FU-transkription yksinkertaistaminen / Az FU-átírás egyszerűsítése / Zur Vereinfachung der FU-Transkription / On simplifying of the FU transcription

436 98 4MB

Finnish, Englisg, German, Hungarian Pages 147 [150] Year 1973

Report DMCA / Copyright

DOWNLOAD FILE

Polecaj historie

FU-transkription yksinkertaistaminen / Az FU-átírás egyszerűsítése / Zur Vereinfachung der FU-Transkription / On simplifying of the FU transcription

Citation preview

Castrenianumin toimitteita

LAURI POSTI ja

TERHO ITKONEN (toim.)

FU-transkription yksinkertaistaminen Az FU-átírás egyszerűsítése Zur Vereinfachung der FU-Transkription On simplifying of the FU transcription

HELSINKI

Castrenianumin toimitteita

LAURI POSTI ja

TERHO ITKONEN (toim.)

FU-transkription yksinkertaistaminen Az FU-átírás egyszerűsítése

Zur Vereinfachung der FU-Transkription

On simplifying of the FU transcription

HELSINKI 1973

Vammalan Kirjapaino Oy. Offset 1973

ISBN 951-45-0282-5

Sisällys 7

Johdanto .....................................................................................................

1. ITÄMERENSUOMALAISET KIELET Suomen murteiden transkription

Terho Itkonen:

yksinkertaistamisesta ...............................................................

Paul Ariste:

Vorschlag für die phonetische

Transkription des Wotischen und. des Ižorischen... Lauri Posti:

32

Alustavia mietteitä viron, vepsän

ja vatjan yksinkertaistetusta transkriptiosta •••

Lauri Posti:

19

34

Alustava ehdotus liivin yksinkertais­

tetuksi transkriptioksi ..........................................................

ʒɛ

2. LAPPI

Knut Bergsland:

Simplification of the Finno-

Ugric transcription: Lapp .....................................................

45

3. VOLGALAISET KIELET Rédei Károly:

átírása.

Erza nyelvjárás .....................................................

Rédei Károly:

átírása.

A mordvin nyelvjárások fonematikus

A mordvin nyelvjárások fonematikus

Moksa nyelvjárás ...................................................

Bereczki Gábor:

7l

75

A cseremisz nyelvjárások fonema­

tikus átírása.................................................................................. 79

4

4. PERMILÄISET KIELET

D.R. Fokos-Fuchs:

Zur Transkription der

permischen Sprachen .................................................................

85

A votják nyelvjárások fonematikus

Rédei Károly:

átírása..............................................................................................

Rédei Károly:

88

A zUrjén nyelvjárások fonematikus

átírása................................................................................................ Rédei Károly:

92

A zűrjén nyelv KP. nyelvjárásának

fonematikus átírása .................................................................

95

5· UGRILAISET KIELET W. Steinitz:

Transkriptionsvorschlag für das

Ostjakische .................................................................................... 101 Gulya János:

Az osztják nyelvjárások fonematikus

átírása ................................................................................................. 102

Gulya János:

A vogul nyelvjárások fonematikus

átírása................................................................................................. 109

Béla Kálmán:

Vorschlag für die phonetische

Transkription der ungarischen Dialekte .................... 119 6. SAMOJEDIKIELET Hajdú Péter:

A jurák nyelvjárások fonematikus

átírása................................................................................................. 127 Aulis J· Joki:

Vorschlag für die Transkription

der selkupischen Mundarten ................................................ 131

Erdélyi István:

A szelkup nyelvjárások fonema­

tikus átírása...................................................................................134

5

Erdélyi István: A kamasz hangjelölés

egyszerűsítése ...................................................................... l?S LIITE

Bjorn Collinder: Zu den Transkriptionsvor­ schlägen ....................................................................................

143

JOHDANTO 1· Tämän julkaisun juuret juontuvat viidentoista vuoden takaa, joulukuusta 1958, jolloin Helsingissä järjestettiin Suomalais-ugrilaisen Seuran 75-vuotisɔuhlien yhteydessä kan­ sainvälinen fennougristien konferenssi. Konferenssissa piti prof. Aulis J. Joki alustuksen '*Fragen der finnisch-ugrischen Transkription” (julkaistu SUSA 62:6 s. 16 - 22), jossa hän käsitteli fennougristien piirissä yleisesti tunnettua epä­ kohtaa: FU-transkription mutkikkuutta ja sen poikkeamia muis­ ta yleisessä käytössä olevista transkriptiojärjestelmistä, ennen kaikkea IPA-järjestelmästä. Alustaja muistutti E. N. Setälän jo 1901 lausumasta, fonologista tarkastelutapaa en­ nakoivasta periaatteesta, jonka mukaan oma merkki olisi kuu­ luva nimenomaan "distinktiiveille äänteille”, "ts· jokaisel­ le äänteelle, joka voi muuttaa sanan merkitystä, jos se esiin­ tyy saman kielen jonkin toisen äänteen tilallan, ja palautti samalla mieliin Setälän viittauksen, että eri tarkoituksiin olisi käytettävä tarkkuudeltaan erilaista transkriptiota. Käytännössähän tuo viittaus oli monien suom.-ugr. kielten transkriptiossa pyrkinyt unohtumaan; siten oli esim, tekstinäytteissä ja sanakirjojen hakusanoissa usein noudatettu niiden pääasiallisten käyttötarkoitusten, kannalta turhan tarkkaa kirjoitustapaa, joka diakriittisine merkkeineen saat­ toi suorastaan haitata luettavuutta ja ainakin vaikeutti pai­ natusta ja lisäsi painatuskustannuksia. Järjestelmälliseen yksinkertaistukseenkin oli tosin eri tahoilla pyritty. Alus­ taja mainitsi esimerkkeinä Wolfgang Steinitzin obinugrilai­ siin kieliin soveltaman fonemaattisen transkription ja Björn Collinderin eri kieliä varten suunnittelemat yksinkertais­ tetut transkriptiot, jotka olivat pääperiaatteeltaan fonemaattisia mutta eräissä tapauksissa allofonisia, jopa ety­ mologi oiviakin. Lapin osalta hän muistutti myös Konrad Nielsenin ja Harald Grundströmin sanakirjojen hakusanoissa

8

Johdanto

käytetystä helppotajuisesta transkriptiosta. Alustaja päätyi ehdottamaan, että perustettaisiin kansain­ välinen komitea suunnittelemaan FU-transkription yksinkertais­ tamista, tavoitteena erityisesti fonemaattinen kirjoitustapa. Käyty vilkas keskustelu (ks· selostusta SUSA 62:6 s. 23 - 29) johti siihen, että komitea päätettiin perustaa. Sen jäsenik­ si valittiin professorit Paul Ariste, Knut Bergsland, Björn Collinder, D. R. Fokos-Fuchs, Péter Hajdú, Erkki Itkonen, Au­ lis J. Joki, Béla Kálmán, György Lakó, V·ɪ.Lytkin, Julius Mägiste, Lauri Posti, Omelɔaɪi Pritsak, B. A. Sereberennikov, Antti Sovijärvi ja Wolfgang Steinitz· Tämän koostumuksensa komitea sitten onkin säilyttänyt. V. 1965 se valitsi jäse­ nekseen lisäksi prof.. Thomas Z· Sebeokin. Kuoleman kautta komitea v. 1967 menetti jäsenensä prof. W. Steinitzin. Ensimmäisen kokouksensa komitea, tosin vajaalukuisena, saattoi pitää 4· joulukuuta 1958. Tässä kokouksessa valit­ tiin komitean puheenjohtajaksi prof. Lauri Posti ja sihtee­ riksi prof. Terho Itkonen. Myöhemmin komitea on voinut pi­ tää vain kolme kokousta, nim. kansainvälisten, fennougristikongressien yhteydessä Budapestissa 22. syyskuuta I960, Hel­ singissä 24. elokuuta 1965 ja Tallinnassa 22. elokuuta 1970. Kokouskertojen vähyys ja kulloinkin käytettävissä olleen ajan niukkuus on valitettavasti painanut leimansa komitean työhön; yhdelläkään kerralla ei komitea sitä paitsi ole ollut koolla täysilukuisena. Puheenaiheina kokouksissa ovat olleet ensin­ näkin transkription yleiset suuntaviivat, toiseksi eräiden yksityistapausten merkinnän yhtenäistäminen ja yksinkertais­ taminen sekä kolmanneksi ne eri uralilaisten kielten transkriptioehdotukset, jotka komitea on saanut valitsemiltaan asiantuntijoilta. 2. Transkription yleisiä suuntaviivoja käsitellessään komitea on keskustellut lähinnä kolmesta seikasta: onko trans­ kriptiota uusittaessa aina tukeuduttava FU-transkription van­ haan traditioon vai voidaanko ajatella lähentymistä IPA-systeemiin (2.1); onko yksinkertaistetun transkription oltava ankarasti fonemaattista vai voidaanko allofonejakin ottaa huomioon (2.2); miten on meneteltävä silloin kun yksinker-

