt. ȟleppudom – ȟleppudomm-as, ȟleppudal – ȟleppudall-as.

Perifrastinen preteriti 6.34

Me sommas sterdo. Joon aaȟte lolle doori. Tume sas souvimen.

Minä seisoin. He olivat siellä yötä. Olitte nukkumassa.

Perifrastinen preteriti koostuu apuverbistä s-/h- ‘olla’ tai aaȟȟ- ‘olla’ ja temaattisesta tai atemaattisesta partisiipista.

Perfekti PRIMAARIVERBIT

6.35

boll’kastaa’ yks. 1. p. s-om bol-d-om 2. p. s-al bol-d-al 3. p. h-in bol-d-as

mekk’jättää’ s-om mek-j-om s-al mek-j-al h-in mek-j-as

d’antaa’ s-om diij-om s-al diij-al h-in diij-as, h-in diil-o mon. 1.p s-am bol-d-am, s-am mek-j-am, s-am diij-am, s-ommas s-ommas s-ommas bol-d-ommas mek-j-ommas d-iij-ommas 2. p. s-an bol-d-e s-an mek-l-e, s-an dii-l-e, s-an mek-n-e s-an dii-n-e 3. p h-in bol-d-e h-in mek-le, h-in dii-l-e, h-in mek-n-e h-in dii-n-e

117

118

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Perfekti on liittotempus, joka rakentuu apuverbistä s-/h- ‘olla’ tai aaȟȟ- ‘olla’ ja persoonassa taipuvasta pääverbistä. Pääverbin aikamuotona on aina preteriti. Perfektissä apuverbin aikamuotona on preesens. Apuverbi s-/h- voi taipua kaikissa persoonissa.

6.36

boll’kastaa’ yks. 1. p. h-in bol-d-om 2. p. h-in bol-d-al 3. p. h-in bol-d-as

mekk’jättää’ h-in mek-j-om h-in mek-j-al h-in mek-j-as

d’antaa’ h-in diij-om h-in diij-al h-in diij-as, h-in diil-o mon. 1.p h-in bol-d-am, h-in mek-j-am, h-in diij-am, h-in bol-d-ommas h-in mek-j-ommas h-in d-iij-ommas 2. p. h-in bol-d-e h-in mek-l-e, h-in dii-l-e, h-in mek-n-e h-in dii-n-e 3. p h-in bol-d-e h-in mek-le, h-in dii-l-e, h-in mek-n-e h-in dii-n-e

Usein kuitenkin apuverbin yksikön ja monikon 3. persoonan muoto hin on yleistetty kaikkiin persooniin.

6.37

boll’kastaa’ yks. 1. p. aaȟȟ-a-a bol-d-om 2. p. aaȟȟ-eh-a bol-d-al 3. p. aaȟȟ-el-a bol-d-as

mekk’jättää’ aaȟȟ-a-a mek-j-om aaȟȟ-eh-a mek-j-al aaȟȟ-el-a mek-j-as

d’antaa’ aaȟȟ-a-a diij-om aaȟȟ-eh-a diij-al aaȟȟ-el-a diij-as, aaȟȟ-el-a diil-o mon. 1.p aaȟȟ-ah-a bol-d-am, aaȟȟ-ah-a mek-j-am, aaȟȟ-ah-a diij-am, aaȟȟ-ah-a aaȟȟ-ah-a aaȟȟ-ah-a bol-d-ommas mek-j-ommas d-iij-ommas 2. p. aaȟȟ-en-a bol-d-e aaȟȟ-en-a mek-l-e, aaȟȟ-en-a dii-l-e, aaȟȟ-en-a mek-n-e aaȟȟ-en-a dii-n-e 3. p aaȟȟ-en-a bol-d-e aaȟȟ-en-a mek-le, aaȟȟ-en-a dii-l-e, aaȟȟ-en-a mek-n-e aaȟȟ-en-a dii-n-e

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

119

aaȟȟ- ‘olla’ on apuverbinä aina persoonissa taipuva.

TRANSITIIVIT

6.38

6.39

6.40

rakkav’puhua’ yks. 1. p. s-om rakka-d-om 2. p. s-al rakka-d-al 3. p. h-in rakka-d-as mon. 1.p s-am rakka-d-am, s-ommas rakka-d-ommas 2. p. s-an rakka-d-e 3. p h-in rakka-d-e

phagarvdžorjalv’särkeä’ ’vahvistaa’ s-om phagar-d-om s-om džorja-d-om s-al phagar-d-al s-al džorja-d-al h-in hagar-d-as h-in džorja-d-as s-am phagar-d-am, s-am džorja-d-am, s-ommas s-ommas phagar-d-ommas džorja-d-ommas s-an phagar-d-e s-an džorja-d-e h-in phagar-d-e h-in džorja-d-e

rakkavphagarv’puhua’ ’särkeä’ yks. 1. p. h-in rakka-d-om h-in phagar-d-om 2. p. h-in rakka-d-al h-in phagar-d-al 3. p. h-in rakka-d-as h-in phagar-d-as jne. jne. rakkav’puhua’ yks. 1. aaȟȟ-a-a rakka-dp. om 2. p. aaȟȟ-eh-a rakka-d-al 3. p. aaȟȟ-el-a rakka-d-as jne.

džorjalv’vahvistaa’ h-in džorja-d-om h-in džorja-d-al h-in džorja-d-as jne.

phagarv’särkeä’ aaȟȟ-a-a phagar-dom aaȟȟ-eh-a phagar-d-al aaȟȟ-el-a phagar-d-as jne.

džorjalv’vahvistaa’ aaȟȟ-a-a džorja-dom aaȟȟ-eh-a džorja-d-al aaȟȟ-el-a džorja-d-as jne.

120

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

INTRANSITIIVIT

6.41

6.42

garuv’piiloutua’ yks. 1. p. s-om garu-d-om s-om garu-d-ii-jom 2. p. s-al garu-d-al s-al garu-d-ii-jal 3. p. h-in garu-d-as h-in garu-d-iil-o mon. 1.p s-am garu-da-m, s-am garu-d-ii-jam, s-ommas s-ommas garu-d-ommas garu-d-ii-jommas 2. p. s-an garu-d-e s-an garu-d-iil-e, s-an garu-d-iin-e 3. p h-in garu-d-e h-in garu-d-iil-e, h-in garu-d-iin-e

garuv’piiloutua’ yks. 1. p. h-in garu-d-om h-in garu-d-ii-jom 2. p. h-in garu-d-al h-in garu-d-ii-jal 3. p. h-in garu-d-as h-in garu-d-iil-o jne. jne.

garuv’piiloutua’ yks. 1. aaȟȟ-a-a garu-dp. om 2. p. aaȟȟ-eh-a garu-dal 3. p. aaȟȟ-el-a garu-das jne.

s-om gara-d-ii-jom s-al gara-d-ii-jal h-in gara-d-iil-o s-am gara-d-ii-jam, s-ommas gara-d-ii-jommas s-an gara-d-iil-e, s-an gara-d-iin-e h-in gara-d-iil-e, h-in gara-d-iin-e

h-in gara-d-ii-jom h-in gara-d-ii-jal h-in gara-d-iil-o jne.

aaȟȟ-a-a garu-d-ii- aaȟȟ-a-a gara-d-ii-jom jom aaȟȟ-eh-a garu-d-ii- aaȟȟ-eh-a gara-d-ii-jal jal aaȟȟ-el-a garu-daaȟȟ-el-a gara-d-iil-o iil-o jne. jne.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

121

Pluskvamperfekti PRIMAARIVERBIT

6.43

boll’kastaa’ yks. 1. p. s-omm-as bol-d-om 2. p. s-all-as bol-d-al 3. p. s-as bol-d-as

mekk’jättää’ s-omm-as mek-j-om s-all-as mek-j-al s-as mek-j-as

d’antaa’ s-omm-as diij-om s-all-as diij-al s-as diij-as, s-as diil-o mon. 1.p s-amm-as bol-d-am, s-amm-as mek-j-am, s-amm-as diij-am, s-ammas s-ammas s-ammas bol-d-ommas mek-j-ommas d-iij-ommas 2. p. s-ann-as bol-d-e s-ann-as mek-l-e, s-ann-as dii-l-e, s-ann-as mek-n-e s-ann-as dii-n-e 3. p s-as bol-d-e s-as mek-le, s-as dii-l-e, s-as mek-n-e s-as dii-n-e

Pluskvamperfekti on liittotempus, joka rakentuu apuverbistä s-/h- ‘olla’ tai aaȟȟ- ‘olla’ ja persoonassa taipuvasta pääverbistä. Pääverbin aikamuotona on aina preteriti. Pluskvamperfektissä apuverbin aikamuotona on preteriti. Apuverbi s-/h- voi taipua kaikissa persoonissa.

6.44

boll’kastaa’ yks. 1. p. s-as bol-d-om 2. p. s-as bol-d-al 3. p. s-as bol-d-as

mekk’jättää’ s-as mek-j-om s-as mek-j-al s-as mek-j-as

d’antaa’ s-as diij-om s-as diij-al s-as diij-as, s-as diil-o mon. 1.p s-as bol-d-am, s-as mek-j-am, s-as diij-am, s-as bol-d-ommas s-as mek-j-ommas s-as d-iij-ommas 2. p. s-as bol-d-e s-as mek-l-e, s-as dii-l-e, s-as mek-n-e s-as dii-n-e

122

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

3. p s-as bol-d-e

s-as mek-le, s-as mek-n-e

s-as dii-l-e, s-as dii-n-e

Usein apuverbin yksikön ja monikon 3. persoonan muoto sas on yleistetty kaikkiin persooniin.

6.45

boll’kastaa’ yks. 1. p. aaȟ-t-om bol-d-om 2. p. aaȟ-t-al bol-d-al 3. p. aaȟ-t-as bol-d-as

mekk’jättää’ aaȟ-t-om mek-j-om aaȟ-t-al mek-j-al aaȟ-t-as mek-j-as

d’antaa’ aaȟ-t-om diij-om aaȟ-t-al diij-al aaȟ-t-as diij-as, aaȟ-t-as diil-o mon. 1.p aaȟ-t-am bol-d-am, aaȟ-t-am mek-j-am, aaȟ-t-am diij-am, aaȟ-t-ommas aaȟ-t-ommas aaȟ-t-ommas bol-d-ommas mek-j-ommas d-iij-ommas 2. p. aaȟ-t-e bol-d-e aaȟ-t-e mek-l-e, aaȟ-t-e dii-l-e, aaȟ-t-e mek-n-e aaȟ-t-e dii-n-e 3. p aaȟ-t-e bol-d-e aaȟ-t-e mek-le, aaȟ-t-e dii-l-e, aaȟ-t-e mek-n-e aaȟ-t-e dii-n-e

aaȟȟ- ‘olla’ on apuverbinä aina persoonissa taipuva. TRANSITIIVIT

6.46

rakkav’puhua’ yks. 1. p. s-omm-as rakka-dom 2. p. s-allas rakka-d-al 3. p. s-as rakka-d-as mon. 1.p s-amm-as rakka-d-am, s-amm-as rakka-d-ommas 2. p. s-ann.as rakka-d-e 3. p s-as rakka-d-e

phagarv’särkeä’ s-omm-as phagar-dom s-allas phagar-d-al s-as phagar-d-as s-amm-as phagar-d-am, s-ammas phagar-d-ommas s-ann-as phagar-d-e s-as phagar-d-e

džorjalv’vahvistaa’ s-omm-as džorja-dom s-allas džorja-d-al s-as džorja-d-as s-amm-as džorja-d-am, s-ammas džorja-d-ommas s-ann-as džorja-d-e s-as džorja-d-e

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

6.47

6.48

rakkavphagarv’puhua’ ’särkeä’ yks. 1. p. s-as rakka-d-om s-as phagar-d-om 2. p. s-as rakka-d-al s-as phagar-d-al 3. p. s-as rakka-d-as s-as phagar-d-as jne. jne. rakkav’puhua’ yks. 1. aaȟ-t-om rakka-dp. om 2. p. aaȟ-t-al rakka-d-al 3. p. aaȟ-t-as rakka-d-as jne.

123

džorjalv’vahvistaa’ s-as džorja-d-om s-as džorja-d-al s-as džorja-d-as jne.

phagarv’särkeä’ aaȟ-t-om phagar-dom aaȟ-t-al phagar-d-al aaȟ-t-as phagar-d-as jne.

džorjalv’vahvistaa’ aaȟ-t-om džorja-dom aaȟ-t-al džorja-d-al aaȟ-t-as džorja-d-as jne.

INTRANSITIIVIT

6.49

garuv’piiloutua’ yks. 1. p. s-omm-as garu-d-om s-omm-as garu-d-ii-jom s-omm-as gara-d-ii-jom 2. p. s-all-as garu-d-al s-all-as garu-d-ii-jal s-allas gara-d-ii-jal 3. p. sas garu-d-as s-as garu-d-iil-o s-as gara-d-iil-o mon. 1.p s-ammas garu-da-m, s-amm-as garu-d-ii-jam, s-amm-as gara-d-ii-jam, s-ammas s-ammas s-ammas garu-d-ommas garu-d-ii-jommas gara-d-ii-jommas 2. p. s-annas garu-d-e s-ann-as garu-d-iil-e, s-ann-as gara-d-iil-e, s-ann-as garu-d-iin-e s-ann-as gara-d-iin-e 3. p s-as garu-d-e s-as garu-d-iil-e, s-as gara-d-iil-e, s-as garu-d-iin-e s-as gara-d-iin-e

124

6.50

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

garuv’piiloutua’ yks. 1. p. s-as garu-d-om s-as garu-d-ii-jom 2. p. s-as garu-d-al s-as garu-d-ii-jal 3. p. s-as garu-d-as s-as garu-d-iil-o jne. jne. garuv’piiloutua’ yks. 1. aaȟ-t-om garu-dp. om 2. p. aaȟ-t-al garu-d-al 3. p. aaȟ-t-as garu-d-as jne.

s-as gara-d-ii-jom s-as gara-d-ii-jal s-as gara-d-iil-o jne.

aaȟ-t-om garu-d-iijom aaȟ-t-al garu-d-ii-jal aaȟ-t-as garu-d-iil-o jne.

aaȟ-t-om gara-d-iijom aaȟ-t-al gara-d-ii-jal aaȟ-t-as gara-d-iil-o jne.

Futuurin ilmaisukeinoja

6.51

Jou vela sartti aro Sveittiko themmesko ring. So tšeereha aro juulako tšoon?

Hän tulee huomenna Ruotsin puolelle.

Huot hin niijal.

Kohta on kesä.

Mitä teet joulukuussa?

Futuuria ilmaistaan Suomen romanikielessä useimmiten indikatiivin preesensillä.

6.52

yks. 1. p. 2. p. 3. p. mon. 1.p 2. p. 3. p

vaa (te) phennaa veha (te) phennes vela (te) phennel vaha (te) phennen vena (te) phennen vena (te) phennen

vaa (te) džambaa veha (te) džambes vela (te) džambel vaha (te) džamben vena (te) džamben vena (te) džamben

vaa (te) baȟavaa veha (te) baȟaves vela (te) baȟavel vaha (te) baȟaven vena (te) baȟaven vena (te) baȟaven

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

125

Liittomuotojen perfektin ja pluskvamperfektin ohella Suomen romanikieleen on kehittynyt myös futuurin kiertoilmauksia, joista tavallisin koostuu apuverbistä v- 'tulla' ja pääverbistä.

Konditionaalin preesens 6.53

Suomen romanikielessä konditionaalin preesensinä30 toimii lähes indikatiivin preesensin kaltainen verbinmuoto. Konditionaalin preesens muodostetaan preesensin vartalosta preesensin persoonapäättein. Indikatiivin preesensistä konditionaalin preesensin erottaa etäisyyden tunnus -as. Monissa muissa Euroopan romanimurteissa Suomen romanikielen konditionaalin preesensiä vastaava muoto onkin imperfekti. KONSONANTTIVARTALOISET VERBIT

6.54

Primaariverbit a) Muut kuin -r-vartaloiset primaariverbit boll’kastaa’ yks. 1. p. boll-a-as 2. p. boll-eh-as 3. p. boll-el-as mon. 1.p boll-ah-as 2. p. boll-en-as 3. p boll-en-as

30

traad’ajaa’ traad-a-as traad-eh-as traad-el-as traad-ah-as traad-en-as traad-en-as

baȟȟ’pyytää’ baȟȟ-a-as baȟȟ-eh-as baȟȟ-el-as baȟȟ-ah-as baȟȟ-en-as baȟȟ-en-as

mekk’jättää’ mekk-a-as mekk-eh-as mekk-el-as mekk-ah-as mekk-en-as mekk-en-as

d’antaa’ d-a-as d-eh-as d-el-as d-ah-as d-en-as d-en-as

Monissa yksilömurteissa verbien konditionaalin preesensin taivutus pyrkii yksinkertaistumaan

vastaavalla tavalla kuin indikatiivin preesensissä.

126

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

b) -r-vartaloiset primaariverbit tšeer- ’tehdä’, lurr- ’ryöstää’: tšeer’tehdä’ yks. 1. p. tšeer-a-as 2. p. tšeer-eh-as 3. p. tšerr-as mon. 1.p tšeer-ah-as 2. p. tšer-n-as 3. p tšer-n-as

6.55

lurr’ryöstää’ lurr-a-as lurr-eh-as lurr-el-as, (lurr-as) lurr-ah-as lur-n-as lur-n-as

Transitiivit a) -av-johtimella muodostetut transitiiviverbit ja lainaverbit rakkav’puhua’ -e-preesens yks. 1. p. rakkav-a-as 2. p. rakkav-eh-as 3. p. rakkav-el-as mon. 1.p rakkav-ah-as 2. p. rakkav-en-as 3. p rakkav-en-as

-i-preesens kontrahoituneet muodot – – – – rakk-il-as, – rakk-in-as – – rakk-in-as rakka-n-as rakk-in-as rakka-n-as

b) -arv- ja -erv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit: phagarvphagerv’rikkoa’ ’rikkoa’ -e-preesens -i-preesens -e-preesens -i-preesens yks. 1. p. phagarv-a-as – phagerv-a-as –

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

2. p. phagarv-eh-as 3. p. phagarv-el-as mon. 1.p phagarv-ah-as 2. p. phagarv-en-as 3. p phagarv-en-as

– phagir-l-as – – –

phagerv-eh-as phagerv-el-as phagerv-ah-as phagerv-en-as phagerv-en-as

– phagir-l-as – – –

c) -ev- ja -iv-johtimilla muodostetut transitiiviverbit tšaaljev’tehdä kylläiseksi’ -e-preesens yks. 1. p. tšaaljev-a-as 2. p. tšaaljev-eh-as 3. p. tšaaljev-el-as jne.

tšeekjiv’tunnustaa’ -e-preesens -i-preesens tšeekjiv-a-as – tšeekjiv-eh-as – tšeekjiv-el-as tšeekj-il-as, tšeekj-in-as jne. jne.

d) -alv-johtimella muodostetut transitiiviverbit džorjalv’vahvistaa’ -e-preesens yks. 1. p. džorjalv-a-as 2. p. džorjalv-eh-as 3. p. džorjalv-el-as jne.

-i-preesens – – džorj-il-as jne.

127

128

6.56

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Intransitiivit a) -uv-/-ov-johtimella muodostetut intransitiivi- ja lainaverbit garuv’piiloutua’ -e-preesens

-i-preesens

yks. 1. p. garuv-a-as – 2. p. garuv-eh-as – 3. p. (garuv-el-as) gar-il-as, gar-in-as mon. 1.p garuv-ah-as – 2. p. (garuv-en-as) gar-in-as 3. p (garuv-en-as) gar-in-as

kontrahoituneet muodot – – garu-l-as – garu-n-as garu-n-as

b) -urv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit agurv’loppua’ -e-preesens yks. 1. p. agurv-a-as 2. p. agurv-eh-as 3. p. agurv-el-as jne. c) -ulv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit džorjulv’vahvistua’ -e-preesens yks. 1. p. džorjulv-a-as 2. p. džorjulv-eh-as 3. p. džorjulv-el-as jne.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

129

VOKAALIVARTALOISET PRIMAARIVERBIT

6.57

Vokaalivartaloisten verbien -a- ja -i-preesensit dža’mennä’ yks. 1. p. dža-as 2. p. dža-h-as 3. p. dža-l-as mon. 1.p dža-h-as 2. p. dža-n-as 3. p dža-n-as

ȟa’syödä’ ȟa-as ȟa-h-as ȟa-l-as ȟa-h-as ȟa-n-as ȟa-n-as

sa’nauraa’ sa-as sa-h-as sa-l-as sa-h-as sa-n-as sa-n-as

pi’juoda’ piiv-a-as piiv-eh-as pi-l-as piiv-ah-as pi-n-as pi-n-as

Konditionaalin perfekti 6.58 6.59

Konditionaalin perfekti on liittomuoto, jossa apuverbinä on verbin aaȟȟ’olla’ konditionaali. Pääverbin aikamuotona on preteriti. Primaariverbit boll’kastaa’ yks. 1. p. aaȟȟ-a-as bol-d-om 2. p. aaȟȟ-eh-as bol-d-al 3. p. aaȟȟ-el-as bol-d-as

mekk’jättää’ aaȟȟ-a-as mek-j-om aaȟȟ-eh-as mek-j-al aaȟȟ-el-as mek-j-as

d’antaa’ aaȟȟ-a-as diij-om aaȟȟ-eh-as diij-al aaȟȟ-el-as diij-as, aaȟȟ-el-as diil-o mon. 1.p aaȟȟ-ah-as bol-d-am, aaȟȟ-ah-as mek-j-am, aaȟȟ-ah-as diij-am, aaȟȟ-ah-as aaȟȟ-ah-as aaȟȟ-ah-as bol-d-ommas mek-j-ommas d-iij-ommas 2. p. aaȟȟ-en-as bol-d-e aaȟȟ-en-as mek-l-e, aaȟȟ-en-as dii-l-e, aaȟȟ-en-as mek-n-e aaȟȟ-en-as dii-n-e 3. p aaȟȟ-en-as bol-d-e aaȟȟ-en-as mek-le, aaȟȟ-en-as dii-l-e, aaȟȟ-en-as mek-n-e aaȟȟ-en-as dii-n-e

130

6.60

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Transitiivit rakkavphagarvdžorjalv’puhua’ ’särkeä’ ’vahvistaa’ yks. 1. p. aaȟȟ-a-as rakka-d-om aaȟȟ-a-as phagar-d-om aaȟȟ-a-as džorja-d-om 2. p. aaȟȟ-eh-as rakka-d-al aaȟȟ-eh-as phagar-d-al aaȟȟ-eh-as džorja-d-al 3. p. aaȟȟ-el-as rakka-d-as aaȟȟ-el-as phagar-d-as aaȟȟ-el-as džorja-d-as jne. jne. jne.

6.61

Intransitiivit garuv’piiloutua’ yks. 1. p. aaȟȟ-a-as garu-d-om aaȟȟ-a-as garu-d-ii-jom aaȟȟ-a-as gara-d-ii-jom 2. p. aaȟȟ-eh-as garu-d-al aaȟȟ-eh-as garu-d-ii-jal aaȟȟ-eh-as gara-d-ii-jal 3. p. aaȟȟ-el-as garu-d-as aaȟȟ-el-as garu-d-iil-o aaȟȟ-el-as gara-d-iil-o jne. jne. jne.

Subjunktiivi 6.62

Subjunktiivi on tapaluokka, joka muodostetaan preesensin vartalosta. Muotoopillisesti se eroaa indikatiivista ja konditionaalista siinä, että etäisyyden tunnus (-a tai -as) puuttuu. -i-preesens ja kontrahoituneet muodot puuttuvat. Subjunktiivin taivutus on yksinkertaistunut siten, että monikon 3. persoonan -en-loppuinen muoto on yleistetty myös monikon 1. persoonaan. Oletuksenmukaista -as-loppuista monikon 1. persoonan muotoa ei enää käytetä. 31 31

a) Monilla puhujilla yksikön 3. persoonan -el tai yksikön 2. persoonan -es esiintyy kaikissa

yksikön muodoissa:

yk.s. 1.p. (te) traadel

(te) traades

3.p. (te) traadel

(te) traades

2.p. (te) traadel

(te) traades

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

131

Subjunktiivin muotoja edeltävä te voidaan myös jättää pois. KONSONANTTIVARTALOISET VERBIT

6.63

Primaariverbit boll’kastaa’ yks. 1. p. (te) boll-aa 2. p. (te) boll-es 3. p. (te) boll-el mon. 1.p (te) boll-en 2. p. (te) boll-en 3. p (te) boll-en

6.64

baȟȟ’pyytää’ (te) baȟȟ-aa (te) baȟȟ-es (te) baȟȟ-el (te) baȟȟ-en (te) baȟȟ-en (te) baȟȟ-en

mekk’jättää’ (te) mekk-aa (te) mekk-es (te) mekk-el (te) mekk-en (te) mekk-en (te) mekk-en

d’antaa’ (te) d-aa (te) d-es (te) d-el (te) d-en (te) d-en (te) d-en

tšeer’tehdä’ (te) tšeer-aa (te) tšeer-es (te) tšeer-el (te) tšeer-en (te) tšeer-en (te) tšeer-en

Transitiivit rakkav’puhua’ yks. 1. p. (te) rakkav-aa 2. p. (te) rakkav-es 3. p. (te) rakkav-el mon. 1.p (te) rakkav-en 2. p. (te) rakkav-en 3. p (te) rakkav-en

phagarv- ’rikkoa’ tšaaljev’tehdä kylläiseksi’ (te) phagarv-aa (te) tšaaljev-aa (te) phagarv-es (te) tšaaljev-es (te) phagarv-el (te) tšaaljev-el (te) phagarv-en (te) tšaaljev-en (te) phagarv-en (te) tšaaljev-en (te) phagarv-en (te) tšaaljev-en

džorjalv’vahvistaa’ (te) džorjalv-aa (te) džorjalv-es (te) džorjalv-el (te) džorjalv-en (te) džorjalv-en (te) džorjalv-en

b) Joillakin puhujilla paradigma on supistunut infinitiiviksi, jossa kaikkiin yksikön ja monikon persooniin on valittu yleisimmin yksikön 3. persoonan pääte: yk.s. 1.p. (te) traadel 2.p. (te) traadel 3.p. (te) traadel

mon. 1.p (te) traadel 2.p. (te) traadel 3.p. (te) traadel

132

6.65

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Intransitiivit garuv’piiloutua’ yks. 1. p. (te) garuv-aa 2. p. (te) garuv-es 3. p. (te) garuv-el mon. 1.p (te) garuv-en 2. p. (te) garuv-en 3. p (te) garuv-en

6.66

agurv’loppua’ (te) agurv-aa (te) agurv-es (te) agurv-el (te) agurv-en (te) agurv-en (te) agurv-en

džorjulv’vahvistua’ (te) džorjulv-aa (te) džorjulv-es (te) džorjulv-el (te) džorjulv-en (te) džorjulv-en (te) džorjulv-en

VOKAALIVARTALOISET PRIMAARIVERBIT dža’mennä’ yks. 1. p. (te) dža-a 2. p. (te) dža-s 3. p. (te) dža-l

ȟa’syödä’ (te) ȟa-a (te) ȟa-s (te) ȟa-l

sa’nauraa’ (te) sa-a (te) sa-s (te) sa-l

mon. 1.p (te) dža-n

(te) ȟa-n (te) sa-n

2. p. (te) dža-n

(te) ȟa-n (te) sa-n

3. p (te) dža-n

(te) ȟa-n (te) sa-n

pi’juoda’ (te) piiv-aa (te) piiv-es (te) pi-l, (te) piiv-el (te) pi-n, (te) piiv-en (te) pi-n, (te) piiv-en (te) pi-n, (te) pii-ven

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

133

Imperatiivi 6.67

Imperatiivilla on romanikielessä vain yksi oma muoto, yksikön 2. persoona. Imperatiivin monikon 2. persoonan muotona toimii subjunktiivin monikon 2. persoona. KONSONANTTIVARTALOISET VERBIT

6.68

Primaariverbit Verbijuuri khaarpeertšeer-

kutsua kaataa tehdä

Imperatiivin yks. 2. p. khaar! peer! tšeer!

Imperatiivin yksikön 2. p. vastaa monilla primaariverbeillä verbijuurta.

6.69

Verbijuuri bollbaȟȟmekkkurr-

kastaa pyytää jättää tapella

Imperatiivin yks. 2. p. bol! baȟ! mek! kur!

Verbijuuren lopun geminaatta yksinkertaistuu aina primaariverbien imperatiivissa.

6.70

Verbijuuri rouvsouvthouvtšuuv-

itkeä nukkua pestä laittaa

Imperatiivin yks. 2. p. rou! sou! thou! tšu(u)!

134

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Verbijuuren lopun -v- katoaa imperatiivissa.

6.71

Verbijuuri phand-/phannphordroodtraaddžambprastdl-

vangita puhaltaa etsiä ajaa laulaa juosta antaa ottaa; saada

Imperatiivin yks. 2. p. phand-e! phord-e! rood-e! traad-e! džamb-e! prast-e! d-e! l-e!

Verbijuuren loppuun lisätään -e muodostettaessa imperatiivi -d-loppuisista kiinteistä yhdysverbeistä, verbeistä džamb- ’laulaa’ ja prast- ’juosta’ sekä yksikonsonanttisista juurista d- ’antaa’ ja l- ’ottaa; saada’. 32

6.72

Verbijuuri v-

tulla

Imperatiivin yks. 2. p. au!

Verbin v- ’tulla’ imperatiivissa säilyy historiallinen alun a-vokaali. Transitiivit33

6.73

Verbijuuri

32 33

Imperatiivin yks. 2. p.

Puhutussa romanikielessä päätteen vokaali pitenee usein: d-ee, l-ee.

-av-johtimella muodostettujen transitiivien imperatiivin yksikön 2. persoonan pääte puhutussa

romanikielessä on usein -e, kuten osassa primaariverbejä, esim. rakk-e! ’puhu!, kerro!’. -avjohdin katoaa -e-päätteen edeltä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

rakkavphagarvphagervtšaaljevtšeekjiv-

puhua särkeä särkeä tehdä kylläiseksi tunnustaa

135

rakka! phagar! phager! tšaalje! tšeekji!

Verbin vartalon lopun -v- katoaa useimpien transitiivien imperatiivissa.

6.74

Verbijuuri džorjalv-

vahvistaa

Imperatiivin yks. 2. p. džorja!

Verbin vartalon lopun konsonantit -lv- katoavat -alv-johtimella muodostettujen transitiivien imperatiivissa. Intransitiivit

6.75

Verbijuuri garuvagurv-

piiloutua loppua

Imperatiivin yks. 2. p. garu! agur!

Verbin vartalon lopun -v- katoaa useimpien intransitiivien imperatiivissa.

6.76

Verbijuuri džorjulv-

vahvistua

Imperatiivin yks. 2. p. džorju!

Verbin vartalon lopun konsonantit -lv- katoavat -ulv-johtimella muodostettujen intransitiivien imperatiivissa.

136

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

VOKAALIVARTALOISET PRIMAARIVERBIT

6.77

Verbijuuri džaȟasa-

Imperatiivin yks. 2. p. dža! ȟa! sa!

mennä syödä nauraa

Imperatiivin yksikön 2. p. vastaa useimmilla vokaalivartaloisilla primaariverbeillä verbijuurta. Verbin pii(v)- imperatiivin yksikön 2. p. muoto kuuluu pi!

6.78

Ma tšeer!

Älä tee!

Ma tšeeren!

Älkää tehkö!

Kielloissa negaationa toimii sana ma ’älä’, ei na(a)-sana.

Partisiipit TEMAATTISET PARTISIIPIT

6.79

Preesensin vartalo bolltšeernaȟȟmekk-

kastaa tehdä karata jättää

d-

antaa

Temaattinen partisiippi bol-d-o tšer-d-o naȟ-t-o mek-l-o mek-le, mek-ne d-iil-o

Preteriti yks. 1. p. bol-d-om tšer-d-om naȟ-t-om mek-j-om

d-iij-om

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

ȟa-

syödä

dža-

mennä

meer-

kuolla

traadrakkav-

ajaa puhua

garuv-

piiloutua

d-iil-e, d-iin-e ȟaa-l-o ȟaa-l-e, ȟaa-n-e džee-l-o džee-l-e, džee-n-e muu-l-o muu-l-e, muu-n-e traad-id-e (mon.) rakka-d-e (mon.) garu-d-e (mon.) garu-diil-o

137

ȟa-ij-om

dže-ij-om

mu-ij-om yms.

traad-id-om rakka-d-om garu-d-om garu-d-ii-j-om

Temaattiset partisiipit muodostetaan preteritin finiittimuotojen tavoin lisäämällä yleensä preesensin vartaloon preteritin tunnus, joko -d-, -id-, -t-, l-/-n- tai kaksoissuffiksi -diil-/-diin-. Temaattisissa partisiipeissa preteritin tunnusta seuraa adjektiivin mukainen pääte, yleensä joko -o-, (harv.) -i tai e. -id-preteritin saavista primaariverbeistä ja transitiiveista voidaan muodostaa vain monikollisia temaattisia partisiippeja.