Johdanto

9

haistettukin transkriptio kohtaa ylivoimaisia typografisia vaikeuksia (2.3). 2.1. FU-transkription tradition jatkuvuutta on keskus­ teluissa yleensä pidetty tärkeänä; on katsottu, että mahdol­ listen uudistusten pohjana tulisi olla se systeemi, johon van­ hastaan on totuttu. Keskusteluissa on huomautettu mm. siitä, että uudistettukin järjestelmä tulisi joka tapauksessa palve­ lemaan ennen kaikkea fennougristeja itseään ja että esim, indogermanistien tottumusten huomioonotto on siihen verrattuna toissijainen tavoite. Toisaalta on huomautettu, ettei IPAjärjestelmästäkään olisi loitonnuttava silloin kun yhtäpitä­ vyyden saavuttaminen näyttää mahdolliselta. Yksityiskohtana, jossa IPA-järɔestelmää voitaisiin lähestyä, on mainittu mm. painon merkintä (3.1). 2.2. Kysymys transkription fonemaattisuudesta on kes­ kusteluissa jäänyt vaille lopullisesti hyväksyttyä ratkaisua. Yksimielisyys näyttää vallitsevan sikäli, että kukaan komi­ tean jäsenistä ei ole esittänyt fonologisten vastakohtien mer­ kitsemättä jättämistä yksinkertaistetussakaan transkriptiossa. Sen sijaan allofonien merkinnän suotavuudesta on esitetty eri­ laisia käsityksiä. Jotkut komitean jäsenet ovat pitäneet ihanteena puhtaasti fonemaattista kirjoitustapaa, mutta kes­ kusteluissa on huomautettu myös siitä, että tämä voi joskus viedä varsin epäkäytännöllisiin ja epähavainnollisiin tulok­ siin. Useinhan voi jopa naapurusmurteissa samoin ääntyvän sa­ nan tietty äänne olla toisella taholla itsenäinen foneemi,

toisella taholla vain muun foneemin allofoni. Toisaalta jo­ kin foneettinen korrelaatio (esim, liudennuskorrelaatio) voi samassakin murteessa olla joissakin äänteissä ja asemissa cListinktiivi, toisissa ei. (Esimerkkeinä on mainittu mm. mordvan liudentuneet konsonantit, jotka ovat osittain käsi­ tettävissä foneemeiksi, osittain liudentumattomien. konsonant­ tien allofoneiksi.) On todettu myös olevan hankalaa, jos sa­ ma kirjainmerkki eri kielissä tarkoittaa aivan eri äännettä. Viimeksi pidetyssä kokouksessa (1970) oltiin yhtä mieltä sii­ tä, että ankarasti fonemaattisen kirjoitustavan tiellä on ai­ nakin kaksi sellaista estettä, joita ei voida koskaan kokonaan

10

Johdanto

poistaa: ensinnäkin eri tutkijain havainnot samasta äänneilmiöstä voivat olla erilaisia (esim, ɔurakin laryngaaliklusiilit, joita toiset tutkijat kuulevat vain yhdenlaisia, toiset taas kaksi kes­ kenään oppositiossa olevaa tyyppiä), ja toiseksi samoinkin havai­ tulle ilmiölle voidaan antaa keskenään kilpailevia fonemaattisia tulkintoja (esim, viron kvantiteettisuhteet, joille on esitetty ainakin neljä toisistaan periaatteellisesti poikkeavaa ratkaisua). 2.3» Keinot, joita olisi noudatettava typografisten vai­ keuksien ilmaantuessa, ovat nekin vielä lopullisesti ratkaise­ matta. Prof. Collinder on laatinut eräitä tällaisia tapauksia koskevan alustuksen, joka julkaistaan jäljempänä s· 143-. 3* Sellaisia äänneseikkoɔa, joiden merkintää komitea on erikseen käsitellyt, ovat painotus (3.1), kvantiteetit (3.2), liudentuneet konsonantit (3.3), soinnittomat mediat (3.4), la­ ryngaaliklusiili (3.5), affrikaatat (3.6), spirantit (3.7), kes­ kivokaalit (3·ɛ)y redusoituneet vokaalit (3·9)· 3.1. Painon merkinnässä näyttää eniten kannatusta saaneen traditionaalin tavan (sonantin jälkeisen pisteen tai kaksois­ pisteen) säilyttäminen. On ehdotettu myös ɪPA-ɔärjestelmän mu­ kaista merkintätapaa (pystyviiva painollisen tavun edellä); sitä vastaan taas on katsottu puhuvan sen, että samaa merkin­ tää on lapin yksinkertaistetussa transkriptiossa vanhastaan käytetty osoittamaan geminaattojen ja konsonanttiyhtymien vah­ vaa astetta. 3.2. Kvantiteettiseikoista on puheena ollut lähinnä pit­ kien vokaalien merkintä. Enemmistö on kannattanut vanhaa mer­ kintätapaa (vaakaviiva vokaalinmerkin päällä); kuitenkin on katsottu, että sen ohella voidaan haluttaessa käyttää suomen ja viron kirjakielten mukaista kirjoitustapaa (kaksi vokaalin­ merkkiä peräkkäin). On ehdotettu myös siirtymistä IPA–järjes­ telmän mukaiseen merkintään (kaksoispiste vokaalinmerkin, jäl­ jessä), mutta tämän kirjoitustavan kannattajat ovat jääneet selvästi vähemmistöon. 3.3* Konsonantin liud ennuksen. merkkinä on katsottu voi­ tavan jatkuvasti käyttää konsonantinmerkin. päällä tai jäiɔessä olevaa akuuttia (ń, t́ jne.). Valmistuneissa eri kiel­ ten. transkriptioehdotuksissa on kuitenkin pidetty malidollisi-

Johdanto



na tai suotavina myös eräitä muita vaihtoehtoja: suomessa ta­ pauksittain rivinylinen ɪ konsonantin edellä (ks. jäljempää

s. 26 ), venäjänlapissa vokaalin ja konsonantin välisen "liudennussiirtymän” merkkinä akuutti vokaalin- ja konsonaɪitinmerkin välillä (Mikko Korhonen ja Erkki Itkonen teoksessa "’Lapin murteiden fonologiaa” s. 73 - 74, 106 - 108), unkaris­ sa kirjakielen ortografiaa myötäillen ty, ny, ly pro t́, £» ǹ, ĺ (kɪɛ· jäljempää s 120). 3·4· Soinnittomien t. puolisoinnillisten medioiden merk­ keinä on vanhastaan käytetty kapiteelikirjaimia Gr o, J3, jot­ ka tuottavat latomisvaikeuksia ja joiden sijasta hätätilassa käytetyt versaalikirjaimeü G, D, B taas ovat rumia. Sijalle on ehdotettu merkintätapaa g, d, b, mutta tämä ehdotus koh­ tasi vastustusta, kun piste kirjaimen alla on tähän asti osoittanut kakumiɪɪaalisuutta. Ehdotukset eri kielten yksin­ kertaistetuksi transkriptioksi tosin, näyttävät osoittavan, että erikoiskirjaimet näiden äänteiden osoittamiseksi ovat yleensä tarpeettomia; ne voidaan näet fonologisen täsmälli­ syyden kärsimättä korvata kieltä myöten joko kirjaimilla k, ɪ, £ (ks. tuoɪmempaa suomi s. 26, vatja ja inkeroinen s. 32, tseremissi s. 79, ostjakki s. 102, voguli s. 109, kamassi s. 138) tai kirjaimilla g, d, b (ks. tuonnempaa vatja s. 36, jurakki s. 127; jurakissa tosin toisaalta k pro G). Vrt. myös teokseen ”Lapin murteiden fonologiaa”, jossa on käsitelty samaa merkintäseikkaa lapin eri murteiden kannalta. 3.5. Laryngaaliklusiilin merkintä varsinkin əurakissa on herättänyt vilkasta keskustelua. Paitsi tavanomaista (myös IPA-ɔärəestelmän mukaista) merkkiä ɪ on ehdolla ollut hännällinen h-kirɔain ŋ ja eräiden tutkijain havaitsemaa na­ saali s tumat toman ja nasaalistuneen laryngaaliklusiilin vas­ takohtaa varten merkkipari ɪ : ɪ tai Jäljempänä seuraavassa ɔurakkia koskevassa ehdotuksessa (s. 128) on pää­ dytty merkkiin ɪ; suomen murteita koskevassa ehdotuksessa

(s. 25) on pidetty mahdollisena heittomerkkiä \ 3.6. Dentaaliaffrikaattoja ilmaisemaan komitean enem­ mistö on kannattanut kirjaimia £ (soinniton) ja ʒ (soinnillinen.) mahdollisine diakriittisine merkkeineen.