6.80

Daad muulo.

Isä kuoli.

Dai muulo.

Äiti kuoli.

Dai muuli. Joon muule/muune.

6.81

He kuolivat.

Preesensin vartalo džaanrannphannpekk-

tietää kirjoittaa sitoa paistaa

sikjav-

opettaa

Temaattinen partisiippi džan-l-o ran-l-o phan-l-o pek-t-o pek-l-o sik-l-o

Preteriti džaan-id-om rann-id-om phann-id-om pek-j-om sikja-d-om

138

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

kamlav-

rakastaa

sikjar-d-o (kam-l-o ’rakas’)

kamla-d-om

Eräät temaattiset partisiipit poikkeavat preteritin muodoista. ATEMAATTISET PARTISIIPIT Temaattisten partisiippien kanssa kilpailee uudempi, atemaattinen partisiippityyppi. Atemaattiset partisiipit muodostetaan verbin preesensin vartalosta lisäämällä siihen sideaineksen (yleensä vain sidevokaali -i-) kreikasta omaksuttu pääte -men. Atemaattinen partisiippi on mahdollista muodostaa lähes kaikista atemaattista ja temaattisista verbeistä.

6.82

Primaariverbit Preesensin vartalo baȟȟmekktšeertraadvdl-

6.83

Atemaattinen partisiippi pyytää baȟȟ-imen jättää mekk-imen tehdä tšeer-imen ajaa traad-imen tulla aav-imen antaa d-iijmen ottaa; saada l-iijimen

Transitiivit Preesensin vartalo rakkavbarvalv-

phagarvphagerv-

Atemaattinen partisiippi puhua rakk-imen tehdä rikkaaksi barv-il-men rikkoa

phag-ir-men

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

139

Transitiiviverbien johtimet katoavat -men-päätteen edellä muodostettaessa atemaattisia partisiippeja. -arv- ja -alv-johtimilla muodostettujen verbien vartalon –r- ja -l-aines säilyy kuitenkin atemaattisissa partisiipeissa.

Intransitiivit

6.84

Preesensin vartalo garuvbarvulvagurv-

6.85

Atemaattinen partisiippi piiloutua gar-imen rikastua barv-il-men loppua

ag-ir-men

Intransitiivien atemaattiset partisiipit ovat samannäköisiä kuin temaattisten partisiippien. Myös intransitiiviverbien johtimet katoavat -men-päätteen edellä. -urv- ja -ulv-johtimilla muodostettujen verbien vartalon –r- ja -l-aines säilyy kuitenkin atemaattisissa partisiipeissa. Preteritin vartalo bol-dper-d-

kastaa kaatua

Atemaattinen partisiippi biboldimen perdimen

juutalainen kaatunut

Harvoissa tapauksissa -men-tunnus liitetään kuitenkin preteritin vartaloon.

6.86

ATEMAATTISTEN PARTISIIPPIEN SIJATAIVUTUS ’puhuttu, puhunut’ primaarisijat yks. nom. rakk-imen mon. rakk-imen obl. rakk-ime-s rakki-me-n sekundaarisijat dat. rakk-ime-s-ke rakki-me-n-ge abl. rakk-ime-s-ta rakki-me-n-na instr. rakk-ime-ha rakki-me-n-sa ‘lyhyt’ gen. rakk-ime-s-ko rakki-me-n-go

140

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Atemaattisia partisiippeja voidaan taivuttaa sijoissa ja luvussa, muttei suvussa.

Indikatiivin tempusten käyttö 6.87

INDIKATIIVIN PREESENS So tu drabaveha? Dik, sar Allan sala! Tarita ta Milaja beȟȟena kaan aro kaalijakkiiro. Joon ȟana just svettos. Kaan hin huot juula. Bereȟ 1559 vaagune kaale vena aro Finnosko them.

Mitä sinä luet? Katso, kuinka Allan nauraa! Tarita ja Milaja istuvat nyt kahvilassa. He syövät juuri pullaa. Nyt on kohta joulu. Vuonna 1559 ensimmäiset romanit tulevat Suomeen.

Preesensin perusmerkityksenä on ilmaista menemätöntä aikaa. puhehetki, viittaushetki ja tapahtuma-aika ovat samat. Preesensmuodon sisältävä lause voidaan myös merkitä esimerkiksi ajan adverbiaaleilla puhehetken aikaiseksi, tulevaksi tai menneeksi.

6.88

Joon aaȟȟena horttas ȟiele, iha gasikaane. Kouva tukko džuuli hin nii passiba.

He ovat todella kylmiä, ihan valkolaismaisia. Tuo sinun vaimosikin on uskossa.

Preesensiä käytetään duratiivisesti ilmaisemaan tilannetta, joka on alkanut ennen puhehetkeä ja joka jatkuu muuttumattomana myös puhehetken jälkeen.

6.89

Staavenako dala valpi buut tumengo neer?

Käyvätkö nämä lapset paljon teidän luonanne?

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Ame ruukuvaha te tšeraven tšiȟko kaali.

141

Meillä on tapana keittää hyvää kahvia.

Preesensiä käytetään iteratiivisesti tai habituaalisesti kuvattaessa usein toistuvia tai totunnaisia tapahtumia.

6.90

Vaagos hilo amengo ȟleȟta prastela saare tšetanes arre aro duitu. - - Joon aanena dukadeske buut ȟaabe. Me iha lansaa, ka meki mostuvaa te kandavaa thundesko burkja ta ȟaabenesko moȟtoja apo dukadengo huusako skongi. Joon dena hilo tiija gooli parne phenjenge, kenti braakuvena ta prastena aro skongi ta frestavena te laȟȟen kurrosko skammin elle tši vauro te tšeeren pherjas. Bi saare komuja, kaale ta gaajeki, sas loȟane ta sanle hilo kvella.

Ensin koko meidän sukumme juoksee kaikki yhdessä sisään huoneeseen. - He tuovat potilaalle paljon ruokaa. Minä ihan häpeän, kun minunkin täytyy kantaa maitopurkkeja ja ruokalaatikoita sairaalan käytävillä. He huutavat koko ajan sairaanhoitajille, lapset kirkuvat ja juoksevat käytävillä ja yrittävät löytää pyörätuolin tai jotain muuta leikkiäkseen. Mutta kaikki ihmiset, romanit ja ei-romanit, olivat iloisia ja nauroivat koko illan.

Preesensiä käytetään historiallisena preesensinä, jolloin viittaushetki ja tapahtuma-aika ovat varhaisempia kuin puhehetki.

6.91

Kyllä kaalo hin lustigo. Kaalo hin kaalo, vaȟka jou hin kuti tiija aaȟtas aro skoola. Gaajo hin alti gaajo.

Kyllä romani on hauska. Romani on romani, vaikka hän on vähän aikaa ollut koulussa. Ei-romani on aina ei-romani.

Preesensiä käytetään geneerisesti kuvaamaan yleispäteviä asiaintiloja, jotka eivät riipu ajankohdasta.

142

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

PRETERITI

6.92

Me ȟunjom just Allanesta, at tuut hin tšiȟko gres.

Kuulin juuri Allanilta, että sinulla on hyvä hevonen.

Me drabavaa iek patros, so me laȟtom doi taflata.

Luen yhtä lehteä, jonka löysin tuolta pöydältä.

Me biknadommas dui fäärdyjä.

Myin kaksi autoa.

Veija buurudas triijana berȟ aro Sveittiko them. Daari barjudommas, džividommas ta tšerdommas butti. Vaȟka ame puȟtam buut gongi, nii alti ame liijam ajasaavo svaariba, at naa na ame na džaanaha, hinko daari kaale. Leen sas ajasaavo tšeer, kai ruukadiine aaȟȟen.

Veija asui 30 vuotta Ruotsissa. Täällä kasvoimme, elimme ja teimme työtä. Vaikka kysyimme monta kertaa, niin aina saimme sellaisen vastauksen, että emme me tiedä, onko siellä romaneja. Heillä oli sellainen talo, jossa heillä oli tapana olla.

Romanikielen preteriti vastaa käytöltään suomen imperfektiä. Sitä käytetään samalla tavoin kuin suomen imperfektiä ilmaisemaan puhehetken kannalta mennyttä aikaa.

6.93

Sigide ame dživadiijammas doori Salmi, taala aulo kurriba, ame nourudiijam nikki doorita, ame aujam daari Leppävirta ta taala menge diine ajasaave papri, ame dola papri rigadommas aro gau. Mango daad aaȟtas gresko pariboskiiro, jou parudas gres, biknadas gres, tšinjas gres, liijas maaro.

Ennen me asuimme siellä Salmissa, sitten tuli sota, me jouduimme pois sieltä, me tulimme tänne Leppävirtaan ja sitten meille annettiin sellaiset paperit, me ne paperit veimme kylään. Minun isäni oli hevosenvaihtaja, hän vaihtoi hevosta, myi hevosta, osti hevosta, sai leipää.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

143

Preteritiä käytetään kerrottaessa peräkkäisistä tai keskenään samanaikaisistakin, puhehetken kannalta menneistä tilanteista.

6.94

So tumengo nau sas?

Mikä teidän nimenne oli?

Preteritiä käytetään tuomaan ilmaukseen etäännyttävää tai kohteliasta sävyä.

PERFEKTI

6.95

Horttas buut phurane komuja hin aune aro tukko pappusko divisa. Hinko tumen aaȟte svoortibi gaajensa? Datta hin jakkes ȟarȟal ku tumen hin biknade piiben, sar ȟarȟal dotta hin.

Hyvin monet vanhat ihmiset ovat tulleet isoisäsi (syntymä)päiville. Onko teillä ollut vaikeuksia valkolaisten kanssa? Siitä on niin kauan, kun te olette myyneet juomaa, niin kauan siitä on.

Romanikielen perfekti vastaa käytöltään suomen perfektiä. Se on suomen kaltainen osittain menneen ja osittain menemättömän ajan tempus, joka tarkastelee tilannetta tapahtuma-aikaa myöhemmästä hetkestä käsin.

6.96

Tu sal kaan ladadal dosta douva. Kaan me som ȟaijom dosta

Sinä olet nyt selannut sitä tarpeeksi. Nyt minä olen syönyt tarpeeksi.

Perfektiä käytetään ilmaisemaan päättynyttä tilannetta, jonka vaikutusta tai tulosta halutaan korostaa.

6.97

Ameha sam ventadam daari ȟarȟal, ta kaan hin huot kvella. Me hin džambidommas hilo diives.

Mehän olemme odottaneet täällä kauan, ja nyt on pian ilta. Minä olen laulanut koko päivän.

144

6.98

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Perfektiä käytetään ilmaisemaan aiemmin alkanutta ja edelleen käynnissä olevaa tilannetta. Bi ame džaha apre huot, ka joon hin ȟaane. Me džaa huot, ka me som ȟaijom.

Mutta me menemme ylös heti, kun he ovat syöneet. Lähden heti, kun olen syönyt.

Perfektiä käytetään ilmaisemaan yhdysrakenteissa futuurista merkitystä. PLUSKVAMPERFEKTI

6.99

Amengo hilo jouka džeelo aro dukadengo huusa te dikkel iek naarta, kooneske sas tšerde baro ta bilokko kakjiba.

Koko meidän porukkamme meni sairaalaan katsomaan yhtä sukulaista, jolle oli tehty iso ja vaikea leikkaus.

Romanikielen pluskvamperfekti vastaa käytöltään suomen pluskvamperfektiä. Sen ilmaisema tilanne on puhehetkeen nähden mennyt, ja tilannetta tarkastellaan puhehetkeä varhemmasta mutta tapahtuma-aikaa myöhemmästä viittaushetkestä käsin.

Konditionaalin käyttö 6.100

Douva aaȟȟelas tšiȟko, om byrjulas te rakkavel buutide. Muk leen tutta jakkes, at joon džanas aro gaajengo tšeer. Vaȟkakoon rakkinas, saare phurnide komuja ȟaanavena douva tiija, ku aaȟte terne.

Se olisi hyvä, jos alkaisi puhua enemmän. Päästä heidät luotasi niin, että he menevät ei-romanien taloon. Vaikka kuka puhuisi, kaikki vanhemmat ihmiset ikävöivät sitä aikaa, kun he olivat nuoria.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

145

Romanikielen konditionaalia käytetään pääpiirteissään kuten suomen konditionaalia. Sitä käytetään erilaisissa konditionaalisissa, finaalisissa ja konsessiivisissa adverbiaalilauseissa.

6.101

Tšiȟko velas, om rannenas til dola saakenna, so hin kamle ta tšiȟka saaki kaalenge. Dotta velas tšiȟko alti rikkaven phallo. Douva aaȟȟelas tšiȟko suuno dikkiba.

Olisi hyvä, jos kirjoitettaisiin enemmän niistä asioista, jotka ovat rakkaita ja hyviä asioita romaneille. Siitä olisi hyvä aina pitää kiinni. Se olisi hyvää unta.

Konditionaali on suunnittelun, ennustamisen ja kuvittelun modus.

6.102

Soske douva velas fendide jakkes? Faraba, sar buut fendide kaalengo saaki aaȟȟenas kaan. Om mo raadžiba aaȟȟelas datta bolibosta, tšatšes mo tšenstakiere kurrenas mo ringata, naaka maan na aaȟȟenas diine biboldengierengo vastenne.

Miksi se olisi parempi niin? Kuvittele, miten paljon paremmin romanien asiat olisivat nyt. Jos valtakuntani olisi tästä maailmasta, totisesti palvelijani taistelisivat puolestani, eikä minua olisi annettu juutalaisten käsiin.

Konditionaali ilmaisee todenvastaisuutta ja toteutumattomuutta retorisissa tai alisteisissa kysymyslauseissa. Konditionaalin perfekti ilmaisee menneisyyteen sijoittuvan asiantilan toteutumatta jääneen tai suunnitellun vaihtoehdon.

6.103

Ȟunnahasko doola! Me kammaas, at tumen rakkavenas mange kutti dola phurane tiijenna.

Kuunneltaisiinko ne! Haluaisin, että te kertoisitte minulle vähän niistä vanhoista ajoista.

Konditionaalia käytetään myös vetoamisen ja ehdottamisen keinona.

146

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Subjunktiivin käyttö 6.104

Subjunktiivin tehtävät ovat itsenäisesti (muutoin kuin verbikomplementtina) käytettynä Suomen romanikielessä paljon rajatummat kuin esimerkiksi Balkanin romanimurteissa, joissa predikaattina toimiva subjunktiivi muistuttaa käytöltään kreikan konjunktiivia. Suomen romanissa itsenäisesti käytetyn subjunktiivin ainoana tehtävänä on toimia jussiivina yhdessä momodaaliverbin kanssa (esim. mo džiivel! ’eläköön!’).

6.105

Tšatšes naas fiela (te) džaa daari. Me kammaa douva (te) phennaa... Me na hyövuvaa (te) džaa aka diives aro skoola. Tuut aaȟȟelas nii kaan hastiba (te) džas. Tšiȟko ranniboskiireha tuut hin lokko (te) rannes. Te tšeerel kaan butti jakkes laates! Me vaa (te) drabavaa buut liine te sikjuvaa buutide kaalengo tšimbata. Tšiȟko, at me diijom artiklosko ranniba tukke (te) hoitaves!

Tosiaan ei ollut virhe tulla tänne. Haluan sen sanoa... Minun ei tarvitse mennä tänään kouluun. Sinun olisi myös pian mentävä. Hyvällä kynällä sinun on helppo kirjoittaa. Tehdä nyt työtä niin laiskasti! Tulen lukee paljon kirjoja oppiakseni enemmän romanikielestä. Hyvä, että annoin artikkelin kirjoittamisen sinun tehtäväksesi!

Subjunktiivi esiintyy useimmiten verbikomplementtina, jolloin se vastaa käytöltään esimerkiksi suomen A-infinitiiviä (tehdä) sekä perusmuodossa että translatiivisijaisena. Se voi toimia muun muassa subjektina, objektina, nesessiivirakenteissa tai adjektiivin tai verbin määritteenä.

6.106 6.106

Ame kammaha te dikken tuut (te) loȟjuves! Salko tu fäärdi (te) džambes?

Me haluamme nähdä sinun iloitsevan! Oletko valmis laulamaan?

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Ȟluuta (te) tenkaves douva hilo tiija. Douva stedos hin tšikkalo ta vela (te) bengjulvel pannaki.

147

Lakkaa ajattelemasta sitä koko ajan. Se paikka likainen ja tulee pahenemaan vieläkin.

Subjunktiivi vastaa käytöltään myös suomen inessiivi-, elatiivi- ja illatiivisijaista MA-infinitiiviä (’tekemä’).

Imperatiivin käyttö 6.107

Rakkaven kutti dotta phure tiijenna! Rakka romanes, ma rakka gadžikaanes!

Puhukaa vähän niistä vanhoista ajoista! Puhu romanikieltä, älä puhu eiromanimaisittain.

Imperatiivia käytetään käskyissä, kehotuksissa ja ohjeissa.

6.108

Aaȟ Deuleha! Ma dža doi tšeer, doi hin ilaka gaaje! De menge da diives mare sakko divisesko maaro!

Näkemiin! Älä mene sinne taloon, siellä on pahoja valkolaisia! Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme!

Imperatiivia käytetään myös toivotuksissa, varoituksissa ja rukouksissa.

Imperatiivin ohella käskymuotoina käytetään suomen tavoin myös inklusiivista passiivia (rakkavaha kutti dotta so tšiȟka pariba hin aulo ‘puhutaan vähän siitä, mitä hyviä muutoksia on tullut’) ja jussiivia (mo džiivel! ‘eläköön!’).

148

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Passiivi 6.109

Suomen romanikielestä puuttuu useimpien muiden Euroopan romanimurteiden kaltainen aito, synteettinen passiivi. Passiivia ilmaistaan sen sijaan erilaisia aktiivin muotoja hyödyntävin kiertoilmaisuin. Suomen tavoin subjektin paikalla on objekti, joka on yleensä nominatiivissa mutta joskus myös obliikvissa. Subjekti jää ilmaisematta. Suomen romanikielessä ei ole agenttirakenteita. PREESENS JA PRETERITI

6.110

Aro khangari džambena džilja. Doori rakkavena kaalengo tšimb. Bakre rikkana aro gurjengiiri. Niijales pliimade buut aro leen. Allanes liedade banges. Paruvaha green. Katta laȟȟaha tšiȟko kaalijakkiiro?

Kirkossa lauletaan virsiä. Siellä puhutaan romanikieltä. Lampaita pidetään navetassa. Kesällä uitiin paljon järvessä. Allania johdettiin harhaan. Vaihdetaan hevosia. Mistä löydetään hyvä kahvila?

Preesensissä ja preteritissä käytetään usein joko passiiviksi kieliopillistunutta monikon 3. persoonan muotoa tai monikon 1. persoonan impersonaalia. Ne muistuttavat suomen yksipersoonaisen passiivin preesensin ja imperfektin muotoja.

6.111

Džaha arre huot! Džambaha! Rakkavaha kaalengo tšimb!

Mennään äkkiä sisään! Lauletaan! Puhutaan romanikieltä!

Monikon 1. persoonan preesensmuodot toimivat myös kehotuksina.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

149

PERFEKTI JA PLUSKVAMPERFEKTI

6.112

Džambiba hin džambide. Nau hin ranle horttas. Doi hin tšalade. Patros hin veegade.

Laulu on laulettu. Nimi on kirjoitettu oikein. Siihen on koskettu. Lehti on painettu.

Kaljako maȟkar sas blannade thund. Blekka sas just moolade. Bastuva sas tassade tšiȟkas. Tšeer sas dialade buut dielenge.

Kahviin oli sekoitettu maitoa. Pelti oli juuri maalattu. Sauna oli lämmitetty hyvin. Talo oli jaettu moneen osaan.

Suomen yksipersoonaisen passiivin liittotempuksia perfektiä ja pluskvamperfektiä vastaavat romanissa tavallisimmin liittotempukset, jotka koostuvat aktiivin monikollisten liittotempusten tavoin apuverbistä ja temaattisen partisiipin monikon muodosta.

SUOMEN TILAPASSIIVIN VASTINE

6.113

Sömsiba hin ranlo. Sömsibi aaȟȟena ranle. Gulva sas tšerdo barrenna. Lesko nutta aaȟtas tšerdo tšiȟko veevata.

Sopimus on kirjoitettu. Sopimukset on kirjoitettu. Lattia oli tehty kivistä. Hänen takkinsa oli tehty hyvästä kankaasta.

Suomen monipersoonaisista passiiveista tilapassiivia vastaa romanikielessä verbiliitto, joka koostuu finiittiverbinä toimivasta tilaverbistä s-/h-tai aaȟȟja useimmiten temaattisesta partisiipista.

SUOMEN GENEERISEN YKSIKÖN 3. PERSOONAN VASTINE

6.114

Daari lela dikkel buut kriatuuri. Daari na lela ȟatšavel!

Täällä saa nähdä paljon eläimiä. Täällä ei saa tupakoida!

150

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Aro ȟaabeakkiiro liijas te pil mool uutan presiba. Sigide vojude te lel buutide jelpiba vaure kaalenna.

Ravintolassa sai juoda viiniä maksutta. Ennen saattoi saada enemmän apua muilta romaneilta.

Suomen geneeristä yksikon 3. persoonaa vastaa romanikielessä geneerinen yksikön 3. persoona.

Refleksiivi- ja resiprookkiverbit 6.115

Dekakiire bikjudiine ploȟkes. Fäärdu te džas auri. Ma förbyytu, vaȟka paargong hin bilokkide. Allan garudiilo apo utši. Joon ȟlengudiine aro butti. Skollu tšiȟkas! Milaja snyngula aro baadako duitu. Sanko tume viijudiine aro dala puȟȟibi?

Sotilaat aseistautuivat kunnolla. Valmistaudu lähtemään ulos. Älä ahdistu, vaikka joskus on vaikeampaa. Allan piiloutui ullakolle. He heittäytyivät työhön. Peseydy hyvin! Milaja siistiytyy kylpyhuoneessa. Oletteko te vihkiytyneet näihin kysymyksiin?

Refleksiiviverbeinä toimivat tavallisimmin -uv-johtimella muodostetut intransitiiviverbit: bikjuv- ‘aseistautua’, fäärduv- ‘valmistautua’, förbyytuv‘ahdistua’, garuv- ‘piiloutua, kätkeytyä’, ȟlenguv- ‘heittäytyä’, skolluv‘peseytyä’, snynguv- ‘siistiytyä’, viijuv- ‘vihkiytyä’ jne.

6.116

Me koolavaa maan. Mukkaha meen kokaren ta vauren Deevelesko gänja. Jou diijas karja pes. Jou kokaro rikkina pes tšiȟkas. Jou tšettadas pes fooros, sosko

Minä pukeudun. Jätämme itsemme ja muut Jumalan syliin. Hän ampui itsensä. Hän itse pitää itseään hyvänä. Hän asettautui kaupunkiin, jonka

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

nau sas Nasaret. Leen mostudiilo garaven peen. Joon tšerde peen dukade.

151

nimi oli Nasaret. Heidän piti piiloutua. He tekeytyivät sairaiksi.

Analyyttisinä refleksiiviverbeinä toimivat myös aktiivisesta transitiiviverbistä ja persoonapronominin obliikvista (1. ja 2. persoona) tai refleksiivipronominista (3. persoona) koostuvat perifraasit.

6.117

Joon angrustude. Milaja ta Tenho džeene it. Hömsudiineko dola dui ȟleȟti? Soske joon kouvana? Paruvahako liine? Phurane kaale rakkina. Ma striidaven pappales!

He kihlautuivat. Milaja ja Tenho menivät yhteen. Sopivatko ne kaksi sukua? Miksi he kiistelevät? Vaihdetaanko kirjoja? Vanhat romanit juttelevat. Älkää riidelkö taas!

Resiprookkista käyttöä on esimerkiksi verbeillä angrustuv- ‘kihlautua’, džiftav-, dža- it ‘mennä naimisiin’, ȟömsuv- ‘sopia’, kouvav- ‘kiistellä’, kurr- ‘taistella, tapella’, paruv- ‘vaihtaa’, rakkav-, praatav- ‘puhua, jutella’ ja striidav-, riitav- ‘riidellä’.

6.118

Kausatiivit Primaariverbi daarȟapiivtraȟȟ-

pelätä syödä juoda pelätä

Kausatiivi daravȟaȟavpivavtraȟav-

pelästyttää syöttää juottaa pelästyttää

Kausatiivien muodostus primaariverbeistä on Suomen romanikielessä epäproduktiivista. On kuitenkin pienehkö joukko melko läpinäkyviä primaariverbi-kausatiivipareja.

152

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Partisiippien käyttö TEMAATTISET PARTISIIPIT a) Verbaalinen käyttö

6.119

tume tšerde tume rakkade joon tšerde joon rakkade tume vandrude joon vandrudiine

te teitte te puhuitte he tekivät he puhuivat te vaelsitte he vaelsivat

Temaattisia partisiippeja käytetään erittäin yleisesti finitisoituina preteritin muotoina: preteritin monikon 2. ja 3. persoonan muodot ovat finitisoituja temaattisia partisiippeja.

6.120

Joi džeelo auri. Joi aulo daari. So jou diilo lake? Tšai liilo ȟaaben. Džeeno muulo aro kurriba. Piiloko jou buut kaali? Jou vandrudiilo aro Sveittiko them.

Hän meni ulos. Hän tuli tänne. Mitä hän antoi hänelle? Tyttö sai ruokaa. Mies kuoli sodassa. Joiko hän paljon kahvia? Hän matkusti Ruotsiin.

Preteritin yksikön 3. persoonan muotoina voidaan käyttää liikeverbien dža‘mennä’ ja v- ‘tulla’ sekä verbien d- ‘antaa’, l- ‘ottaa; saada’, meer- ‘kuolla’ ja pi- ‘juoda’ finitisoituja partisiippeja džeelo, aulo, diilo, liilo, muulo ja piilo sekä intransitiivien kaksoissuffiksillisia partisiippeja.

6.121

So tume san tšerde? Joon hin rakkade buut.

Mitä te olette tehneet? He ovat puhuneet paljon.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Kai joon sas vandrude? Allan sas aulo sient. Jou hin vandrudiilo aro Sveittiko them.

153

Minne he olivat matkustaneet? Allan oli tullut myöhässä. Hän on matkustanut Ruotsiin.

Temaattisia partisiippeja käytetään liittotempusten matriisiiverbinä sekä aktiivisiksi että passiivisiksi tulkittuina: liittotempukset perfekti ja pluskvamperfeki koostuvat apuverbistä s-/h- ‘olla’ tai aaȟȟ- ‘olla’ sekä matriisiverbin preteritistä.

6.122

Džambiba hin džambide. Kaalen sas iinade. Sömsiba hin ranlo. Sömsibi aaȟȟena ranle.

Laulu on laulettu. Romaneja oli vihattu. Sopimus on kirjoitettu. Sopimukset on kirjoitettu.

Temaattisia partisiippeja käytetään passiivin perifraaseista suomen yksipersoonaisen passiivin liittotempusten vastineissa.

6.123

Me som sterdo. Jou sas londo.

Minä seison. Hän yöpyi.

Temaattisia partisiippeja käytetään aktiivin preesensin ja preteritin perifraaseissa.

b) Predikatiivina

6.124

Doola hin pherdo gullo piiben. Dauva samliba hin phirro saarenge. Loȟiba velas pherdeske.

Ne ovat täynnä makeaa juomaa. Tämä kokous on avoin kaikille. Ilo tulisi täydelliseksi.

c) Adnominaalinen käyttö

6.125

Aaȟȟaa ȟojado Deevel. lansvardo saaka

Olen vihainen Jumala. häpeällinen asia

154

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

tši horttas pinsardi sessi triin sikjarde džeene Intiatta

joku oikein tuttu ei-romaninainen kolme oppinutta miestä Intiasta

Attribuutteina voidaan käyttää vain harvoja, luonteeltaan adjektiivisia temaattisia partisiippeja.

6.126

Tšuuven doola muulen aro phuu! Ame džeijommas rakkaven pinsardensa. Aune nii vaure sikjarde, koone sikjade, at jakkes hin.

Laittakaa ne kuolleet maahan! Me menimme puhumaan tuttujen kanssa. Tuli myös muita oppineita, jotka opettivat, että niin on.

Nominaalisesti voidaan käyttää vain harvoja temaattisia partisiippeja.

ATEMAATTISET PARTISIIPIT a) Verbaalinen käyttö

6.127

Jeesus föddimen hin. Douva sas tšeerimen deȟ-o-pangȟto bereȟȟesko paalal.

Jeesus syntynyt on. Se oli tehty viidennentoista vuoden jälkeen.

Atemaattisia partisiippeja käytetään silloin tällöin liittotempusten matriisiverbinä sekä aktiivisiksi että passiivisiksi tulkittuina.

6.128

Kamliba aulo dikkimeske. Lesko nau velas kurkimeske sakko folkengo maȟkar.

Rakkaus tuli näkyväksi. Hänen nimensä tulisi pyhitetyksi kaikkien kansojen kesken.

Atemaattisia partisiippeja käytetään silloin tällöin passiivin perifraaseissa.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

6.129

Ame sommas vaaknimen. Tume sannas souvimen.

155

Me olemme valveilla. Te olitte nukkumassa.

Atemaattisia partisiippeja käytetään myös aktiivin preesensin ja preteritin perifraaseissa.

b) Adverbaalinen käyttö

6.130

Džeene sas garimen. Jou na nourula dömmimeske Passiba apo deulino Daades dela bidariba te manges phirimes ta siilimes. Vauro komunisko aakni mote siilaves garimes ta phukimes. Laha paarkimen prissi saare, so jou hin tšerdas mengo ȟaal.

Miehet olivat piilossa. Hän ei joudu tuomituksi. Usko taivaalliseen Isään antaa rohkeutta rukoilla avoimesti ja turvallisesti. Toisen ihmisen mainetta on varjeltava sekä piilotetusti että avoimesti. Otamme kiitollisina vastaan kaiken, mitä hän on tehnyt meidän vuoksemme.

Atemaattisia partisiippeja käytetään aktiivin predikatiivina tai adverbiaalina varsinkin käännösteksteissä. Muissa tehtävissä atemaattisia partisiippeja käytetään adnominaalisesti vain harvoin.

c) Adnominaalinen käyttö

6.131

aro aulime dživiba romano džuujako hungimen kruppos neer biȟ niekimen papri

tulevassa elämässä romaninaisen hakattu ruumis lähes 20 hylättyä paperia

Atemaattisia partisiippeja käytetään silloin tällöin attribuutteina. Tällöin ne ovat taipumattomia.

156

6.132

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

vaȟka liine džaanimen (= džaaniba) katta kaale sas horttas aune… pesko passimesta (= passibosta) kaalengo byrjimesko (= byrjibosko) tiiji Mariako föddimesko (= föddibosko) tiija

vaikka he saivat tietoa, mistä romanit olivat oikein tulleet… uskostaan romanien alkuajat Marian synnyttämisen aika

Atemaattisia partisiippeja käytetään silloin tällöin abstraktisubstantiiveina.

Modaali-ilmaukset34 6.133

vojuv-, voipuv- ’voida’ Me vojuvaa (te) džaa doori. Tu voipuveha (te) piives. Tumen vojudiine (te) souven tšiȟkas. Joon voipude (te) rakkaven saare saakenna.

6.134

kamm-, baȟȟ- ’haluta’ Me kammaa (te) piivaa paani. Kammehako tu (te) džas mango neer? Me na kammaa (te) souvaa kaan. Joon baȟȟena (te) ȟan.

6.135

Minä voin mennä sinne. Sinä voit juoda. Te voitte nukkua hyvin. He voivat puhua kaikista asioista.

Minä haluan juoda vettä. Haluatko sinä tulla luokseni? En halua nukkua nyt. He haluavat syödä.

hajuv-, osuv- ’osata’

34

Puhutussa kielessä käytetään myös suomen modaaliverbejä, esim. Pitää aaȟhel rankanes.

’Pitää olla kauniisti.’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Hajuvehako tu (te) drabaves? Joon hajuvena (te) rakkaven kaalengo tšimb. Jou na osuvela (te) reeknavel horttas. Naako tu na osuveha (te) tšeeres tši?

6.136

157

Osaatko lukea? He osaavat puhua romanikieltä. Hän ei osaa laskea oikein. Etkö osaa tehdä mitään?

mostuv- ’täytyä’ Rakennetyyppi A Maan mostula (te) byrjuvaa. Tuut mostudiilo (te) džas huot. Meen mostuvelas (te) drabaven fendide.