12

Johdanto

3.7.

Spiranttien^, ò , β

ja niiden soinnittomien vasti­

neiden merkinnästä käytiin ensimmäisessä kokouksessa pitkä keskustelu. Lopputulokseksi jäi puheenjohtajan ponsi, että vanha merkintätapa (= kreikkalaiset kirjaimet S ,y3 ; »ɪ’, (p ) voitaneen säilyttää. ~ ~ 3.8. Keskivokaalien merkkien e ja i mahdollisina vaihto­ ehtoina ovat komiteassa olleet puheena ĕ ja ɪ sekä ɪPA-jär­ jestelmän mukaiset _e ja jĺ* Varsinaiseen päätökseen ei tultu, mutta eri kielten transkriptioehdotusten laatijat näkyvät yleensä säilyttäneen vanhan merkintätavan; viron ja liivin transkriptioehdotuksissa on. tosin pidetty mahdollisena e:n sijasta viron kirjakielen mukaista ć-kirɔainta* £:ta ja u:ta vastaavien keskivokaalien merkintää ei komiteassa ole käsi­ telty. a:n ja ä:n välisen keskivokaalin merkkinä on lappologiassa vanhastaan ollut à (niin myös inarin-, koltan- ja kildininlapin transkriptioehdotuksissa, ks. Lapin murteiden fonologiaa s. 43 - 45, 74 - 78, 87). ^.-kirjaimella on lapis­ sa taas tarkoitettu a:ta umpinaisempaa, engl. but-sanan vo­ kaaliin verrattavaa vokaalia (niin, myös koltan- ja kildininlapin transkriptioehdotuksissa ks. mts· 74 - 82, 87, 89, 92). 3.9. Redusoituneista vokaaleista on todettu, että ne ainakin joskus (esim, ostjakissa) voidaan osoittaa vajaalyhyyden merkkiä ~käyttäen; redusoituɪieisuus ja vaɔaalyhyys voivat näet yhtyä samassa vokaalissa.

4. Eri kielistä oli Tallinnan kokoukseen mennessä val­ mistunut transkriptioehdotuksia. seuraavasti: liivi, viro, vatja, vepsä (Lauri Posti), vatja ja inkeroismurteet (Paul Ariste), permiläiset kielet (D. R. Fokos-Fuchs), ostjakki (W. Steinitz), unkari (Béla Kálmán), ɔurakki (Péter Hajdú), selkup (Aulis J. Joki). Karjala-auɪiuksen transkription yk­ sinkertaistamisesta oli sitä paitsi ilmestynyt v. 1968 Pert­ ti Virtarannan laatima selvitys Karjalan kielen sanakirjan I osan johdannossa (s. LXXIX - CI). Ehdotukset ovat yleensä saaneet komitean periaatteellisen hyväksymisen; kaikista niiden detaljeista ei kokouksissa ole kylläkään ehditty kes­ kustella. Kokouksen jälkeen on transkriptiokomitean 'sihtee­ ri valmistanut vielä suomen murteita koskevan transkriptio-

Johdanto

13

ehdotuksen tähän tehtävään valittujen asiantuntijain estyttyä. Useista uralilaisista kielistä ei ehdotuksia yksinkertaiste­ tuksi transkriptioksi ole valitettavasti saatu tähänkään men­ nessä. Erityisen pahoja pulmia on tuottanut lappi. Sen trans­ kriptioon. liittyviä periaatekysymyksiä käsitteli Knut Bergs­ land laajassa muistiossaan 1965 (julkaistu jäljempänä s.45-)· Kun vireillä oli samasta vuodesta lähtien ollut W. Steinitzin suunnittelema symposiumi ”Analyse der phonologischen Systeme der uralischen Sprachen” ja kun lapin murteiden fonologiaan olisi tässä symposiumissa ilmeisesti jouduttu suuntaamaan pal­

jon huomiota, niin Tallinnan fennougristikongressissa läsnä olleet lappologit päättivät järjestää sen esitöiksi erityisen lapin murteiden fonologiaa ja fonemaattista transkriptiota käsittelevän neuvottelukokouksen. Tämä lappologien hanke ei tosin toteutunut täysimittaisena mutta johti kuitenkin siihen, että neljä suomalaista lappologia (Erkki Itkonen, Terho Itko­ nen, Mikko Korhonen, Pekka Sammallahti) piti v. 1971 yhteisen kokouksen, jossa käsiteltiin neljän päämurteiston fonologiaa ja fonemaattista transkriptiota osanottajien laatimien alus­ tusten pohjalta. Alustukset julkaistiin saman vuoden lopussa kirjasena ”Lapin murteiden fonologiaa” (Castrenianumin toi­ mitteita 1, 110 sivua). Jotta transkriptiokomitean tähänastisen työn tulokset puolinaisinäkin tulisivat tunnetuiksi ja antaisivat herät­ teitä jatkuvalle keskustelulle, päätettiin Tallinnassa 1970, että eri kielten transkriptioehdotukset julkaistaisiin niin pian kuin lapin murteita koskeva symposiumi on pidetty ja transkriptioehdotuksia on lisäksi saatu ainakin eräistä eh­ dotuksia vailla olevista kielistä. Kumpikaan näistä edelly­ tyksistä ei ole aivan toivotulla tavalla toteutunut, mutta toisaalta komitea on saanut käyttöönsä arvokasta lisäaineis­ toa, nim. ne useimpien uralilaisten kielten fonemaattista transkriptiota koskevat ehdotukset, jotka on laadittu Unka­ rissa uralilaisten kielten etymologisen sanakirjan esitöinä. Näiden erittäin tervetulieiden ehdotusten taustaa unkarilai­ set kollegat selvittävät seuraavansisältöisessä johdannossa:

14

Johdanto

”Az itt közlésre kerülő fonematikus átírási javaslatokat — a cseremisz és a jurák kivételével — a Magyar Tudományos Akadémia Nyelvtudományi Intézete Finnugor Osztályának a munkaközössége (Erdélyi István, Gulya János, Rédei Károly) készítette 1967 - 68 folyamán. A cseremisz és a jurák terve­ zetet Bereczki Gábor, ill. Hajdú Péter dolgozta ki. A fonema­ tikus transzkripciók kidolgozásával az volt az elsődleges cé­ lunk, hogy a Nyelvtudományi Intézetben készülő Uráli Etimo­ lógiai Szótár számára egységes és korszerű átírási terve­ zetek álljanak a szótár munkatársai rendelkezésére. A régi irodalmi múlttal bíró uráli nyelvek (a magyar, a finn és az észt) fonematikus transzkripcióját nem készítettük el, mivel e nyelvek tobbé-kevésbé fonematikus elvekre épüld helyesírá­ sai alapjában véve kielégítik a tudományos igényeket is. A lapp nyelvjárások fonematikus átírásának a kidolgozására pedig azért nem vállalkozhattunk, mivel a lapp fonológiának nálunk nincsenek specialistái. Néhány lapp nyelvjárás fone­ matikus átírási javaslata finn kollégák munkájának az ered­ ményeképpen időközben megjelent (Lapin murteiden fonologiaa. Castrenianumin toimitteita 1, Hki 1971). ”Célunk az volt, hogy tömör, ugyanakkor áttekinthető és könnyen kezelhető átírást adjunk a kutatók kezébe. Éppen ezért elaborátumunkban nem közöljük az egyes nyelvek részletes fonológiai elemzését. A grafémák kiválasztása során ragasz­ kodtunk az eddigi finnugor hangjelölési hagyományokhoz és nem törekedtünk minden áron radikális megoldásokra. ”Az átírási javaslatokat 1968-ban a Nyelvtudományi In­ tézetben szakértőkkel kibővített ülés megvitatta. Átírási tervezetünket az 1970-ben megrendezett III. Nemzetközi Finn­ ugor Kongresszus alkalmával előzetes formában bemutattuk a transzkripciós bizottság tagjainak”. [Suomeksi:] ”Tässä julkisuuteen tulevat fonemaattisen transkription ehdotukset - tseremissiä ja jurakkia lukuun ot­ tamatta - on valmistanut Unkarin Tiedeakatemian kielitieteen laitoksen suomalais-ugrilaisen osaston työryhmä (István Erdé­ lyi, János Gulya, Károly Rédei) vuosina 1967 - 68. Tseremis­ sin luonnoksen on laatinut Gábor Bereczki, ɔurakin luonnok­