Rakennetyyppi B Me mostuvaa (te) byrjuvaa. Tu mostudiijal (te) džas huot. Ame mostuvahas (te) drabaven fendide.

Minun täytyy aloittaa. Sinun täytyi lähteä heti. Meidän täytyisi lukea paremmin.

Suomen romanikielen toinen obligatiivinen modaaliverbi mostuv- ‘täytyä’ esiintyy useimmiten yksikön 3. persoonan muodossa suomen kaltaisena impersonaalina, jolloin notionaalinen subjekti on yleensä obliikvissa. mostuv‘täytyä’ voi kuitenkin myös saada normaalin persoonataivutuksen, jolloin subjekti on nominatiivissa.

6.137

moste, mote ’täytyä’ Rakennetyyppi A Maan moste byrjuvaa.

Rakennetyyppi B Me moste byrjuvaa.

Tuut moste džas huot.

Tu moste džas huot.

Meen mote drabaven fendide.

Ame mote drabaven fendide.

Minun täytyy aloittaa. Sinun täytyy lähteä heti. Meidän täytyy lukea paremmin.

moste ja mote ovat impersonaalisia modaaliverbejä. Ne käyttäytyvät lauseessa samalla tavoin kuin mostuv- ‘täytyä’. Ilmauksen notionaalinen subjekti on

158

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

obliikvissa. Vaihtoehtoisesti ilmauksen kieliopillinen subjekti on nominatiivissa, jolloin moste ja mote vastaavat persoonissa taipuvia verbejä.

6.138

hyövuv- ’tarvita’ Rakennetyyppi A Maan hyövula (te) byrjuvaa. Tuut hyövudiilo (te) džas huot. Meen hyövuvelas (te) drabaven fendide.

Rakennetyyppi B Me hyövuvaa (te) byrjuvaa. Tu hyövudiijal (te) džas huot. Ame hyövuvahas (te) drabaven fendide.

Minun tarvitsee aloittaa. Sinun tarvitsi lähteä heti. Meidän tarvitsisi lukea paremmin.

Nesessiiviä ilmaistaan Suomen romanikielessä ruotsista lainatulla verbillä hyövuv- ‘tarvita’. Verbin mostuv- ‘täytyä’ tavoin se on useimmiten impersonaalinen, mutta voi myös taipua persoonissa, jolloin subjektin sijana on nominatiivi.

6.139

sote ’pitäisi’ Rakennetyyppi A Maan sote byrjuvaa.

Rakennetyyppi B Me sote byrjuvaa.

Tuut sote džaas huot.

Tu sote daas huot.

Meen sote drabaven fendide.

Ame sote drabaven fendide.

Minun pitäisi aloittaa. Sinun pitäisi lähteä heti. Meidän pitäisi lukea paremmin.

Suomen romanikielen harvinainen sote ‘pitäisi’ pitää sisällään historiallisesti olla-verbin yksikön 1. persoonan muodon som ja komplementoijan te. sote ‘pitäisi’ on impersonaalinen apuverbi, joka sallii poikkeuksellisesti yhteyteensä myös konditionaalin.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

7

159

Adverbit

Tavan ja intensiteetin adverbit 7.1

Temaattinen adjektiivi/ numeraali/ proadjektiivi Jou hin horttas latš-o. Lesta aulo barval-o.

Hän on oikein kiltti. Hänestä tuli rikas.

Fäärdy sas kuȟ.

Auto oli kallis.

Les hin deȟ neve liine.

Hänellä on kymmenen uutta kirjaa.

Mango vaaguno tenkiba latta sas rankano.

Ensimmäinen ajatukseni hänestä oli kaunis. Hän on sellainen viekas mies.

Jou hin ajasaavo vieko džeeno.

Tavan adverbi

Aaȟȟen latšes! Allanesko phuranide džiivena barval-es. Jou presadas pesko tšeeribosta kuȟȟ-es Me som staavidom doori altiki deȟȟ-es. So tu tšerdas vaagun-es?

Olkaa kiltisti!

Ma rakkaven ajasaav-es lesta!

Älkää puhuko sillä lailla hänestä!

Allanin vanhemmat elävät rikkaasti. Hän maksoi teostaan kalliisti.

Olen käynyt siellä ainakin kymmenesti. Mitä teit ensimmäiseksi?

160

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Temaattisista adjektiiveista, joistakin perusluvuista, järjestysluvuista ja proadjektiiveista voidaan muodostaa tavan adverbeja suffiksilla -es35.

7.2

Atemaattinen adjektiivi

Tavan ja intensiteetin adverbi

Kyösti hin laato. Tu sal tšerdal tšiȟk-o butti. Doi hin faarligo. Tukko tenkiba sas sanjavitik-o.

Jou paȟȟula laatas. Souven tšiȟk-as!

Hän makaa laiskasti. Nukkukaa hyvin!

Jou kammela te džiivel faarlig-as. Milaja dikjas les sanjavitik-as.

Hän haluaa elää vaarallisesti. Milaja katsoi häntä pilkallisesti.

Kyösti on laiska. Olet tehnyt hyvää työtä. Siellä on vaarallista. Ajatuksesi oli pilkallinen.

Atemaattisista adjektiiveista tavan adverbit muodostetaan suffiksilla -as.36

7.3

7.4

Adverbeja ei voida muodostaa eräistä vokaaliloppuisista yksinkertaisista ja yhdysperäisistä adjektiiveista: froo ‘eri; erinomainen’, fäärdi ‘valmis’, rönska ‘irstas’, ȟimlinga ‘hämärä’, halakulla ‘sokea’, uutaȟyyl ‘syytön’. best ‘paras, parhaiten’ ja froomi ‘turha; turhaan’ voivat esiintyä sekä adjektiiveina että adverbeina. Jou rakkadas lake dristimes. Jou aulo tenkimes. Džaanimesha douva hin jakkes! Haagimes Allan tšatšes vela.

Hän puhui hänelle lohduttavasti. Hän tuli miettien. Tietystihän se on niin! Toivottavasti Allan tosiaan tulee.

35

Varsinkin puhutussa romanikielessä suffiksin -es loppu-s jää usein pois, esim. kokare ’yksin’.

36

Varsinkin puhutussa romanikielessä suffiksin -as loppu-s jää usein pois, esim. hortta ’oikein’.

-es-suffiksi on laajentunut myös atemaattisiiin adjektiivikantoihin ja pyrkinyt syrjäyttämään -assuffiksia: esim. faarliges ~ faarligas ‘vaarallisesti’, fiines ~ fiinas ‘viisaasti’, laates ~ laatas ‘laiskasti’, sanjavitikes ~ sanjavitikas ‘pilkallisesti’. Adverbien johtimena esiintyy

romanikielen -es/-as-johtimien rinnalla satunnaisesti suomen -sti: tšihkasti ‘hyvin’ .

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

161

Atemaattisista partisiipeista voidaan muodostaa myös -imes-loppuisia adverbeja.

7.5

Tšeerehako tu douva džintaha? Satu sas džintaha. Tšeeren douva paarensa! Joon aune triinensa.

Teetkö sen mielelläsi? Satu oli mielissään. Tehkää se pareittain! He tulivat kolmistaan.

Eräät substantiivien ja lukusanojen instrumentaalimuodot ovat kiteytyneet tavan adverbeiksi: džintaha ‘mielellään’, paarensa ‘pareittain’, triinensa ‘kolmisin’. Huomaa myös adverbit loons ‘lainaksi’, oppenbaar(en) ‘ selville, ilmi’ ja tšorjal ‘salaa’.

Oikeinkirjoitusseikkoja Tunnuksettomien adjektiivien vartalonloppuinen yksinäiskonsonantti geminoituu lyhyen vartalovokaalin edellä, kun adjektiivista muodostetaan adverbi: kuȟ ’kallis’ – kuȟȟes ’kalliisti’, stöt ’lyhyt’ – stöttes ’lyhyesti’ (mutta ȟool ’syvä’ – ȟooles ’syvästi’).

Ajan adverbeja 7.6

aka diives

tänään

alti

aina

biofti

harvoin

fuort huot just

pian, heti pian, heti juuri

kaan

nyt

Velako Milaja aka diives? Me rikkavaa alti tutta. Joi hin biofti horttas ȟojimen. Au fuort! Allan džeelo huot. Me som ȟaijom just. So kaan?

Tuleeko Milaja tänään? Minä pidän aina sinusta. Hän on harvoin todella vihainen. Tule pian! Allan meni pian. Olen syönyt juuri. Mitä nyt?

162

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

kalikos

eilen

paargong

joskus

perdal(i) sarra

toissapäivänä

sarra

huomenaamuna

sartti

huomenna

sient

myöhään

vari sarra

toissapäivänä

vangong

ensin

So tu tšerdal kalikos? Paargong Allanki tšerra horttas buut ȟaaben. Perdal(i) sarra ame dikjam buut kaalen. Dikkaha sarra! Sartti maan hin hylitiija. Tume na lena te ven jakkes sient. Kai tu sallas vari sarra? Vangong me tšinjom mas.

Mitä teit eilen? Joskus Allankin tekee oikein paljon ruokaa. Toissapäivänä näimme paljon romaneja. Nähdään huomisaamuna! Huomenna minulla on lomaa. Te ette saa tulla niin myöhään. Missä olit toissapäivänä? Ensin ostin lihaa.

Ajan adverbeina käytetään myös obliikvin muotoja kuten divises ‘päivällä’, niijales ‘kesällä’, rassa ‘yöllä’, vennes ‘talvella’. Huomaa myös monikon nominatiivit diivesa, divisa ‘päivällä’ ja divisi ‘päivisin’ . Sanat alsindaag ‘ikuinen, ikuisesti’ ja siigo ‘aikainen; aikaisin’ voivat esiintyä sekä adjektiiveina että ajan adverbeina.

Paikkaa ilmaisevia adverbeja 7.7

Paikkaa ilmaisevat primaariadverbit ovat joko arkaaisia -e-loppuisia (harvemmin päätteettömiä) lokatiiveja tai -al-loppuisia arkaaisia ablatiiveja. Arkaaiset lokatiivit ilmaisevat aina sekä sijaintia että suuntaa. Arkaaisten ablatiivien merkitys ei rajoitu pelkästään lähtökohdan ilmaisemiseen, vaan useimmat niistä

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

163

voivat ilmaista myös sijaintia ja suuntaa. Pelkkää lähtökohtaa ilmaisevat useimmiten nykykielen mukaiset -ta-loppuiset ablatiivin muodot. Sana neer ’lähellä, lähelle’ on skandinaavista perua.

7.8

SIJAINTIA/SUUNTAA ILMAISEVIA ADVERBEJA a) angle, naal ’edessä, eteen’: Me na dikkaa, ka jou hin sterdo angle. Džaaven naal!

En näe, kun hän seisoo edessä. Menkää eteenpäin!

b) apre ’ylhäällä, ylös’: Hinko phurane kaale apre? Ame na vojuvaha te džan apre kaan.

Ovatko vanhat romanit ylhäällä? Emme voi mennä ylös nyt.

c) auri ’ulkona, ulos’: Džuklo kammela te aaȟȟel auri. Džeijalko tu auri?

Koira haluaa olla ulkona. Menitkö sinä ulos?

d) daari ’täällä, tänne’: täällä

Me som loȟano, ka tu sal kaan daari amengo neer.

Olen iloinen, kun sinä olet nyt täällä meidän luonamme.

e) dai ’täällä, tänne’: Allan buurula dai aro Baro fooros. Kaan tu veha dai amengo neer?

Allan asuu täällä Helsingissä. Milloin tulet tänne meidän luoksemme?

f) doori ’siellä, sinne’: So fanudiilo doori aro Sveittiko them? Me na kammaa te džaa doori.

Mitä siellä Ruotsissa tapahtui? En halua mennä sinne.

164

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

g) doi ’siellä, sinne’: Doi sas buut kaale. Džeeneko buut džuuja doi?

Siellä oli paljon romaneja. Menivätkö monet naiset sinne?

h) duur, duural ’kaukana, kauas’: Mango naarti buuruvena duur(al). Ma pliimaven duur(al)!

Sukulaiseni asuvat kaukana. Älkää uiko kauas!

i) koori ’tuolla, tuonne’: tuolla tuonne

Koori hin buut phurane komuja! Džan koori duitu!

Tuolla on paljon vanhoja ihmisiä! Menkää tuonne huoneeseen!

j) koi ’tuolla, tuonne’: Allan ta Kyösti buuruna koi aro Espoo. Joon ömsade koi aro Espoo.

Allan ja Kyösti asuvat tuolla Espoossa. He muuttivat tuonne Espooseen.

k) maȟkar, maȟkare, maȟkares(te) ’keskellä, keskelle’: Douva hin doori maȟkar(es). Les tšunde mahkar(este).

Se on siellä keskellä. Hänet laitettiin keskelle.

l) neer(e) ’lähellä, lähelle’: Mango phurnide buuruna neere. Joon ömsade dai neere.

Vanhempani asuvat lähellä. He muuttivat tähän lähelle.

m) paale ’takana, taakse’: Koon tumenna beȟȟela paale? Tšuu douva doori paale.

Kuka teistä istuu takana? Laita se sinne taakse!

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

165

n) paȟ ’vieressä, viereen’: Paȟ beȟtas rankani tšai. Dik paȟ!

Vieressä istui kaunis tyttö. Katso sivulle!

o) teele ’alhaalla, alas’: Doi teele buurula innasto gaaje. Tu na leha te tšuuves douva teele.

Siellä alhaalla asuu vain ei-romaneja. Et saa laittaa sitä alas.

p) (tryjum,) trystal, trystales ’ympäri(insä): Traaden daarita tryjum/trystal. Joon staavide trystales.

7.9

Ajakaa tästä ympäri. He kävelivät ympäriinsä.

SIJAINTIA/SUUNTAA/LÄHTÖKOHTAA ILMAISEVIA ADVERBEJA a) (a)praal ’ylhäällä, ylös, ylhäältä’: Praal na buurula tšek kaale. Fäärdy vela praal! Le douva nikki praal!

Ylhäällä ei asu ketään romaneja. Auto tulee päälle! Ota se pois päältä!

b) paalal ’takana, taakse, takaa’: Tšaija beȟȟena paalal. Allan džeelo paalal.

Tytöt istuvat takana. Allan meni perään.

c) paȟal ’vieressä, viereen. vierestä’: Tšai beȟtas doi paȟal. Au dai paȟal! Allan dikjas bi paȟal.

Tyttö istui siinä vieressä. Tule tähän viereen! Allan katseli vain vierestä.

166

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

d) teelal ’alhaalla, alas, alta’: Koon buurula teelal? Ma džan panna teelal! Nikki teelal!

7.10

Kuka asuu alhaalla? Älkää menkö vielä alas! Pois alta!

LÄHTÖKOHTAA ILMAISEVIA ADVERBEJA a) (angnaal, angnaal), naalal, naalesta, naales ’edestä’: Dža nikki naalesta! Laha fliiki naalesta.

Mene pois edestä! Otetaan verhot edestä.

b) praalesta, praaleatta ’ylhäältä, päältä’: Liijalko tu tšetla dotta praalesta? Allan liijas nutta praaleatta, ka arre sas tatto.

Otitko astian siitä päältä? Allan otti takin päältä, kun sisällä oli kuuma.

c) arreatta (raalal) ’sisältä’: Tšaija džeene arreatta auri. Allan roodidas arreatta gitarros.

Tytöt menivät sisältä ulos. Allan haki sisältä kitaran.

d) auriatta ’ulkoa’: Me minsavaa douva auriatta. Aven huot arre doori auriatta dooleske, ka dela briȟno!

Minä muistan sen ulkoa. Tulkaa heti sisälle sieltä ulkoa, koska sataa!

e) daarita ’täältä’: Sanko tume daarita? Ame lähtydommas daarita triinensa.

Oletteko te täältä? Lähdimme täältä kolmistaan.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

167

f) doorita (doorta) ’sieltä’: Allan aulo just doorita Baro foorosta. Ame tšinjam doorita tšeer.

Allan tuli juuri sieltä Helsingistä. Me ostimme sieltä talon.

g) duuralta, duuralesta ’kaukaa’: Dola kaale vena duuralta. Jou dikjas tša duuralesta.

Ne romanit tulevat kaukaa. Hän näki tytön kaukaa.

h) koorita, kotta ’tuolta’: Lahako ame paani doorita elle koorita? Daadesko dai hin kotta.

Otammeko me vettä sieltä vai tuolta? Isän äiti on tuolta.

i) maȟkaral, maȟkarta, maȟkaresta, maȟkareatta ’keskeltä’: Douva hin paȟ doori maȟkareatta. Velkaven tumengo stedi koori maȟkarta.