Johdanto

15

sen Péter Hajdú. Fonemaattisia transkriptioita laatiessamme oli ensisijaisena tavoitteenamme se, että kielitieteen lai­ toksessa valmistuvaa uralilaisten kielten etymologista sana­ kirjaa varten saataisiin, sanakirjan toimittajien käyttöön yhtenäiset ja ajanmukaiset transkriptiol·uonnokset . Vanhas­ taan kirjallisuudessa viljeltyjen uralilaisten kielten (un­ karin, suomen ja viron) fonemaattista transkriptiota emme ole valmistaneet, koska näiden kielten enemmän tai vähemmän fonemaattisiin periaatteisiin pohjautuvat oikeinkirjoitukset oikeastaan täyttävät tieteellisetkin vaatimukset. Lapin mur­ teiden fonemaattista transkriptiota taas emme ottaneet val·mistaaksemme siksi, ettei meillä ole lapin fonologian spesia­ listeja. Ehdotus eräiden lapin murteiden fonemaattiseksi transkriptioksi on tällä välin valmistunut suomalaisten kol­ legoiden tyon tuloksena (Lapin murteiden fonologiaa, Castrenianumin toimitteita i, Hki 1971). ”Tarkoituksenamme on ollut antaa tutkijain käsiin tii­ vis mutta samalla yleiskatsauksellinen ja helppokäyttöinen transkriptio. Juuri siksi jätämme selvityksessämme esittämättä eri kielten yksityiskohtaisen fonologisen analyysin. Grafee­ meja valitessamme olemme pysytelleet tähänastisessa suomalais­ ugrilaisessa äänteenmerkinnän perinteessä emmekä ole millä hinnalla hyvänsä pyrkineet radikaaleihin ratkaisuihin. ”Traɪiskriptioehdotuksia pohti Kielitieteen laitoksessa V. 1968 asiantuntijoilla täydennetty kokous. V. 1970 jär­ jestetyn 3* kansainvälisen fennougristikongressin yhteydes­ sä esitimme transkriptioluormoksemme alustavassa muodossa transkriptiokomitean jäsenille.” Transkriptiokornitean puolesta sen puheenjohtaja ja sih­ teeri lausuvat saaduista ehdotuksista parhaat kiitoksensa unkarilaisille kollegoille, samoin kuin kaikille muille ko­ mitean työtä edistäneille tutkijoille. Käsillä olevassa kir­ jasessa esitetään komitean käytettävissä olleet transkriptioehdotukset (lapin osalta varsinaisen ehdotuksen sijasta Knut Bergslandin 1965 laatima muistio) teoksen käytön helpottami­

seksi kieliryhmittäin, seuraavassa järjestyksessä: 1) itä­

16

Johdanto

merensuomalaiset kielet, 2) lappi, 3) volgalaiset kielet, 4) permiläiset kielet, 5) ugrilaiset kielet, 6) samojedi­ kielet. Kunkin ehdotuksen jälkeen mainitaan sen valmistu­ misvuosi; Unkarista saaduissa uralilaisten kielten, etymolo-gista sanakirjaa varten laadituissa ehdotuksissa on vuosilu­ vun jäljessä kirjain U. Erikseen mainittakoon, että Péter Hajdún komitealle jo 1965 esittämä jurakkia koskeva ehdotus on korvattu hänen mainittua sanakirjaa varten laatimallaan ehdotuksella, joka sisältää joitakin täsmennyksiä aiempaan versioon. Päätteeksi seuraa vielä Björn Collinderin 1970 laatima muistio eräistä yleisistä transkription yksinkertais­ tamista koskevista näkökohdista. Kääntämiskustannusten vält­ tämiseksi kaikki esitykset julkaistaan sillä kielellä, millä ne on alun perin, laadittu; siten kirjan kielinä ovat suomi, unkari, saksa ja englanti.

1. ITÄMERENSUOMALAISET KIELET

Terho ltkonen :

Suomen murteiden transkription yksinkertaistamisesta l. Painotus

l.l. Sanapainolla on suomessa vain harvoin distinktiiviä merkitystä. Se sivupaino, jonka yhdyssanan jälkiosan ensi tavu saa, voi kyllä olla vahvempi kuin yhdistämättö­ mässä sanassa vastaavaan kohtaan osuva sivupaino, esim. 3020 ʒOlO yks. nom. lautasilta - mon. ablat. lautasilta, mutta käy­ tännössä ääntämykset limittyvät eikä mahdollista eroa ole yleensä merkitty tarkassakaan transkriptiossa. Pahempana puutteena voisi pitää sitä, ettei yhdyssanaisuutta ole yleensä tapana osoittaa edes niissä tapauksissa, joissa jälkiosan ensi tavun sivupaino osuu eri tavuun kuin saman­ näköisen yhdistämättömän sanan ennustettavissa oleva sivu­ paino (tai toisen samannäköisen yhdyssanan sivupaino): vrt. 3002 0 ʒOlO 0 ʒ 0 2 00 300 2 lähetystöissä - lähetystöissä, koululaiskuri - koululaisku0 ri. Hienommassa transkriptiossa voisikin olla syytä käyttää painokaavan selventämiseksi yhdysmerkkiä aina yhdysosien rajalla. Yksinkertaistetussa transkriptiossa sen käytöstä koituva vaiva sen sijaan tuskin vastaa saavutettua fonolo­ gisen tarkkuuden etua. Pääpaino on yleensä ensi tavulla, eikä sen sijaintia siksi ole tarpeen osoittaa erillisissä sanoissa. Poikkeuk­ sellinen, affekti- tms. syistä aiheutunut jälkitavujen pääpaino (päinvastoin , jumarlattoman) olisi sitä vastoin aina osoitettava. 1.2» Lausepainos uhteet olisi kernaasti merkittävä yhtäjaksoisen puheen transkriboinnissa, myös yksinker­ taistetussa transkriptiossa. Merkeiksi sopivat silloin painollisen tavun eteen pantu H (= vahva lausepaino), I

( = keskivahva lausepaino) ja haluttaessa lisäksi j

(=

heikko lausepaino, ts. sanapainotuksen ”sivupainoa” vas­

taava painoaste). Aiemmin on käytetty yleensä tavun sonan-

tin jälkeen sijoitettuja merkkejä ’

(= vahva lausepaino) ja

20

Itämerensuomalaiset kielet

: ( = keskivahva lausepaino), mutta niiden funktio on hel­ posti jäänyt epäselväksi, kun samoja merkkejä on käytet­ ty toisenlaisiin tehtäviin sanapainon alalla (' = pääpaino, ɪ = sivupaino) ja joskus tavupainonkin alalla (esim, la­ pissa: lpN nom. sg. fsõa*đaGi 'sotka* , nom. sg. lu· ossa ’lohi')« Vrt. Proto-Finnic Final Consonants I:l s. 20-23, jossa olen esittänyt käsitykseni suomen sana- ja lausepainon suhteesta ja ' ja " -merkkien käyttökelpoisuudesta paitsi lause- myös sanapainon osoittamiseen.

2. Tavunraja

Tavunrajan esiintyminen suomessa on useimmiten ennus­ tettavissa, eikä sen merkkiä siksi yleensä tarvita. On kui­ tenkin tapauksia, joissa tavunraja sijoittuu odotuksenvastaiseen paikkaan ja jotka voivat olla oppositiossa toisin tavuttuviin tapauksiin nähden: a) Tavunraja konsonantin ja vokaalin välissä (yhdys­ sanoissa): j uhannus(uo, pän0 alus. b) Tavunraja kahden sellaisen vokaalin välissä, jotka samassa murteessa voivat muodostaa diftongin: gen. sg. plt en (vrt. saman murteen pien 'pidän' ), elat. sg. hafusta (vrt. saman murteen nom. sg:iin kausta). Mikäli hiatusta ei tällaisissa tapauksissa ole koros­ tamassa transkriboitu konsonanttiaines (juhannus?üo , piɔ en), tuntuu tavunrajan merkki ( toivottavalta yksinkertaistetus­ sakin transkriptiossa. Tarkassa transkriptiossa tavunraja on tapana merkitä myös sellaisiin vokaaliyhtymiin, jotka eivät ole oppositiossa samassa murteessa ja samassa ase­ massa esiintyvään diftongiin nähden: siten hämäläismurt. ha( en ? rikkaa us. Yksinkertaistetussa transkriptiossa ei tavunrajan merkkiä tarvittane tällaisiin tapauksiin. Toisaalta ei ole syytä diftongisuuttakaan erikseen osoit­

taa. Diftongin sivuäännettä vanhemmissa muistiinpanoissa osoittava kaari (esim, tuolla, rualoɛn) olisi siksi jätet­ tävä pois .