Se on rikki sieltä keskeltä. Valitkaa paikkanne tuolta keskeltä.

j) neeresta, neereatta ’läheltä’: Me som iha datta neeresta. Joon ömsade daari neereatta.

Minä olen ihan tästä läheltä. He muuttivat tänne läheltä.

k) paalesta, paaleatta ’takaa’: Kyösti traadela Allanes paaleatta. Vaure aune paalesta, vaure naalesta.

Kyösti ajaa Allania takaa. Toiset tulivat takaa, toiset edestä.

l) paȟalesta ’vierestä’: Jou innasto dikkela paȟalesta. Amengo fremde hin grannosta, iha

Hän ainoastaan katsoo vierestä. Vieraamme ovat naapurista, ihan

168

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

paȟalesta.

vierestä.

m) teelesta, teeleatta ’alta’: Joon aaȟȟena datta teelesta, me aaȟȟaa apraal. Dža nikki teeleatta!

He ovat täältä alhaalta, minä olen ylhäältä. Mene pois alta!

n) trystalesta, trystaleatta ’ympäriltä’: Joon tšollena buski doi trystalesta. Dundrako vetra peerjades saare kaȟt trystaleatta.

He leikkaavat pensaat siitä ympäriltä. Ukkonen kaatoi kaikki puut ympäriltä.

Adverbien vertailu KOMPARATIIVIN MUODOSTUS

7.11

Positiivi latš-es barval-es

kiltisti rikkaasti

kuȟȟ-es

kalliisti

Komparatiivi katš-ide barv-ilde, barval-ide kuȟȟ-ide

Kaan tu tšerdal latšide sar kalikos. Džiivenako kaale kaan barvilde? Les mote presavel dotta kuȟȟide sar tšekkes.

kiltimmin rikkaammin kalliimmin

Nyt sinä teit kiltimmin kuin eilen. Elävätkö romanit nyt rikkaammin? Hänen täytyy maksaa siitä kalliimmin kuin kenenkään.

Adverbien komparatiivi muodostetaan samalla tavoin kuin adjektiivien eli lisäämällä adjektiivien vartaloon suffiksi -ide (eräistä temaattisista

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

169

johdosadjektiiveista muodostettaessa -ilde). Komparaatioadverbit lankeavat siten yleensä yhteen adjektiivien komparaatiojohdosten kanssa. 37 Erikseen on opeteltava komparatiivit fendide ’paremmin’ ja veride ’huonommin’, jotka muodostetaan eri vartaloista kuin positiivit tšiȟkas’hyvin’ ja bengal-es ’huonosti’. SUPERLATIIVIN MUODOSTUS

7.12

Positiivi latš-es barval-es

kiltisti rikkaasti

kuȟȟ-es

kalliisti

Superlatiivi koni latš-ide koni barv-ilde, koni barval-ide koni kuȟȟ-ide

Milaja käytadas doori koni latšide. Koni barvilde džiivena joon, koonen hin džuuso džii. Jou presadas dotta koni kuȟȟ-ide.

kilteimmin rikkaimmin kalleimmin Milaja käyttäytyi siellä kilteimmin. Rikkaimmin elävät ne, joilla on puhdas sydän. Hän maksoi siitä kalleimmin.

Myös adverbien superlatiivi muodostetaan Suomen romanikielessä komparatiivin pohjalta partikkelin koni avulla. koni-partikkeli jää pois sanan saaride ’kaikkein’ edellä: Milaja käytadas saaride latšide. ’Milaja käyttäytyi kaikkein kilteimmin.’.

37

Komparaatioadverbeja muodostetaan joskus myös -ides-loppuisina, esim. fendides. Puhutussa

romanikielessä esiintyy joskus suomen -mpi, -mmin: tšiȟkatempi ‘paremmin’, latšemmin ‘kiltimmin’.

170

8

8.1

8.2

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Adpositiot

Suomen romanikielen adpositiot ovat postpositioita ja prepositioita. Monia postpositioita voidaan käyttää myös prepositioina, eli ne ovat ambipositioita. Lähes kaikki postpositiot ovat identtisiä sijaintia ja suuntaa ilmaisevien paikan adverbien kanssa. Lähtökohtaa ilmaisevat postpositiot ovat identtisiä vastaavien paikan adverbien kanssa. Postpositiot järjestyvät aina genetiivin kera. SIJAINTIA/SUUNTAA ILMAISEVIA POSTPOSITIOITA a) paale ’takana, taakse’: Gurjengiiri hin tšeeresko paale. Allan džeelo fäärdyjako paale.

Navetta on talon takana. Allan meni auton taakse.

b) paȟ ’vieressä, viereen’: Koon beȟȟela kouva tšako paȟ? Tšu douva glaasosko paȟ.

Kuka istuu tuon tytön vieressä? Laita se lasin viereen.

c) teele ’alla, alle’: Taakako teele hin ȟukko. Jou nourudiilo beeresko teele.

8.3

Katon alla on kuivaa. Hän joutui auton alle.

SIJAINTIA/SUUNTAA ILMAISEVIA POSTPOSITIOITA TAI AMBIPOSITIOITA a) maȟkar ’keskellä, keskelle’:

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Postpositiona Joon tšerna butti kaalengo maȟkar. Soske tu džeijal lengo maȟkares?

Prepositiona Joon tšerna butti maȟkar kaale. Soske tu džeijal maȟkar leen?

He tekevät työtä romanien keskuudessa. Miksi menit heidän keskuuteensa?

171

He tekevät työtä romanien keskuudessa. Miksi menit heidän keskuuteensa?

b) naal ’edessä, eteen’: Postpositiona Ma aaȟ sterdo pesko naal!

Älä seiso hänen edessään!

Allan traadela fäärdy vuudaresko naal.

Allan ajaa auton oven eteen.

Prepositiona naal kurko beȟȟiba Dža tšangenne naal truȟȟules!

pyhän istuimen edessä Mene polvillesi ristin eteen!

c) neer(e) ’lähellä, lähelle’: Postpositiona Buuruvehako tu lesko neer? Jou džeijas raȟȟalesko neere.

Asutko hänen lähellään? Hän meni papin luokse.

Prepositiona Besko tšai hin neer meriba. Joon aune Tiberiasesta neer douva stedos.

Pieni tyttö on lähellä kuolemaa. He tulivat Tiberiasta lähelle sitä paikkaa.

d) trystal(o) ’ympärillä, ympäri’: Postpositiona trystal(o)

ympärillä

Lako vaste sas besko kentosko trystal.

ympäri

Me

Prepositiona Hänen kätensä olivat pikkulapsen ympärillä. Ajoin kylien

Me

Ajoin

172

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

traadidom gaavengo trystal.

8.4

ympäri.

traadidom trystalo gaave.

ympäri kyliä.

SIJAINTIA/SUUNTAA/LÄHTÖKOHTAA ILMAISEVIA POSTPOSITIOITA TAI AMBIPOSITIOITA a) (a)praal ’päällä, päälle, päältä’: Postpositiona Taflako praal hin buut tšetli. Tšu tekka vuodrosko praal! Allan liijas nutta pesko praal.

Pöydän päällä on paljon astioita. Laita peitto sängyn päälle! Allan otti takin päältään.

Prepositiona Douva hin koni lustigide buut praal phuu. Freediba praal phuu! Me na laȟȟaa freediba praal phuu.

Se on hauskin työ päällä maan. Rauhaa päälle maan! En löydä rauhaa päältä maan.

b) paalal ’takana, taakse, takaa’: Postpositiona Hisbako paalal hin rankano hoffos. Allan naȟudiilo hisbako paalal. Vuudaresko paalal hunjudiilo hiistigo lyija.

Talon takana on kaunis piha. Allan katosi talon taakse. Oven takaa kuului kamala ääni.

Prepositiona Paalal dola dui divisa jou džeelo.

Niiden kahden päivän päästä hän meni.

c) paȟal ’vieressä, viereen, vierestä’: Postpositiona Koon hin koori lesko paȟal?

Kuka on tuolla hänen vieressään?

Prepositiona Jou hin paȟal raȟȟal.

Hän on papin vieressä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Allan aulo fäärdyjako paȟal. Le kaȟt vuudaresko paȟal!

173

Allan tuli auton viereen. Ota puita oven vierestä!

d) teelal ’alla, alle, alta’:

8.5

Postpositiona Himlako teelal hin saaro tšiȟkas.

Taivaan alla on kaikki hyvin.

Au huot taakako teelal! Rositaki aaȟtas apre tekkako teelal.

Tule heti katon alle! Rositakin nousi ylös peiton alta.

Prepositiona teelal kristaloȟyönös

kristallivirran alla

LÄHTÖKOHTAA ILMAISEVIA POSTPOSITIOITA a) (angnaal, angnaal), naalal, naalesta, naales ’edestä’: Jou hin tšerdas buut saaki amengo naalesta. Dža nikki amengo naalal, ame na dikkaha tši!

Hän on tehnyt paljon asioita meidän edestämme. Mene pois edestämme, me emme näe mitään!

b) praalesta, praaleatta ’päältä’: Le nutta nikki tukko praalesta! Tšaija džuusavena tšetli nikki taflako praaleatta.

Ota takki pois päältäsi! Tytöt siivoavat astiat pöydän päältä.

c) arreatta (raalal) ’sisältä’: Tšaijaki aune auri tšeeresko arreatta. So tu laȟtal doori ȟistardijako arreatta?

Tytötkin tulivat ulos talon sisältä. Mitä sinä löysit sieltä kirstun sisältä?

174

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

d) maȟkaral, maȟkarta, maȟkaresta, maȟkareatta ’keskeltä’: Roodiboskiiro aulo kaalengo maȟkarta. Jou liijas buut neve maale lengo maȟkareatta.

Tutkija tuli romanien keskuudesta. Hän löysi paljon uusia ystäviä heidän keskuudestaan.

e) neeresta, neereatta ’läheltä’ : Maalengo neeresta hin rankano te vel tšeere. Rositako huupa hin Gruopako foorosko neereatta.

Ystävien luota on mukava tulla kotiin. Rositan perhe on Kuopion läheltä.

f) paalesta, paaleatta ’takaa’: Allan dikkela vaalijako paalesta. Allan ta Kyösti naȟte hisbako paaleatta.

Allan katsoo ikkunan takaa. Allan ja Kyösti karkasivat talon takaa.

g) paȟalesta ’vierestä’: Joi rakkila hilo tiija saakako paȟalesta. Au nikki doorita fäärdyjako paȟalesta ta jelpa maan kutti te byördavaa tšinnibi!

Hän puhuu koko ajan asian vierestä. Tule pois sieltä auton vierestä ja auta minua vähän kantamaan ostokset!

h) teelesta, teeleatta ’alta’: Maan hin lokkide te souvaa, om me laa bar nikki dummesko teelesta. Joon rekkavena saare tšensti it taakako teeleatta.

Minun on helpompi nukkua, jos otan kiven pois selän alta. He tarjoavat kaikki palvelut saman katon alta.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

175

i) trystalesta, trystaleatta ’ympäriltä’: Me ȟikkavaa tukke farabi tšeeresko trystalesta. Les dukkila džesko trystaleatta.

8.6

Lähetän sinulle kuvia talon ympäriltä. Häntä kivistää sydämen ympäriltä.

MUITA ADPOSITIOITA a) om ’ohi’: Kyösti traadidas Allanesko om. Komuja staavena broosnavitikas tingiboskiirengo om.

Kyösti ajoi Allanin ohi. Ihmiset kävelevät ylpeästi kerjäläisten ohi.

b) ȟaal, straal ’vuoksi’: Me tšerdom buut butti tukko ȟaal. Sosko straal tu na aujal kaankaa?

Tein paljon työtä sinun vuoksesi. Minkä vuoksi et tullut nytkään?

c) Ambipositio dženom, džinom ’kautta’: Postpositiona Jou sas laato bereȟ.ȟesko dženom.

8.7

Hän oli laiska vuoden läpi.

Prepositiona Jou sas laato dženom bereȟ.

Hän oli laiska läpi vuoden.

PREPOSITIOITA38 a) apo ’-lla, -llä, -lle’: Hamyöra hin apo vanta. Hengaven hamyöra apo vanta! 38

Taulu on seinällä. Ripustakaa taulu seinälle!

Prepositiot apo ja aro jäävät usein pois varsinkin puhutussa romanikielessä, esim. Liin hin

tafla. ’Kirja on pöydällä.’, Koola hin skoopa. ’Vaatteet ovat kaapissa.’.

176

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

b) aro ‘-ssa, -ssä, pitkä vokaali + n’: Kissik hin aro posta. Tšuu kissik apo posta!

Lompakko on taskussa. Laita lomakko taskuun!

c) kajo ’kohti’: Jou vandrula kajo Sveittiko them. Me traadaa kajo tšeer.

Hän matkustaa Ruotsiin päin. Ajan kohti kotia.

d) džin ’saakka’: So tu sal tšerdal džin aka diives? Me som loȟano, ka tume orkudiine te ven džin daari.

Mitä sinä olet tehnyt tähän päivään saakka? Olen iloinen, kun jaksoitte tulla tänne saakka.

e) prissi ’vastaan’: Jou na kammela te tšeerel prissi lesko phurnide.

Hän ei halua tehdä vanhempiaan vastaan.

Dža les prissi!

Mene häntä vastaan!

f) uutan ’ilman: Joon hin iinade maan uutan doȟ. Uutan maan tumen na vojuvena (te) tšeeren tši.

He ovat vihanneet minua ilman syytä. Ilman minua te ette voi tehdä mitään.

Substantiivi on preposition jäljessä yleensä nominatiivissa ja joskus obliikvissa (prepositioiden persoonapronominiobjektit ovat aina obliikvissa).

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

9

9.1

177

Partikkelit

Partikkelit ovat aina taipumattomia sanoja, joilla ei ole omia täydennyksiä. Partikkelien kategoria koostuu useista alaryhmistä.

Tavallisimpia konjunktioita39 9.2

RINNASTUSKONJUNKTIOTA ta (o) elle bi

9.3

ja ja tai, vai mutta, vaan

ALISTUSKONJUNKTIOITA a) at että; kirjoitetussa kielessä joskus te b) syytä ilmaisevat (kausaaliset): dooleske, at dooleske, ka doolesko ȟaal, at 39

siksi, että siksi, kun sen vuoksi, että

Valtaosa varsinkin puhutun romanikielen konjunktioista on suomesta lainattuja: a) alistuskonjunktioita: että, jotta, koska; ko, ku; kunnes, jos, vaikka; b) rinnastuskonjunktioita: kopulatiivisia: ja, sekä; disjunktiivisia: tai, vai; adversatiivisia: mutta, vaan.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

178

ka

kun

c) aikaa ilmaisevat (temporaaliset): ka ajadissi

kun kunnes

d) ehtoa ilmaisevat (konditionaaliset): om

jos

kirjoitetussa kielessä joskus ke e) myönnyttävät (konsessiiviset): vaȟka

vaikka

f) vertaavat (komparatiiviset): jakkes sar it – sar

9.4

niin kuin yhtä – kuin

LIITEPARTIKKELIT Suomesta omaksutut liitepartikkelit ovat erityisen leimaa antavia Suomen romanikielelle. a) -ka (-kä) konjunktiona: Me na osuvaa, naaka na orkuvaa. b) -ka (-kä) lausumapartikkelina: Naaka na passaa.

En osaa, enkä jaksa.

Enkä usko.

c) -ko (-kö) kysymyspartikkelina: Hinko tuut louvo?

Onko sinulla rahaa?

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Tuutko hin louvo? Louvoko tuut hin?

179

Sinullako on rahaa? Rahaako sinulla on?

d) -ki hakukysymyksissä: Sasko doori buutki kaale?

Oliko siellä paljonkin romaneja?

e) -ki ja -kaa (-kää) fokuspartikkeleina: Hin jakkes ternoki. Ame valpikaa na rakkina tšiȟkas. Naa na hyövulakaa.

Hän on niin nuorikin. Me lapsetkaan emme puhu hyvin. Ei tarvitsekaan.

f) -ha (-hä) ja -pa (-pä) sävypartikkeleina: Naaha joon ajasaave aaȟtaskaa. Naapa doi naas buut guosi.

9.5

Eiväthän he sellaisia olleetkaan. Eipä siellä ollut paljon tavaroita.

KIELTOPARTIKKELIT40 a) na ’ei’: Jou na rakkavela kaalengo tšimb. Allan na traadelas bengalo fäärdy.