Erikseen huomattakoon tavutuksen osoittaminen sanan­

rajan vaiheilla. Jos sananraja on samalla tavunraja, osoit­

Suomi

taa jo väli yksiselitteisesti tavutuksen: ne purkit on tossa. Tavunrajan umpeutuminen voidaan tällöin osoittaa kaarella: ne purkit on tossa (oppositio muuta merkitse­ vään ne purki ton tossa on tällöin neutraloitunut). Koska tavunrajallisen ja ”umpeutuneen” ääntämyksen ero on useis­ sa murteissa hyvin vähäinen ja kaaren käyttö on tarkoinkin transkriboiduissa teksteissä monesti epäjohdonmukaista, voidaan yksinkertaistetussa transkriptiossa ajatella myös kaaren poisjättoä (poikkeuksena elisiotapaukset; niissä tavunraja melkein aina osuu edellisen sanan viimeisen kon­ sonantin eteen, ja kaaren käyttö voi tällöin selventää: māsson 'maassa ori’ ). Vuosisadan alkukymmeninä on kaarta käytetty myös osoittamaan sandhiassimilaatiota semmoisissa tapauksissa kuin mä/em^päällä, linnul^laulu, otak^kütis. Tämä kaari olisi jätettävä yksinkertaistetussa transkriptiossa pois, kuten se nykyään jätetään tarkemmassakin.

ʒ. Kvantiteettiseikkoja ʒ.l. Konsonantiston kvantiteettiasteet

Sekä yleiskielessä että kaikissa murteissa on vain kaksi distinktiiviä astetta: yksinäiskonsonantti ilepä) ja geminaatta (leppä). Niiden foneettiset toteumat voivat kuitenkin vaihdella mm. seuraavasti: ʒ.l.l. Resonanttigeminaatta lyhennyt määräasemissa: suolla, kierrän, vastannu. Mikäli lyhentyminen ei ole joh­ tanut lyhyeen yksinäiskonsonanttiin asti, lyhentymät voi­ daan käsittää geminaattojen varianteiksi ja kirjoittaa yk­ sinkertaistaen: suolla, kierrän, vastannu. ʒ.l.2. Lyhyt resonantti pidentynyt sellaisissa tapauk­ sissa kuin laiɪine, voimma, Sallis, koirra. Vaikkei pidenty­ minen olisi johtanutkaan täyteen geminaattaan, pidentymä voidaan ehkä käsittää geminaatan variantiksi ja kirjoittaa lainne, voimma jne. ʒ.l.ʒ. Lyhyt yksinäiskonsonantti pidennyt ns. yleis­

geminaation tietä: lepä leppä (~ leppä), küsü ~ küssü ( ~ kiissŭ) , opettele ~ opettelle ( opettelle). Jollei

21

22

Itämerensuomalaiset kielet

ole päädytty täyteen geminaattaan, on pidentymätapaukset käsitettävä lyhyen yksinäiskonsonantin kombinatorisiksi varianteiksi ja voidaan merkitä sen mukaisesti: lepää, kysyy, opettelee♦ (Allofoneja huomioon ottavassa karkeah­ kossakin transkriptiossa voidaan havainnollisuuden vuoksi kyllä ajatella myös kirjoitustapaa leppää, kyssyy, opetV tellee , joka on fonologisesti redundantti.) 3.1.4. Lyhyt yksinäiskonsonantti pidentynyt ns. erikoisgeminaation tietä: huta ~ hutta (^ harv. hutta) , s. karkun ~ karkkun ( ~ harv. karkkiini , haravoimān ~ haravoiɪnmān. Yksinkertaistetun transkription merkintä kuten edellisessä ryhmässä: joko huutaa, karkuun tai (allofoneja varteen ottavassa transkriptiossa) huuttaa karkkuun, haravoimmaan♦ (Huom. : kohtien ʒ.l.2 ja 3.1.4 analyysit voivat murteittain joutua ristiriitaan. Onko esim, suhteen nom. sg. voimma: illat. sg. voimmān jälkimmäisessä jäsenessä edellisen analyysin mukaisesti geminaatan variantti vai jälkimmäisen analyysin mukaisesti yksinäiskonsonantin va­ riantti? Kysymys on kiintoisa mutta tulee käytännössä on­ neksi vain harvoin vastaan.)

ʒ.2. Vokaaliston kvantiteettiasteet Yleiskielessä ja luultavasti kaikissa murteissakin on vain kaksi distinktiiviä astetta: lyhyt fvaraɔ ja pitkä (vara t vara, vara). Pitkät vokaalit voidaan käsittää bifoneemisiksi sekvensseiksi ja kirjoittaa kahta vokaalinmerkkiä käyttäen kuten kirjakielessäkin (vaara, varaa) . Eri murteiden foneettisessa transkriptiossa erotetaan toisinaan myös ylilyhyt, vajaalyhyt ja puolipitkä kvantiteettiaste. Niiden merkintä voidaan yksinkertaistaa seuraavien periaatteiden mukaan. ʒ.2.l. Ylilyhyt ja lyhyt svaavokaali: palɛvat a pala-

vata 'palvata'

(vrt. samassa murteessa palavata

*palavaa1

Suomi

i a palävata 'palaavaa'). Tällaiset tapaukset osoittavat ensi näkemältä ternaaria kvantiteettioppositiota; todelli­ suudessa lyhin aste eli svaavokaali on kuitenkin automaat­ tinen lisäke ɪ:n ja v:n yhtymässä, ja yksinkertaistetussa transkriptiossa se voitaisiin siksi fonemaattisen tarkkuu­ den kärsimättä jättää kokonaan vaille merkintää. Sellai­ sessa karkeassa transkriptiossa, joka ottaa allofoneja huomiooon, sen merkintä kyllä on havainnollisuuden vuoksi paikallaan (merkkinä silloin joko & tai a). Jos svaavokaali on kvantiteetiltaan samassa asemassa esiintyvän alkup. lyhyen vokaalin veroinen, se on tietysti pakko merkitä. ʒ.2.2. Alku- tai jälkikomponentiltaan pidentyneet diftongit: lounaismurt. taŭt(i), taevas, savolaismurt.

tàot ~ ta°t, taevas, kaakkoismurt. loàhćàmŭa. Pidentymät ovat aina ennustettavissa ja voidaan yksinkertaisessa transkriptiossa jättää vaille ilmausta: taut(i), taevas; taot, taevasj loahoamoa. ʒ.2.ʒ. Painottoman tavun lyhyen vokaalin pidentymä lyhyen painollisen tavun jäljessä: lounaismurt. tapà, parànpumà, itämurtPeräuohi. tapa. On yleensä käsitettä­ vissä lyhyen vokaalin kombinatoriseksi variantiksi (ja vaihtelee lounaismurteissa vapaastikin lyhyen kanssa, vaikka ”tarkka” transkriptio epätarkasti merkitseekin puolipituuden aina kun se voi esiintyä). Yksinkertaiste­ tussa transkriptiossa siksi tapa, parantuma. - Osassa Länsi-Uuttamaata ja Turun ylämaata, missä lyhyen ja lyhyttä pitemmän painottoman vokaalin oppositio on säilynyt pitkän painollisen tavun jälkeen (nom. sg. palkka: partit, palkka /sz palkka“) t esiintyy lyhyen painollisen tavun jälkeen il­ meisesti kahden kvantiteettiasteen neutralisaatiota: kala kala = joko 'kala' tai ’kalaa’ . Samoin lounaismurteiden pohjoisryhmän reuna-alueilla, havaintojeni mukaan ainakin Kiukaisissa. Tällaisissa murteissa voidaan neutralisaatiotapaukset ehkä käsittää mieluummin pitkä- kuin lyhytvokaa­ lisiksi. Asia kaipaisi tarkempaa selvitystä.

3.2.4. Kaakkoismurteiden ns. sijaispidentymä: varmàs 'varmassa'

(vrt, saman murteen armas etunimi ja harmas

23

24

Itämerensuomalaiset kielet

’harmaassa*). Tällaisiin tapauksiin merkitty puolipitkä vo­ kaali herättää huomiota fonologian teorian kannalta; sen varaanhan näyttäisi rakentuvan minimikolmikkoja, jotka osoittaisivat ternaaria kvantiteettioppositiota. Jos tämä todella pitää paikkansa, olisi yksinkertaistetussakin trans­ kriptiossa käytettävä kolmijakoista merkintää, siis Armas : varmas : harmaas. Asia ei ole kuitenkaan varma; esim. Valkjärven murteesta tekemieni huomioiden mukaan sijaispidentymävokaalin kvantiteetti ja alkuperäisen pitkän vokaalin kvantiteetti tuntuvat olevan identtiset (foneettisesti joko puolipitkä tai pitkä; yksinkertaistetussa tran­ skriptiossa tällöin varmaas kuten harmaas). ʒ.2.5. Puolipitkä vokaali pitkän edustajana joillakin reuna-alueilla: esim, paikoin Inkerin murteissa linna ’lin­ naa’ (vrt. myös ʒ,2.ʒ, ʒ.2.4). On fonemaattisesti tulkitta­ va pitkän vokaalin variantiksi ja voidaan yksinkertaiste­ tussa transkriptiossa osoittaa kahdella vokaalinmerkillä.

4. Kvaliteettiseikkoja

4.1. Konsonanttien kvaliteetti

4.1.1. Osassa suomen murteita esiintyy vokaalialkui­ sen sanan edellä yleisesti ”luja aluke”: joko laryngaalinen puristussupistuma 1 tai laryngaaliklusiilit (?ukkos­ ti 1 man ?ellä). Vaikka se tämmöisissä tapauksissa on vain tietyntyyppisen sananrajan mekaaninen saattoilmio, se pyr­ kii käyttäytymään aidon konsonanttifoneemin tavoin eräiden loppukonsonanttien edustuskaavoissa: siten -_k_:ta edustava ”loppukahdennus” (ei annat» palkka, ei annam mennä) pyrkii samoissa murteissa reaalistumaan vokaalialkuisen sanan edellä lujan alukkeen kahdentumana (ei anna? '*osta, joka

on oppositiossa sentyyppisiin tapauksiin kuin ei anna [henkilönnimi} (?)osta nähden). Murteittain voi myös -ɪ edustua vokaalialkuisen sanan edellä samoin: laski?ł? avanto ’laskinavanto’. Geminaattalaryngaalin (samoin kuin sandhis­ sa esiintyvän geminaatta-h_:n) sijasta voi ääntyä myös yk­

sinäis laryngaalin veroinen segmentti (ei anna ?ostā). ja automaattinen yksinäislaryngaali voi vuorostaan vaihdella

Suomi

vapaasti kadon kanssa. Siten yksinkertaisen lujan alukkeen ja lujaan alukkeeseen perustuvan sandhigeminaatan hajontaalueet osaksi limittyvät. Lujan alukkeen ja siihen perustuvan sandhigeminaatan strukturaalia yhteyttä ei suomen murteiden merkinnässä ole

yleensä otettu huomioon. Yksinkertainen luja aluke on taval­ lisesti jätetty merkitsemättä, ja geminaatan sijasta on usein kirjoitettu vain yksinäislaryngaali, tällöin nimen­ omaan edellisen sanan loppuiseksi: siten alukemurteissakin vain ukkosi ilman ellä, ei annaɔ osta (t. ei anna? osta). Koska tällainenkin merkintä epätäsmällisyydestään huoli­ matta on asioita tuntevalle yksiselitteinen, se voitaneen vanhoja murremuistiinpanoja siteerattaessa säilyttää en­ nallaan. Ne uudemmat murremuistiinpanot, joissa on merkit­ ty geminaattalaryngaaliklusiili ja toisinaan myös automaat­ tinen yksinäisaluke, olisi yksinkertaistettaessa toisaalta säilytettävä sellaisinaan. Koska puristussupistuman ja laryngaaliklusiilin ero on liukuva ja epäfonemaattinen ja sulkeuma suomen murteissa yleensä heikohko, voidaan merkin­ tää kuitenkin yksinkertaistaa niin, että merkit_LCɪ Spiri­ tus lenis) ja 2 korvataan kumpikin merkillä _ɪ_ (= apostrofi) .

4.1.2. Liudennuksen merkintä. - Traditionaalin käsi­ tyksen mukaan suomen itämurteiden regressiivi liudennus koskee nimenomaan konsonanttia (man, tuĺ , tuoli, kot́tin,

palas). Kuten olen SUST 145 s. 78-79, 83-84, Sl· 14 s. ʒ-5, 9,10 selittänyt, kyseessä on foneettisesti pikemmin vokaalin ja konsonantin rajalle huipentuva "liudennussiirtymä” samaan tapaan kuin venäjänlapissa, ja fonologisesti se voitaisiin ehkä mieluiten tulkita niin, että konsonant­ tia edeltää yksimorainen ɪ-loppuinen diftongi: /mäin/, /palais/ jne. (ks. SUST 145 s. 95-97, SF 14 s. 2l-2ʒ). Kaikki tähänastiset murremuistiinpanot on kuitenkin tehty traditionaalia käsitystä noudattaen ja ovat asiantuntijan kannalta yksiselitteisiä. Siksi voitaneen tavanomainen mer­

kintä yksinkertaistetussakin transkriptiossa säilyttää en­ nallaan. Lievän liudennuksen osoittamiseen käytetyt merkit

25

26

Itämerensuomalaiset kielet

c ja> (esim, vei, yelj sopii kuitenkin korvata '-merkillä. Lievä ja vahvempi liudennus eivät näet ole koskaan oppo­ sitiossa, vaan niiden välillä vallitsee vapaa vaihtelu

tai täydennysjakauma. Käsitykset painottoman tavun i_-loppuisen diftongin edustuksesta itämurteissa vaihtelevat: jälkikomponentin jatkajaksi on merkitty milloin ylilyhyt < milloin seuraavan konsonantin liudennus (esim, taloɪssa talossa; kuitenkin tav, nom. sg. taloɪɔ . SUST 145 s. 78 ja SF 14

s. 3-4 olen perustellut sitä näkemystä, että näissä ta­ pauksissa esiintyy samanlainen foneettisen "liudennussiirtymän” aiheuttava yksimorainen diftongi kuin regressiivissä liudennuksessa. Murremuistiinpanojen merkintää on tus­ kin kuitenkaan aihetta tasoittaa, vaikka se osittain perustuu etymologioivaan käsitykseen liudennuksen alkupe­ rästä ja on siksi johtanut liikadifferentiointiin esim, sellaisissa tapauksissa kuin palasin "palasin" - palaɪsin ’palaisin' (l.sg. kond. verbistä palaa) . ʒ. 4.l. Mediat tenuisklusiilien variantteina. - Var­ sinkin lounaismurteissa on tenuisklusiilien kombinatorisi­ na toisintoina nasaalin (osaksi myös likvidan) jäljessä yleisesti soinnittomat tai puolisoinnilliset, harvoin täyssoinnilliset mediat: raŋgastus 'rangaistus', tunoe "tuntee", lamppam eä "lampaan pää' (joskus myös raŋgastus jne.). Yksinkertaistettaessa voidaan median merkit korvata j£:lla, tjllä, jɔɪlɪä· - Sitä vastoin Ahlaisten ja Merikar­ vian murteissa nasaalin jälkeen tavattavien täyssoinnillis­ ten medioiden merkintä ɪ, d., _b (ongel, l in du, lendä) sopinee yksinkertaistettaessa säilyttää ennallaan. Fonologiselta kannalta ovat soinnilliset klusiilit kyllä näissäkin mur­ teissa vain soinnittomien allofoneja. 4.1.4. Spiranttien đ j a merkintä on säilytettävä

ennallaan yksinkertaistetussakin transkriptiossa. - Joissa­ kin murteissa tavataan aiemman *ɪ :n edustajana erikoislaa­ tuinen spirantin ja tremulantin välimuoto, ”heikkotäryinen" ă > joka on oppositiossa samojen murteiden r:ään nähden. Myös sen merkintä on periaatteessa pysytettävä ennallaan.

Suomi

On tosin muistettava, että murretietojen merkintä ei tässä kohden ole aina luotettavaa: jotkut muistiinpanijat ovat ilmeisesti harjoittaneet liikadifferentiointia merkitse­ mällä *ɪ:n jatkajaksi Jɛ:n sellaisissakin murteissa, joista /ϑ̀/:n ja /r/ :n oppositio puuttuu (sijalla yksi tremulanttifoneemi /r/, jolla on vapaasti vaihtelevia heikompi- ja vahvempitäryisiä variantteja).