Hän ei puhu romanikieltä. Allan ei ajaisi huonoa autoa.

b) reduplikoinut naa na ’ei’: Jou naa na rakkavela kaalengo tšimb. Allan naa na traadelas bengalo fäärdy.

40

Hän ei puhu romanikieltä. Allan ei ajaisi huonoa autoa.

Suomen ei esiintyy varsinkin puhutussa romanikiekessä sekä suomen tavoin persoonissa

taipuvana kieltoverbinä että taipumattomana negaatiopartikkelina: En me na hajuvaa. ‘En minä osaa.’, Tu et na hajuvaa. ‘Sinä et osaa.’; Ei me paruvaas. ‘En minä vaihtaisi.’, Ei me

piknadommas. ‘Emme me myyneet.’. ei-sanaa käytetään sekä itsenäisenä että liittyneenä löyhästi esieurooppalaisiin negaatiopartikkeleihin.

180

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

na ja naa na toimivat kieltopartikkeleina verbien indikatiivin ja konditionaalin muotojen yhteydessä. Kielteistä sunbjunktiivia ei esiinny Suomen romanikielen aineistoissa. c) ma ’älä, älkää’ Ma rakka ilakas latta! Ma aaȟȟen mulane!

9.6

Älä puhu pahaa hänestä! Älkää olko surullisia!

MODAALIPARTIKKELI/VERBIKOMPLEMENTOIJA Modaalipartikkeli/verbikomplementoija te esiintyy optionaalisena subjunktiivin edellä. Jou kammela (te) tšeerel. Tšiȟko broȟtaha ta daanego thaaveha tuut hin lokko (te) omsorgaves tukko daane. Te hoitavel kaan daane kouva maneeraha! Tšiȟko broȟtaha ta daanego thaaveha tuut hin lokko (te) omsorgaves tukko daane. Aaȟ fäärdi (te) lähtuves!

9.7

Hän haluaa tehdä. Hyvällä harjalla sinun on helppo hoitaa hampaitasi. Hoitaa nyt hampaita tuolla tavalla! Hyvällä harjalla sinun on helppo hoitaa hampaitasi. Ole valmis lähtemään!

MUITA PARTIKKELEITA41 a) Interjektioita: ȟale!

41

(interjektio, joka ilmaisee hämmästystä)

uo!

oi!

Seuraavassa lueteltavien lisäksi puhutussa romanikielessä esiintyy runsaasti suomen

partikkeleita, esim. aha, ahaa, ai, ainaki(n), edes, ehkä, eiku, enää, hei, hm, hui, hyi, hyvin, häh, iha(n), ja, jaa, jo, joo, jos, jotenki(n), juu, kai, kas, kato, ku(n), ko, kuule, kyllä,

melkein, muka, mutta, muuten, niin, niinku siis, no, nyt, oho, oikein, oioi, silleen, sitten, sitä, t(u)ota, tasan, tietenki(n), tosi, vaan, vai, vaikka, vain, vielä.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

b) Huomionkohdistimia: dik ȟun

katso kuule

vaures

muuten

c) Dialogipartikkeleita: jakkes

niin

just

juuri

e) Lausumapartikkeleita: arta bi dik jakkes ka

entä mutta katso niin kun

(o om ta vaȟka vaures

ja) jos ja vaikka muuten

f) Suunnittelupartikkeleita: elle

tai

g) Modaalipartikkeleita: džaanimes

tietenkin

fani

ehkä

h) Sävypartikkeleita: alti bi douva horttas

aina vaan sitä oikein

kaan panna taala tšatšes

nyt vielä sitten tosiaan

i) Fokuspartikkeleita: altiki bi butte

ainakin vain, vaan enää

nii niina panna

myös myös vielä

181

182

innasto just

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

vain juuri

pannapa

vieläpä

j) Intensiteettisanoja: horttas jakkes

oikein niin

tšatšes

todella

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

183

10 Sananmuodostus

Johtaminen 10.1

OMINAISUUDENNIMIEN JA TEONNIMIEN JOHTAMINEN Me na vojuvaa te laavensa farabavaa mango paarkavitikiba tumenge.... Les sas tšuoriba aro kissik, bi barvaliba aro džii.

En voi sanoin kuvata kiitollisuuttani teille...

Kai ame laȟȟaha stannibosko stedos? Aro ȟluutiba Kyöstiki baȟtudiilo. Tume san sikjade mange skoolibosko ta buttiako tšeeribosko veera. Lesko divisa sas buut bereȟȟengo tiija pherde grengo pariba, saaro ȟlaaga buttijengo tšeeriba siivonenge ta phurane guosengo bikniba. Jou hin tšerdas pesko hilo dživiba horttas buut butti.

Mistä löydämme pysäköintipaikan.

Džeeloko tumengo džaaben lokkes? Leen hin tšiȟko džiiben.

Menikö matkanne helposti?

Hänellä oli köyhyyttä lompakossa, mutta rikkautta sydämessä.

Lopulta Kyöstikin onnistui. Te olette opettanut minulle koulutuksen ja työnteon arvon. Hänen elämänsä oli monen vuoden ajan täynnä hevostenvaihtoa, kaikenlaisten töiden tekoa valkolaisille ja romukauppaa. Hän on tehnyt koko elämänsä hyvin paljon työtä.

Heillä on hyvä elämä.

184

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Aven saare aro ȟaabenesko saala te ȟan!

Tulkaa kaikki ruokasaliin syömään!

a) -ba: Maskuliinisukuisia abstraktisubstantiiveja muodostava -ba on Suomen romanikielen ainoa produktiivinen substantiivijohdin.

Adjektiivi

Kantasana tšuor-o barval-o paarkavitik-o

köyhä rikas kiitollinen

Abstraktisubstantiivi tšuor-i-ba köyhyys barval-i-ba rikkaus paarkivitik-i-ba kiitollisuus

Numeraali

triin

kolme

triin-i-ba

kolmio

elää tehdä pysäyttää pysäköidä; pysähtyä myydä vaihtaa

dživ-i-ba tšeer-i-ba

Verbi

džiivtšeerstann-avstann-uv-

elämä tekeminen pysäyttäminen, pysähtyminen; pysäköinti myyminen vaihtaminen

bikn-avpar-uv-

stann-i-ba bikn-i-ba par-i-ba

-ba-johtimen avulla voidaan muodostaa ominaisuudennimiä adjektiiveista ja muistakin sanaluokista. Lisäksi sillä voidaan muodostaa teonnimiä ja teon tuloksen nimiä verbeistä. -ba liittyy kantavartaloon yleensä sidevokaalin -ikera.

Verbi

Kantasana phag-arvphag-ervphag-urvsolȟ-arvtšung-erv-

särkeä särkyä vannoa sylkeä

Abstraktisubstantiivi phag-ir-ba

särkeminen, särkyminen

solȟ-ir-ba vala tšung-ir-ba sylkeminen

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

185

Johtimien –arv-, -erv- ja –urv- -r-aines voi säilyä abstraktisubstantiiveissa. ir-ba-loppuisten johdosten rinnalla käytetään -i-ba-loppuisia, esim. phag-iba, solȟ-i-ba, tšung-i-ba. Kantasana bar-v-alo bok(h)-alo Adjekdžor-alo tiivi ȟoȟ-ano tam-lo

Verbi

rikas nälkäinen vahva valheellinen pimeä

beng-j-alv- turmella beng-j-ulv- turmeltua tšik-j-alv- liata tšik-j-ulv- likaantua doȟ-v-a(l)v- syyttää

Abstraktisubstantiivi bar-v-il-ba rikkaus bok(h)-ilba nälkä džor-j-il-ba vahvuus ȟoȟ-il-ba valhe tam-j-il-ba pimeys turmeleminen, turmeltuminen likaaminen, tšik-j-il-ba likaantuminen doȟ-v-il-ba syyte, syytös beng-j-il-ba

-il-ba-loppuisia ovat temaattisista johdosadjektiiveista ja niihin perustuvista verbeistä muodostetut abstraktisubstantiivit. -il-ba-loppuisten johdosten rinnalla käytetään -i-ba-loppuisia, esim. barv-i-ba, bokk-i-ba, džor-j-i-ba. b) -ben:

Verbi

Kantasana džaȟaraavsapi-

mennä syödä kaataa nauraa juoda

Abstraktisubstantiivi džaaben meno, matka ȟaaben ruoka raaben kaatuminen saaben nauru piiben juominen

Epäproduktiivisella verbikantaisten teonnimien ja teon tulosten nimien johtimella -ben voidaan johtaa substantiiveja vain pienestä osasta primaariverbejä. Vain -ben-johdin voi liittyä osaan niistä primaariverbeistä, joiden teemavokaalina on -a-, sekä verbiin pi- ’juoda’.

186

Verbi

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Kantasana dantaa džiiv- elää lsaada, ottaa staav- astua, kävellä

Abstraktisubstantiivi diiben ~ diijiba džiiben ~ dživiba liiben ~ liijiba staaben ~ staaviba

antaminen elämä saaminen, ottaminen kulku, käynti

Johtimet -ben ja -ba kilpailevat muutamissa muissa primaariverbeissä.

10.2

ADJEKTIIVINJOHTIMIA Adjektiivijohdokset kasvattavat merkittävästi romanikielen sanaston määrää. Johtamattomia eli primaariadjektiiveja on vähän. Suurin osa Suomen romanikielen adjektiivinjohtimista on temaattisia. Temaattiset adjektiivinjohtimet edellyttävät pääsääntöisesti, että kantasana on temaattinen. Sen sijaan atemaattiset adjektiivinjohtimet voivat liittyä sekä atemaattisiin että temaattisiin kantasanoihin.

10.3

Temaattisia adjektiivinjohtimia Tavallisimpia temaattisia adjektiivinjohtimia ovat -alo, -ano sekä molemmat -uno-johtimet (< skt. -ana, -na ja < skt. -tana). Niillä on myös useita nykyään epäproduktiivisia variantteja. a) -alo:

Temaatttinen substantiivi

Atemaatttinen substantiivi

Kantasana baȟt onni bar markka beng piru bok nälkä tšimb kieli tšoor varas

Johdosadjektiivi baȟt-alo onnellinen bar-v-alo rikas beng-alo huono bok-alo nälkäinen tšimb-alo kielevä tšor-j-alo salainen

maȟȟiin kone tung-a suru

maȟȟiin-alo koneellinen tung-alo surullinen

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Atemaattinen verbi

spiij-av- pilkata spiij-alo

187

pilkallinen

-alo-johtimella voidaan johtaa monenlaisia adjektiiveja lähinnä temaattisista substantiiveista.

Kantasana *tam thyöli truȟ langtraȟ-

tupakka jano ontua pelätä

Johdosadjektiivi tam-l-o pimeä thyöl-ero tupakkainen truȟ-ilo janoinen lang-elo ontuva traȟ-elo pelokas

-elo, -ero ja -ilo ovat -alo-johtimen epäproduktiivisia variantteja. b) -ano: Kantasana bai bakr-o džukl-o loȟ (rai

hiha lammas koira ilo herra)

Johdosadjektiivi bi-baij-ano hihaton bakr-ano lammasmainen džuk-ano koiramainen loȟ-ano iloinen ran-k-ano kaunis

Atemaatttinen substantiivi

greȟȟ-os kouv-a

synti riita

greȟȟ-ano kouv-ano

syntinen riitainen

Temaatttinen adjektiivi

phuur-o

vanha

phur-ano

vanha

(Numeraali + substantiivi)

(iek + thaan

yksi + paikka)

tšet-ano

yhteinen

Temaattinen verbi

pir-av-

rakastaa

pir-ano

rakas

Temaatttinen substantiivi

188

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

-ano on monikäyttöinen temaattinen adjektiivinjohdin. Sillä muodostetut adjektiivit voivat ilmaista mm. adjektiivilla luonnehdittavan tarkoitteen valmistusainetta tai omistamista. c) -uno (< skt. -ana, -na):

Temaatttinen substantiivi

Kantasana balval bar kaȟt mortši phar rat vuȟt

tuuli kivi puu nahka silkki yö pellava

Johdosadjektiivi balval-uno tuulinen barr-uno kivinen kaȟt-uno puinen mortš-uno nahkainen pharr-uno silkkinen ratt-uno öinen vuȟt-uno pellavainen

Atemaatttinen substantiivi

kvell-a papr-os

ilta paperi

kvell-uno papr-uno

iltaa koskeva paperinen

Numeraali

vaag-o

ensimmäinen vaag-uno

ensimmäinen

-uno on -ano-johtimen rinnakkaismuoto. Monet tällä johtimella muodostetut adjektiivit ilmaisevat valmistusainetta.

Kantasana saar-o bereȟ loȟ rup hukkar maȟkar

kaikki vuosi ilo hopea hiljaa keskellä

Johdosadjektiivi saar-eno bereȟ-ino loȟ-avo rup-avo hukkar-no maȟkur-no

koko vuotuinen iloinen hopeinen hiljainen keskimmäinen

-eno ja -ino ovat -ano-johtimen epäproduktiivisia varianttieja. -avo on -unojohtimen epäproduktiivinen variantti. Epäproduktiivisella -no-johtimella on muodostettu myös adverbikantaisia johdosadjektiiveja.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

189

d) -uno (< skt. -tana): Kantasana auri naal Paikan adverbi

praal

teel-e

Johdosadjektiivi ulkona, ulos aur-j-uno ulkoinen edessä, naal-uno etummainen, esieteen ylhäällä, praal-uno päällinen, ylös päällimmäinen, ylimmäinen; päällikkö alhaalla, teel-uno alhainen alas

-uno liittyy useimmiten adverbeihin. Kantasana duur paalal

kaukana, kauas takana, taakse, takaa

Johdosadjektiivi duur-duno paalal-duno

kaukainen myöhempi

-duno on -uno-johtimen epäproduktiivinen variantti. e) -(i)kaano, -aȟȟaano, -aȟkaano -ihano; -(i)kuuno:

Temaatttinen substantiivi

Kantasana daar pelko džuul-i nainen gaajo ei-romani sonak tšoor

Atemaatttinen substantiivi

kulta varas

Johdosadjektiivi dar-ukaano pelokas džuul-ikaano naismainen gas-ikaano eiromanimainen sona-kuuno kultainen tšor-aȟȟaano varasteleva

Amerik-a Amerikka amerikaano komun-is ihminen bi-komuneskaano

amerikkalainen epäihmillinen

190

10.4

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Temaatttinen adjektiivi/ partisiippi

kuor-o muul-o

sokea kuollut

kuor-ihano muul-ikaano

puolisokea kuolemansairas

Atemaattinen adjektiivi

lust-igo

hauska

lust-ikaano

hauska

Atemaattisia adjektiivinjohtimia a) -vitiko:

Atemaatttinen substantiivi

Temaatttinen substantiivi

(Temaattinen) adjektiivi

Atemaatttinen verbi

Kantasana bakk-a briij-a buur-os džint-a kent-os feld-a kliit-a undr-a

mäki puuro talon-poika mieli lapsi laakso liitu ihme

Johdosadjektiivi bakka-vitiko briija-vitiko buura-vitiko džinta-vitiko kent-a-vitiko felda-vitiko kliita-vitiko undra-vitiko

mäkinen puuromainen talonpoikainen aulis lapsellinen laaksoinen liituinen ihmeellinen

duk džiu paan-i svaal thuu

tauti ruis vesi kyynel savu

dukk-a-vitiko džiu-vitiko panj-a-vitiko sval-j-a-vitiko thuuv-a-vitiko

tautinen rukiinen vetinen kyyneleinen savuinen

lool-o

punainen

loolo-vitiko

punertava

doog-uviin-avleij-avvoj-uv-

kelvata inhota leikkiä voida

doogu-vitiko iina-vitiko leija-vitiko voju-vitiko

kelvollinen inhottava kummallinen mahdollinen

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Temaatttinen verbi

ȟunnpir-av-

kuulla rakastaa

ȟunn-a-vitiko pirj-a-vitiko

191

kuuliainen haureellinen

Atemaattinen -vitiko on tavallisin Suomen romanikielen adjektiivinjohdin. Kantasanat voivat olla sekä atemaattisia että temaattisia. Kantasanana on useimmiten substantiivi, harvemmin adjektiivi tai verbi. -vitiko on pyrkinyt syrjäyttämään myös temaattisia adjektiivinjohtimia. b) -(i)tiko: Kantasana blekk-a byng-os rung-os vull-a

pelti ohra ruis villa

Johdosadjektiivi blekk-itiko peltinen byg-itiko ohrainen rug-itiko rukiinen vulla-tiko villainen

Temaattinen substantiivi

poȟtan sonak

pellava kulta

poȟtan-tiko pellavainen sona-tiko kultainen

(kansallisuusnimitys)

(finnos (sveittos

suomalainen) finitiko ruotsalainen) sveittiko

Atemaatttinen substantiivi

suomalainen ruotsalainen

-(it)iko on hieman -vitiko-johdinta harvemmin käytetty atemaattinen adjektiivinjohdin. Sillä muodostetaan valmistusainetta ilmaisevia adjektiiveja ja kansallisuusnimityksiä. b) -ligo/-igo/-iko: Johdosadjektiivi faarligo vaarallinen yynligo heikko noodigo armollinen reendigo rehellinen hiistiko kauhea

Alkuperä kas. vārlik, nt. nr. farlig. nr. murt. (Ruots.) ymliger ruots. nådig kas. redelīk, nt. redelig, nr. redlig nr. hisklig

192

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Johtimet -ligo, -igo ja -iko on useimmissa tapauksissa lainattu romanikieleen germaanisten lainasanojen mukana. Etymologiat ovat Pertti Valtosen romanikielen etymologisesta sanakirjasta (1972). Kantasana taml-o pimeä

Johdosadjektiivi taml-igo pimeä

Atemaattinen adjektiivi

snoor

saita

snoorligo saita

(A)temaattinen verbi

džaaluvkann-

pyörtyä džaal-igo heikko totella kan-ligo tottelevainen

Temaatttinen adjektiivi

Johtimilla -ligo, -igo ja -iko on muodostettu myös muutamia korrelaatiojohdoksia adjektiiveista ja verbeistä. VERBINJOHTIMIA

10.5

Transitiiviverbejä muodostavia johtimia a) -av-: Transitiiviverbien johdin -av- voi liittyä verbi-, substantiivi-, adjektiivi ja adverbikantaan. Sillä voidaan myös mukauttaa lainaverbejä.