4.1.5. n:n reduktioasteet . - n:n edustajana määräasemissa (varsinkin sananloppuisena s_:n edellä, murteittain myös h:n edellä ja terminaalissa asemassa) voi esiintyä dentaalisulultaan höltynyt, ”redusoitunut” ŋ tai nasaali­ vokaalikin: vähemmän sitä■ tehti . vanhanaikanee süli. Mo—--------------------- V--------— ■ - ' —----- ————— — lemmat ovat yleensä käsitettävissä /n/:n varianteiksi; yksinkertaistetussa transkriptiossa voidaan n-kirjainta käyttää ainakin ŋ:n, haluttaessa myös nasaalivokaalin merkin sijasta. - On kyllä semmoisiakin murteita, joissa n ja n voivat olla keskenään oppositiossa: esim. Keuruulla toisaalta isän suwussa 'isäni suvussa'' (tällaisessa loppuheittotapauksessa ei koskaan redusoitunutta n:ää), toisaal­ ta i o k o isän suwussa tai isän suwussa "isän suvussa\ Fonologinen tarkkuus vaatisi näissä, teoreettisesti sangen kiintoisissa tapauksissa oikeastaan ŋ-merkinnän säilyttämistä. Kovin suurta käytännön merkitystä ei asial­ la ole, kun tarpeeksi tarkkaan merkittyä aineistoakaan ei tällaisista murteista liene paljon olemassa. Vrt. Suomi

ll7:l s. 20, 138 - 14l. 4.l·6. ɪ)L:n merkintä. - Sellaisissa murteissa, joissa r^k-yhtymä ei ole astevaihtelun alainen, voidaan r]L käsittää n:n allofoniksi ja kirjoittaa yksinkertaistaen (l) raŋka : raŋkat, alaŋko : alaŋkot. Sellaisissa murteissa taas, joissa_ŋk-yhtymä on astevaihtelun alainen, jjLon katsottava itsenäiseksi foneemiksi; fonologisesti virheetön kirjoitus­ tapa on tällöin (2) raŋka : raŋŋat (vrt. muuta merkitse­ vään rannat), alaŋŋot murt. myös alaŋot (vrt. avannot avanot), Yhtenäisyyden vuoksi voitaisiin joko käyttää ^-kirjainta kaikkien murteiden merkinnässä tai

sitten

omaksua kirjakielen mukainen kirjoitustapa: ranka = foneett. raŋka, rankat = foneett. raŋkat, rangat = foneett. rannat.

27

28

Itämerensuomalaiset kielet

Kirjakielen mukainen merkintä ei ole fonologisesti rikkeeton mutta on kirjakielen ortografiaan tottuneelle riittä­ vän selvä. (Parissa yksityiskohdassa se kyllä pettää: siitä ei ilman eri kommenttia ilmene, että Ahlaisten seudun ran­ gat on luettava raŋgat eikä raŋŋat, eikä sen avulla voida osoittaa eräissä loppuheittomurteissa vallitsevaa sanan­ loppuisen /n/:n ja /ŋ/:n oppositiota: vārin kotona 'vaari­ ni kotona' - variŋ kotona ''vaarin kotona". Vrt. tätä muistuttavaan redusoitumattoman ja redusoituneen n_:n oppositioon kohdassa 4.1.5.') 4.1.7. Puolivokaaliset slirtymä-äänteet. - Tavunra­ jan tehosteeksi on merkitty kvantiteetiltaan vaihteleva ɪ, w (w) tai y -aines yleisesti sellaisissa tapauksissa kuin l) seɔassa/v se j assa , siɔ at ~ sij at, haɔ in haj in , su^at (suVat) ~ suwat (suvat) , rakossa ravossa , kü kà(1 ~ käo (merk, myös *käd) ~käo♦ Tällaisen diftongin jälkikomponentti voidaan käsittää fonologisesti joko suppean tai puolisuppean vokaalin toteumaksi; karkeistetussa transkriptiossa voidaan yksinkertaisesti poistaa kulloinenkin avonaisuutta tai umpinaisuutta osoittava diakriittinen merkki (ja vaihtaa ^_oǯksij. Poikkeus: merkinnät ee^eė, δo~o_ô, oo ~oø korva­ taan ei:llä, pu:lla ja oy : llä. Samaan tapaan voidaan karkeistaa lounaismurteidenkin redusoituneiden diftongien merkintä, milloin jälkikomponentiksi on kirjoitettu £:n, o:n, o:n sijasta i, u, ü taiɪ, o, o; siten esim. inf. naura → naura. nagra—> naora. 4.2.4. Soinnittomien vokaalien merkintä. - Varsinkin lopputaukoa edeltävät sananloppuiset vokaalit (ja soinnilli­ set konsonantitkin) soinnitontuvat helposti eri murteissa, vrt. Suomi 117:l s. lʒ. Tämä tauon mekaaninen saattoilmio ei kalpaa merkintää yksinkertaistetussa transkriptiossa. Lounaismurteiden pohjoisryhmässä tavataan tauon edellä kui­

tenkin sananloppuisen lyhyen soinnittoman vokaalin ja lyhyen soinnillisen vokaalin oppositiota: esim. Eurajoella toisaal­

Suomi

ta j urɪ, vei^ɪ "veitsi"’, kaikki ^kaikki'', rukkitA "rukiita^, toisaalta vaini ''vainio', kaks sormi "I sormea → korkki 'korkea", sanota "sanotaan" (varmaan ovat mahdollisia sellaiset minimiparitkin kuin kaikki "kaikki": kaikki

"kaikkea; kaikkia^). Tässä yleis fonologiselta kannalta kiintoisassa oppositiossa toisena jäsenenä olevan soinnit­ toman vokaalin on jo Ojansuu toisinaan noteerannut (LMÄH l s. 196), ja se on merkitty myös eräisiin tältä alueelta kerättyihin Sanakirjasäätiön stipendiaattikokoelmiin . Yksinkertaistetussakin transkriptiossa olisi sen merkkinä säilytettävä kapiteelikirjaimet (hätätilassa kapiteelikirjainten sijasta isot kirjaimet). 1973

3l

Paul Ariste:

Vorschlag für die phonetische Transkription des Wotischen und des lžorischen

Laute

Phoneme

Wotisch P t € k kz s s s c č Č

i m n ñ

l 1' r r V f

j h

P, B, b> PP. PP, bb t, D, d, tt, tt, z, Z , SS , ss , z z z yf ś, ž, z , zz š, ž, ž, Šs , SS , z Ž C, cc, čc C, čc C, cc, ČČ Šʒ m, mm, mm n > nn, ftn n, ññ, ññ

T l, ĺ, r, r, V,

ll, ĺĺ, rr, rr vv,

ĭl,ллл,лл l'l' fr

vv, w

f, j > jj > Jj h> hh>

P> t, t́, k,

B, D, D, G,

lžorisch b, PP, PP, bb d, tt, ŧt, dd d́, ti. t't́ g, kk, kk

ʒ j z, z , ss , ss Z š, ž, Z s , Ž, Z, šš C, cc , čc

č, čč

m, mm , mm n, nn , nn ñ, rírí , ɪlɪĺ 4 1, 11, 11, (л,л/i,лл,^, *r, ti) i, r, r, V, f,

n', Tr rr, ŕr ŕŕ VV , w ff

j > j j> J j

h, hh, hh,) > g (~δ) i (~y), y (~y) ā, ≡ (?)

y ä e i ö ü

e, ē (ə) i, r (?) ö, ö ü, ü' (-n) 1970

ʒ

Ižorisch

a, a , TS? o, 0 , 0 u, u, u

ä, ≡ cŋɔ e, e, é, (ə) i, ɪ,7 ī··t (?)

ö, ö, 2 ā, ü, ü

(V)

33

Lauri Posti:

Alustavia mietteitä viron, vepsän ja vatjan yksinkertaistetusta transkriptiosta

Viro

Vokaalit ja konsonantit Siitä, mitkä ovat viron yleiskielen segmentaaliset fonee­ mit, vallinnee nykyisin melko suuri yksimielisyys, ellei oteta huomioon ŋ-äänteen asemaa ja sitä mahdollisuutta, että eri kvan­ titeettiasteita olisi pidettävä itsenäisinä segmentaalisina fo­ neemeina . Vokaaliforɪeemit: i, ü, u, e, o, e, o, ä, a. Konsorɪanttifoneemit: p, t, t́, k, f, s, s, ž, h, m, n, ć, ?ŋ, 1, ĭ, r, (ŕ on syrjäytymässä), v, j. (Eräät myöhäisissä lainasanoissa esiintyvät äänteet, joiden soinnillista ääntämys­ tä saattaa tavata, oɪi tässä sivuutettu.) Eräissä murteissa on foneemeja enemmän. Niinpä vîrE esiin­ tyvät foneemeina b, d, g, z, ž ja laryngaaliklusiili; palataalistuneiden foneemien lukumäärä on suurempi. Ellei ^-kirjainta ole käytettävissä, se voidaan korvata o-kirɔaimella.

Kvantiteettiseikat Tällä hetkellä näyttää vaikealta ehdottaa sellaista yksin­ kertaista kvantiteettiseikkojen tai prosodisen systeemin mer­ kitsemistapaa, josta distinktiivisinä pidetyt piirteet välit­ tömästi olisivat nähtävissä. Useihin tarkoituksiin riittäväksi voisi ehkä osoittautua sellainen kvantiteetin (tai prosodian, jos niin halutaan) merkitsemissysteemi, jossa nykyisen kirjakielen (ehkä vähän täyden­ nettyä) ortografiaa käyttäen numeroitaisiin eri kvantiteettityypit seuraavasti:

1 vilu 2 viilu (gen. sg,) ■ʒ

11ina 2

linna

^linna Jvîilu (part, sg·) Numeromerkit liittyisivät samalla traditionaalisen kieliopin termeihin esmavälteline, teisevälteline ja kolmandavälteline. Merkeille voisi kukin toistaiseksi antaa oman määritelmänsä

Viro, vepsä

35

sen mukaisesti, mitä piirteitä näissä tyypeissä pitää distink­ tiivisinä. Lukija tietäisi, mitä foneettista tyyppiä tarkoi­ tetaan, kun symbolinen merkki mahdollisista tulkintaerimieli­ syyksistä huolimatta olisi sama. Kirjapainoille tämä merkitse­ mistapa ei missään tuottane vaikeuksia. Jos kirjakielen ortografiaa haluttaisiin täydentää, voisi tulla kysymykseen palataalistuneiden foneemien merkitseminen ja s:n kestosuhteiden johdonmukainen merkintä, j Merkkiä ei tietenkään olisi aina tarpeen käyttää. Se voisi olla tarpeen esim, osoittamaan, mihin tyyppiin kuuluu odra, vigla; asiasta on viime aikoina esitetty eriäviä käsi1 2 tyksiä. odra ja odra selvittävät, kummasta tulkinnasta on kysymys. Oma kantani on jälkimmäisen puolella, samoin tradi­ tionaalisen kieliopin. Käytännöllisiin tarkoituksiin voi myös E. Muukin käytän­ töön vakiinnuttama merkitsemistapa (gen·) linna : (part.) 'linna, (nom.) taevas : (iness») 'taevas olla riittävä. Jos on tarpeen huomattavasti yksinkertaistaa normaalia foneettista transkriptiota , se voitaisiin tehdä esim, trans­ ponoimalla teksti vähän täydennettyyn kirjakielen mukaiseen oikeirɪkirjoitussysteemiin (mutta ei kirjakielen normien mukai­ seen äänneasuun). Systeemi voisi olla suunnilleen semmoinen kuin Saaresten pienen kartaston murrenäytteissä. Lisäksi voi2 3 sivat tulla merkit ja . Vepsä Vokaaleista esiintyvät yleisimmin foneemeina seuraavat: i, u, u, s, o, o, ä, 3, Lisäksi on murteita, joissa e ja i ovat foneemeja. Etelävepsässä voivat kaikki vokaalit esiintyä myös pitkinä. Eräissä murteissa, joissa pituuskorrelaatio ei yleensä kos­ ke vokaaleja, olisi kai T:n, u:n ja u:n sijasta systeemin kan­ nalta parempi käyttää diftongiin viittaavaa merkintää, joka tun­ tuu myös foneettisen kuulovaikutelrnarɪ kannalta oikeutetulta. Valittavina olisivat joko uw, uw, iɔ tai vain uu, űű (resp. uu), li. Viimeksimainittu tapa olisi paremmin yhdenmukainen muiden diftongien merkinnän karissa, vaikkei ehkä foneettiselta kannalta tuntuisi yhtä selvältä diftongilta kuin edellinen.

36

Itämerensuomalaiset kielet

Konsonanteista esiintyvät foneemeina ainakin seuraavat (vaikka eivät välttämättä kaikki samassa murteessa): h9 o, c, 3» d·, đ., i, g, g, h., ɔ, k, 1, 1, m, ɪi, n, p, r, ŕ, s, ś, z, ž, ś, ž, t, t́, V. Toistaiseksi on eri murteiden kannalta tarkemmin selvittä­ mättä, millä kaikilla foneemeilla on rinnallaan vastaava distinktiivisesti palataalistunut korrelaatioparin jäsen. Käytet­ tävissä olevien lähteiden foneettisen merkinnän pohjalla ei ehkä aina ole mahdollista päästä varmaan tulokseen. Esim. vepsE illatiivit лah’ha ja pahha saattaisivat systeemin kannalta pa­ remminkin olla Aahjha ja pahha (nominatiiviasu on merkitty лahj). Samoin ag voi joidenkin murteiden kaunalta olla = agj. Lienee siis varminta toistaiseksi merkitä palataalistuneisuus aina, milloin sitä lähteissä tai kuulohavainnoissa esiintyy. Pois voitaisiin ehkä joissakin täpauksissa jättää äänne­ ympäristöstä johtuvia vokaalien kombinatorisia variantteja tarkoittavat diakriittiset merkit (siis esim, kundab pro žŋndat»), milloin on helposti ratkaistavissa, minkä foneemin al­ lofoni on kysymyksessä. Mutta esim, palataalistumattoman dentaalin jälkeinen e ei ole aina tulkittavissa e:n edustajaksi, vaan saattaa olla e:n allofoni, jos ensi tavussa ai > ei. Sama koskee i:tä niissä murteissa, joissa ui > ii. Vepsän 50-luvun kirjakielessä ei e:n ja i:n merkintä ollut yhdenmukainen: i:llä oli oma merkki, mutta e:llä ei ollut. <
P, ɪ> ŕ, s, ś, š, z, ś, ž, t, t́, V. Niistä useimmat esiintyvät myös geminaattoina. Loppuheittotapauksissa saattaa esiintyä pitkä konsonantti. Ainakaan 5 ei esiinny kaikissa murteissa. Transkriptiota voitaisiin yksinkertaistaa lähinnä jättä­ mällä tarpeen mukaan kvalitatiiviset ja kvantitatiiviset allo­ fonit merkitsemättä. Sanan lopussa esiintyvät -B, -D, -G olisi silloin merkittävä, -b, -d, -g (ei -p, -t, -k, kuten viron yleis­ kielessä); samoin -Z:n sijasta -z vatjassa. ɪtävatjan

Vatja

37

lyhytalkuiset geminaatat voitaisiin jättää erikseen merkitse­ mättä, koska ne ovat kombinatorisia. Tietysti voidaan myos allofoneja merkitä, jos siitä jossakin suhteessa katsotaan olevan etua. Silloin voidaan erikseen mainita, mitkä äänteet ovat allofoneja. Niin saattaisi esim, olla hyödyllistä säilyt­ tää ŋ :n merkki.

1965

Lauri Posti: Alustava ehdotus liivin yksinkertaistetuksi transkriptioksi

Vokaalit

liivi

i

ī

e

ē

e

e (Setälä i,ī , Kett, e, e, Posti £, ē; kirɔak. õ)

u

u

u

Ü (vain muutamilla vanhoilla; kirjak. y, ỳ)

0

0 (vain muutamilla vanhoilla)

0

0 (lahiaalikons. ɔälj. allofoni g, ő = Setälä e, Kett, o, δ)

5 (vain pitkänä; Kett., Posti g, Setälä å; kirjak. ā, joskus epäjohdoɪimuk, myos o)

a

ā

a

ä

ə

(vain lyhyenä, vain jälkitavuissa; Kett.,Posti ə, Setälä ə , kirjak. ə̑; ehkä oikeastaan liivi e̮:n allofoni, liivL e:n allofoni; yhte­ näisyyden vuoksi voitaisiin käyttää ə:tä

kummassakin murteessa)

liivL

iɪ,e

ê, u

Ü,ü

ü, o

vanhemmalla polvella), o sesti ä

ä, Setälä ɛ

ö (lab. etuvokaaleja vain Õ, a

ā, ä

ā (fon. ylei­

ɛ ), ə ·

Ellei e̮ɪta ole, voidaan käyttää δ:ta; samoin ə:n sijasta tarpeen vaatiessa õ:ta*

Liivi

Konsonantit

p, t, t́, c ( = ts), ŏ