Primaariverbi

Kantasana daarnaȟȟpeerpii(v)traȟȟȟarouvsasouv-

pelätä karata kaatua juoda pelätä syödä itkeä nauraa nukkua

Transitiivi dar-avnaȟ-vpeer-j-avpiv-avtraȟ-avȟaȟ-avron-j-avsan-j-avson-j-av-

pelästyttää kadottaa kaataa juottaa pelästyttää syöttää itkettää pilkata nukuttaa

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Intransitiivi

sikjuv-

Muu verbi42

panyerčumdavrakerrigerrikker-

Temaattinen substantiivi

damb duk lans saster

Atemaatttinen substantiivi

Temaattinen adjektiivi

Atemaattinen adjektiivi

42

sikj-av-

opettaa

pan-j-avtšum-avrakk-avrig-avrikk-av-

kastella suudella puhua viedä pitää

haava tauti häpeä rauta

damb-avdukk-avlansavsastr-av-

haavoittaa tehdä kipeää hävetä raudoittaa

domm-a förj-a gruop-a jelp-a

pöly väri kuoppa apu

domm-avförj-avgruop-avjelp-av-

pölyttää värjätä haudata auttaa

džuus-o ȟukk-o kaal-o

puhdas kuiva musta

džuus-avȟuȟȟ-avkaal-av-

matt-o

juopunut

matt-av-

puhdistaa kuivattaa maalata mustaksi juopotella

dželt-o

keltainen

dželt-av-

fliit-igo fäärd-igo langȟt-o

ahkera valmis pitkä

paȟuvtassuv-

oppia

193

levätä lämmetä

paȟj-avtass-av-

nukuttaa lämmittää

maalata keltaiseksi fliit-avahkeroida fäärd-av- valmistaa ĺangȟt-av- pidentää

Varsinkin puhutussa romanikielessä myös primaariverbeistä ilman, että merkitys muuttuu,

esim. prastav- ‘juosta’ < prast, diijav- ‘antaa’ < d-, ȟunnav- ‘kuulla’ < ȟunn-, laȟȟav‘löytää’ < laȟȟ-, liijav- ‘ottaa; saada’ < l-, phenjav- ‘sanoa’ < phenn-.

194

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

apre naal reet teele

Adverbi

ylhäällä; ylös edessä; eteen suoraan alas; alhaalla

Lainaverbejä

apr-avnaal-j-avreet-avteel-j-av-

nostaa valjastaa selvittää alentaa

hoit-aviin-avkviin-avtryst-av-

hoitaa vihata kiusata lohduttaa

b) -arv-, -erv-: Kantasana phag-

särkeä

khuuvar

kerä

molvur-is

lyijy

tšinger

loukkaus

tšunger

sylki

phag-arvphag-ervkhuurvarvmolv-arvtšingarvtšngervtšugerv-

Transitiivi särkeä keriä sulattaa haavoittaa, solvata sylkeä

Johtimet -arv-, -erv- ovat nykykielessä epäproduktiivisia. Rinnalla käytetään usein -av-johtimella muodostettuja verbejä, esim. phagav-, tšingrav-, tšungrav-. b) -alv-: Kantasana bar-v-al-o rikas džor-al-o vahva nas-val-o sairas

Transitiivi bar-v-alv- tehdä rikkaaksi džor-j-alv- vahvistaa nas-v-alv- tehdä sairaaksi

Nykykielessä epäproduktiivisella johtimella -alv- on muodostettu transitiiveja sekundaariadjektiiveista.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

195

c) -ev-, -iv-: Nykykielessä -ev- ja -iv- ovat johtimen -av- epäproduktiivisia variantteja. ev- esiintyy ainoastaan verbissä tšaalo ’kylläinen’ – tšaaljev- ’tehdä kylläiseksi’. -iv- esiintyy vain verbissä tšeekjiv- ’todistaa’.

10.6

Intransitiiviverbejä muodostavia johtimia a) -uv-/-ov-:

nähdä särkeä näyttää elää täyttää nähdä kuulla haluta

Intransitiivi diss-uvphag-uvsik-j-uvdžii-d-uvpher-d-uvdik-j-uvȟun-j-uvkam-j-uv-

näkyä särkyä oppia elpyä täyttyä näkyä kuulua mielistyä

kham rat thuu truȟ

aurinko veri savu jano

kham-j-uvratš-uvthu-j-uvtruȟ-j-uv-

hikoilla vuotaa verta polttaa tupakkaa janota

Atemaatttinen substantiivi

bikk-os fiel-a oldr-a part-os

ase virhe ikä osa

bikj-juvfiel-uvoldr-uvpart-j-uv-

aseistautua erehtyä ikääntyä hajaantua

Temaattinen adjektiivi

kuȟ nev-o tern-o tšuor-o

kallis uusi nuori köyhä

kuȟjuvneev-j-uvter-j-uvtšuor-j-uv-

kallistua uudistua nuortua köyhtyä

Primaariverbi

Temaattinen substantiivi

Kantasana *dikhphag*sikdžiiv*pherdikkȟunnkamm-

196

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Atemaattinen adjektiivi

besk-o kniis stöt yynl-ig-o

pieni saita lyhyt heikko

Lainaverbejä

beskj-uvkniis-uvstöt-j-uvyynl-ig-uv-

pienentyä sitkistyä lyhentyä heiketä

buuruvdooguvȟleppuvȟömsuviisuv-

asua kelvata päästä sopia viitsiä

Intransitiiviverbien –uv-johtimen harvinaisempana rinnakkaismuotona on ov-: hajov- ’ymmärtää, osata’ (= hajuv-), hyövov- ’tarvita’ (= hyövuv-). b) -urv-: Kantasana Intransitiivi agor loppu ag-urv- lopettaa lallur-o mykkä lullurv- mykistyä Nykykielessä epäproduktiivisella johtimella -urv- muodostettuja verbejä on vain pari. b) -ulv-: Kantasana bar-v-al-o beng-al-o džor-al-o mas-j-al-o nas-v-al-o truȟ-il-o tšikk-al-o tung-al-o

rikas huono vahva juopunut sairas janoinen likainen surullinen

Intransitiivi bar-v-ulvbeng-j-ulvdžor-j-ulvmas-j-ulvnas-v-ulvtruȟ-j-ulvtšik-j-ulvtung-j-ulv-

rikastua huonontua vahvistua juopua sairastua tulla janoiseksi tulla likaiseksi tulla surulliseksi

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

197

Nykykielessä epäproduktiivisella johtimella -ulv- on muodostettu intransitiiveja sekundaariadjektiiveista.

10.7

PRIVATIIVISET ETULIITTEET a) bi-:

Adjektiivi

Partiisiippi Abstraktisubstantiivi Pitkä genetiiivi

Kantasana Johdos latšo hyvä; kiltti bi-latšo myönavitiko mahdollinen bimyönavitiko palkimen palkittu bi-palkimen horttiba oikeus bi-horttiba buttiakkiiro työntekijä

Merkitys huono mahdoton palkitsematon epäoikeus

bi-buttiakkiiro työtön

Privatiivinen bi- on Suomen romanikielen ainoa produktiivinen prefiksi. b) uuuu- esiintyy vain adjektiiveissa uukanniko ‘tottelematon’, uurooligo ‘rauhaton’; sekä verbeissä uurooligav- ’häiritä’, uurooliguv- ’tulla rauhattomaksi’. c) ur-: ur- esiintyy vain kahdessa sanassa: urrelligo ’vallaton’, urrelligiba ’rauhattomuus’ Huomaa muutamat sanat, joissa privatiivisuutta ei merkitä muoto-opillisesti: baȟtardo, baȟtado lansvardo, lansvado, lansvalo

onneton häpeämätön

vettakiiro

tyhmä

vrt. baȟtalo vrt. lansalo, lansano

onnellinen häveliäs

198

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Yhdistäminen 10.8

Kompositio eli yhdistäminen on Suomen romanikielessä muiden Euroopan romanimurteiden tavoin toissijainen sananmuodostuksen keino. Varsinaiset yhdyssanat ovat harvinaisia. Yhdyssanojen sijaan käytetään runsaasti erilaisia kollokaatioita. a) Määritysyhdyssanoja: Käännöslainoja lähikontaktikielistä:

Adverbin ja verbaalisubstantiivin yhdistelmiä: verbistä d- ‘antaa’ ja substantiivista koostuvista höllistä yhdysverbeistä johdetut verbaalisubstantiivit

aabisliin bereȟaadur bereȟȟeel tilnau veevikaȟt apreaaȟȟiba naalsvaariba nikkiliijba prissiliiben goolidiiben karjadiiben merdiiben tšam(m)ediini tšuridiini

aapiskirja vuosituhat vuosisata lisänimi kangaspuut ylösnousemus edesvastuu pois ottaminen vastaanotto huuto ammunta tappaminen korvapuusti puukonisku

b) Summayhdyssanoja: tšilmaaro dui–triin triin–staar pangȟ–ȟou

voileipä pari–kolme kolme–neljä viisi–kuusi

c) Toistoyhdyssanoihin lukeutuu synkronisesti vain indefiniittipronomini tšitši ‘ei mitään’.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

10.9

199

Euroopan romanimurteissa on historiallisesti runsaahkosti yhdysperäisiä sanoja viitteenä komposition aiemmasta produktiivisuudesta. Etymologiat ovat Pertti Valtosen romanikielen etymologisesta sanakirjasta (1972). a) d- ja ker-yhdysverbit: phordkannstakrav-

puhaltaa totella astua

< phor d< kaan d< stakkerav- luult. skt. sthā kar

b) Sanskritin prefiksiverbeihin palautuvat verbit: aanvbeȟȟ-

tuoda tulla istua

prast-

juosta

< skt. ānī (ā + √nī) < skt. āyā (ā + √yā) < skt. upaviś (upa + viś) < skt. prasthā (pra- + sthā)

c) Historialliset toistoyhdyssanat: balval ȟirȟil phambos

tuuli herne omena

< skt. vāta < xelī ‘herne’ < *palpal, skt. phala‘hedelmä’

10.10 Lisäksi romanikieleen on sellaisenaan omaksuttu eräitä

lähikontaktikielten yhdyssanoja. Etymologiat ovat Pertti Valtosen romanikielen etymologisesta sanakirjasta (1972). brugammos gunskappa hestbyyteris huushollavlansveijos peleȟki

sulhanen seurustelu hevosenvaihtaja hoitaa taloutta maantie kortit

< kas. brūdegam < tansk. kundskab, nr. kunskap < nr. häst + byta: hästbytare < nr. hushålla < ruots. murt. lansväj < as. spil + kort

200

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

skuumaakaris valagoosos yörhengos alsindaag guvennos halakulla

suutari paimenpoika korvakoru ikuinen ystävä sokea

navasiina

lähde

< nr. skomakare < nr. vallgosse < nr. örhänge < nr. all sin dag < tansk. ja nr. god + ven/vän < nr. hel(t) ja ruots. murt. hal(a) + gul ‘keltainen’ < na ‘ei’ + var ‘kerta’ + nr. sina ‘ehtyä’

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

201

11 Sanajärjestys

11.1

Väitelause Tšai drabila liin. Me vaa aro moondako diives. Džambiba džambena.

Tyttö lukee kirjaa. Tulen maanantaina. Laulu lauletaan.

Väitelauseen sanajärjestys on useimmiten suora, mutta väitelause voi suomen tavoin mukautua eri sanajärjestysvaihtoehtoihin, jos jotakin sanaa lauseessa korostetaan. Myös lauseet Tšai liin drabila., Liin drabila tšai., Liin tšai drabila. ja Drabila tšai liin. ovat kieliopillisia.

11.2

Kysymyslause So douva tšai phenjas? So tukko nau hin? Hinko tuut louvo? Velako joi? Tu džaha elle?

Mitä se tyttö sanoi? Mikä sinun nimesi on? Onko sinulla rahaa? Tuleeko hän? Sinä menet vai?

Kysymyslauseen tuntomerkit ovat Suomen romanikielessä samat kuin suomessakin: ainakin liitepartikkelit -ko, -kö, kysymyssanat, käänteinen sanajärjestys ja eräät adverbit, kuten elle ‘tai, vai’.

11.3

Käskylause Venta kutti! Tšeer! Tšeeren!

Odota vähän! Tee! Tehkää!

202

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

Rakkavaha! Ma piiven!

Puhutaan! Älkää juoko!

Käskylauseet kuten venta kutti! ‘odota vähän!’ ovat prototyyppisesti imperatiivimuotoisia. Käskylause on verbialkuinen ja subjektiton.

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

203

Kirjallisuutta

Brandt-Taskinen, Pia 2001. Suomen romanikielen verbikomplementit. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Granqvist, Kimmo 2007. Suomen romanin äänne- ja muotorakenne. Suomen Itämaisen Seuran Suomenkielisiä julkaisuja 36. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 145. Helsinki: Yliopistopaino. Granqvist, Kimmo 2011. Vaaguno! – Suomen romanikielen alkeet. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 164. Tampere: Yliopistopaino. – – tulossa a. Vauro! – Suomen romanikieltä edistyneemmille. – – tulossa b. Suomen romanikielen rakenne. Hedman, Henry 1996. Sar me sikjavaa romanes. Romanikielen kielioppiopas. Jyväskylä: Opetushallitus. ISK 2004 = Hakulinen, Auli, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen & Irja Alho 2004. Iso suomen kielioppi. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia, 950.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Koivisto, Viljo 1987. Rakkavaha romanes. Kaalengo tšimbako sikjibosko liin. Helsinki: Ammattikasvatushallitus – Valtion painatuskeskus. – – 1994. Romano-finitiko-angliko laavesko liin. Romani-suomi-englanti sanakirja. Romany-Finnish-English Dictionary. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, 74.) Helsinki: Painatuskeskus. – – 2001. Suomi–romani-sanakirja. Finitiko–romano laavesko liin. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 811. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 117. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Matras, Yaron 2002. Romani. A Linguistic Introduction. Cambridge: Cambridge University Press. Pirttisaari, Helena 2002. Suomen romanin partisiippien morfologiaa. Pro gradu -työ. Helsingin yliopisto.

204

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi

– – 2003. Muutos ja variaatio Suomen romanin verbien taivutustyypeissä. Virittäjä 4: 508–528. – – 2004c. Contact-induced changes in Finnish Romani: Passive Voice. http://www.ling.helsinki.fi/uhlcs/LENCA/LENCA2/information/datei/29-pirttisaari.pdf. Luettu 14.7.2010. Thesleff, Arthur 1901. Wörterbuch des Dialekts der finnländischen Zigeuner. (Acta Societatis Scientiarum Fennicae 29(6).) Helsinki: Finnische Litteratur-Gesellschaft. Valtonen, Pertti 1968. Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto. – – 1972. Suomen mustalaiskielen etymologinen sanakirja. (Tietolipas, 69.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

206

Lyhyt Suomen romanikielen kielioppi